Antiikki

Kreikka 600–400 eaa

Piirroskuva antiikin Kreikan teatterista.

Paikat ja tilat

Vuorenrinne katsomona, näyttämönä areena. Teatterin esityspaikkana on ulkoilmateatteri; näyttämö on pyöreä areena. Teatteri-sana (theatron) tulee esityspaikan yhteydessä olleesta katsomosta: se oli alun perin rinne, jolla katseltiin tanssiesityksiä, sitten katsomorakennelma. Skene oli alun perin oli teltta tai vaja, näyttelijöiden pukeutumistila, sitten vakiolavastuksena toimiva rakennus, palatsi tai linna. Orkhestra, näyttämö, oli alun perin kivetty, pyöreä alue, läpimitaltaan noin 20 metriä. Sillä esiintyivät sekä näyttelijät että kuoro.

Esitykset

Antiikin Kreikassa vietettiin juhlia Dionysoksen, viinin ja hedelmällisyyden jumalan kunniaksi. Juhlakulkueissa esitettiin runoja ja lauluja, joissa oli jonkinlainen juoni ja häivähdys roolihenkilöä ja dialogia. Kun juhlat otettiin kaupunkivaltion ohjelmaan ja tragediakilpailut luotiin, siirryttiin kultista ja rituaalista – yhteisesti jaetusta elämyksestä – näytelmään ja teatteriesitykseen, jossa esiintyjä uskottelee olevansa joku muu kuin on ja yleisö on uskovinaan.

Näyttelijäntyö

Teatteri syntyi rituaalien, yhteisen tanssin ja kuoropuheen muuttuessa ensin kuoronjohtajan soolotarinankerronnaksi ja sitten yhden, kahden ja vihdoin kolmen näyttelijän esitykseksi. Näyttelijöillä oli naamiot henkilön luonteen mukaan, ja esiintyessään heillä oli korkeapohjaiset kengät, koturnit. Myös puvuilla korostettiin esiintyjien välisiä mittasuhteita.

Ensimmäisissä teatteriesityksissä oli vain yksi esiintyjä kuoron lisäksi. Näytelmäkirjailijat esittivät itse tuota pääosaa, protagonistia, mutta vähitellen he lisäsivät esitykseen toisen ja kolmannenkin näyttelijän. Näyttelemisestä annettiin myös palkintoja antiikin Kreikassa.

Antiikin näyttelijät esiintyivät suurissa tuhannen katsojan teattereissa, liikkuivat ilmeisesti raskaissa jalkineissa ja kantoivat naamiota. Näytteleminen ei kuitenkaan ollut jäykkää runonlausuntaa vaan sulavaliikkeistä ja toiminnallista. Toiminnan, tapahtumien ja ihmissuhteiden merkitys tuli esille teatteriesityksissä. Puheen luonnollisuuteen runomuodossakin kiinnitettiin huomiota, ja näyttelijöiden on väitetty muutelleen draamatekstejä roolinsa tehokeinojen suuntaan saavuttaakseen menestystä.

Näytelmiä

  • Sofokles, Kuningas Oidipus
  • Euripides, Medeia
  • Aristofanes, Lysistrate eli Lemmenlakko

Rooma 250 eaa – 50 jaa

Piirroskuva antiikin Rooman teatterista.

Paikat ja tilat

Teatteriesitysten paikkana on rakennettu areena ja taustarakennus.

Esitykset

Roomalaiset teatterit ovat tulleet tutuiksi näytelmäesitysten lisäksi eläin- ja gladiaattoritaistelujen tapahtumapaikkoina, joissa varhaiset kristitytkin joutuivat taistelemaan hengestään. Roomassa arvostettiin sirkusmaisia näyttelijäntaitoja, ja teatteri oli viihteellistynyt. Kristinuskon tultua valtionuskonnoksi teatteri kiellettiin, mutta kiertävät näyttelijät jatkoivat toimintaansa.

Näytelmiä

  • Plautuksen ja Terentiuksen komediat (pohjana Shakespearen komedioille)