Nykyteatterin rihmastoja

Puolalainen Jerzy Grotowski opiskeli Moskovassa muun muassa Stanislavskin ja Meyerholdin näyttelijäntekniikoita. Palattuaan kotimaahansa hän huomasi, että paras tapa saada ja mielipiteensä julki oli turvautuminen lähdes sanattomaan fyysiseen teatteriin.

Vuonna 1959 Grotowski perusti oman teatterin, joka myöhemmin nimettiin Laboratorioteatteriksi. Hänellä oli näyttelijäryhmä, joka harjoitteli akrobatiaa ja hathajoogaa, joihin Grotowski oli tutustunut matkoillaan Keski-Aasiaan. Näyttelijäryhmän jäsenet keskittyivät sellaisiin taitoihin, jotka olivat heille luonteenomaisia, ja he toimivat kouluttajina lukuisissa työpajoissa, myös Tanskan Odin-teatterissa.

Grotowskin mielestä ainoa keino saada eksynyt teatteri taas toimivaksi on näyttelijän kouluttaminen pitämään työvälinettä – ruumistaan ja ääntään – näyttämötaiteen peruselementtinä. Hänen on opittava hallitsemaan omaa instrumenttiaan niin kuin ammattimuusikko hallitsee soittimensa. Mitään pukua, lavastetta tai näyttämökonetta ei tule suvaita, ellei sitä voida perustella työvälineen eli näyttelijän itsensä olennaisena jatkeena.

Grotowski oli pääasiassa ohjaaja ja teoreetikko. Hänen tutkimuksensa lähtevät aina näyttelijästä, tämän suhteesta itseensä, katsojaan, toiseen näyttelijään ja ohjaajaan. Hänen ohjauksellisen perusmetodinsa via negativan – poistamisen metodin – tarkoitus on eliminoida ja karsia kaikki roolisuorituksen päälle kasautuvat epätarkkuudet ja esteet.

Grotowski puhuu kiehtovasti esimerkiksi siitä, että esityksessä kehoelämys voi jatkua äänenä. On etsittävä esityskatkelmia, jotka vapauttavat kehomuistin ja joissa laulaminen, puhuminen ja kontaktin etsiminen tapahtuvat kehoelämyksen lävitse.

Grotowskin teatteri sai nimen köyhä teatteri. Se tarkoittaa kaikkien teatteriesitysten ensi-iltojen pintakiillon ja loiston karsimista; näyttämövarustuksista sekä yleisötilojen henkilökunnasta ja muista mukavuuksista luopumista.

Suomessa Grotowskin vaikutus on näkynyt etenkin Jouko Turkan työskentelyssä.

Lisälähteitä

• Grotowski, Jerzy, Kohti köyhää teatteria. Alkuteos Teksty z lat 1965–1969. Suomentanut Martti Puukko. Like Kustannus Oy 2006.
• Lehmann, Hans-Thies, Draaman jälkeinen teatteri. LIKE 2009, esim. 125, 269–271, 364–365.
• Pätsi, Mia, Näyttelijän tekniikoita. Avain 2010, 93–103, 221–233..
• Wickham, Glynne, Teatterihistoria. Suomentanut Kalevi Nyytäjä. Helsinki: Painatuskeskus. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja, Nro 24 [1994], 258–259.