Dramaturgia on esityksessä

Nykyteatterissa näytelmätekstin säätelemän dramaturgian korvaavat uudet tai aiemmin marginaalissa tai piilossa eläneet esityksen rakentamistavat. Dramaturgia liittyy esitykseen, ei tekstiin. Dramaturgialla tarkoitetaan esityksen kaiken "materiaalin" järjestämistä. Dramaturgia on yläkäsite, joka sulkee sisäänsä kaikkien työpanoksen teatteriesityksen tekemisessä.

Termi "näyttämön dramaturgia" viittaa enemmänkin visuaalisuuteen, mutta voidaan hyvin käyttää sanontaa "esityksen dramaturgia", jolloin mukaan mahtuu muutakin kuin teatteri. Aristoteleen dramaturgian määritelmää noudatellen voidaan sanoa, että teatteriesityksessä dramaturgia kiinnittää yleisön huomion esitykseen ja pitää sen tiiviisti siinä.

Nykyteatteriesitys on muuhun kuin tarinaan tai juoneen nojaava kokonaisuus. Nykyteatterin suosimia työskentelytapoja ovat olleet tekstien ja tyylien yllättävä yhdistäminen ja sekoittaminen, siteeraaminen ja muuntelu. Nykyteatterissa on eheän, ykseyttä noudattavan tapahtumien kuljettelun rinnalle otettu monenlaisia ’rikottuja’ rakenteita. Sisällön yhtenäisyys, lujuus ja rajaukset ovat hämärtyneet.

Nykyteatterissa suositaan fragmenttidramaturgiaa, jossa ajan ja paikan siirtymät voivat sisältää suuria aukkoja tai jossa käsiteltävää aihetta ilmentävä toiminnan suunta vaihtuu. Toiminta voi olla katkonaista tai tapausten kulussa voi olla liukuvuutta tilanteesta toiseen: esitys sisältää unenomaisia ajan ja paikan siirtymiä ja tiivistymiä. Nykyteatterin esteettinen muoto voi olla myös ei-tarina, ei-juoni, ei-tilanne, ei-teksti; siinä voi olla kyse pelistä tai muusta säännöstöstä, se voi rakentua koreografialle tai "käyttäytymismuodoille".

Simultaanidramaturgiassa eri tapahtumat sijoitetaan yhtäaikaisesti esitystilaan, jolloin syntyy uudenlaisia esityksen kokonaisvaltaiseen kokemiseen liittyviä merkityksenrakentamismahdollisuuksia. 

Esityksiin voidaan rakentaa tarinan aivan uuteen kehykseen siirtäviä metatarinoita. Nykyteatterissa tietoisuus esityskontekstista on voimakas: se on suorastaan yksi dramaturginen taso.

Taiteen tekemisen prosessi saattaa joskus kiinnostaa enemmän kuin valmis teos, tai prosessi voi olla jopa mukana esityksessä. Nykyteatterille on tunnusomaista kommentoida itseään ja taiteen kenttää.

Lisäaineistoa: