Nykyteatterin rihmastoja

Voidaan sanoa, että kun näytelmä on hyvä, ei tarvita lavastusta. Se pitää vain esittää näyttelijöiden kertomana ja sen pitää tulla yleisön kuulemaksi. Nykyteatterissa esitys voidaan tehdä myös muualle kuin näyttämölle, teatteritalojen muihin tiloihin tai teatteritalon ulkopuolelle. Yleisöä voidaan myös kuljettaa esityksen aikana samassa tilassa tai tilasta toiseen.

Valitsemalla esitykselle sille erityinen paikka voidaan luoda näytelmän lavastus ja sen varassa kokonainen visuaalinen maailma. Paikka luo näytelmän lavastuksen ja visuaalisen maailman. Katu, lautta, ranta tai muu tila, joka ei ole teatteri, kertoo jo jotain. Tällöin yleisö on samassa tilassa esityksen kanssa ja kokee, ei vain katso.

Nykyteatterissa ja esitystaiteessa tilaa voidaan käyttää sellaisena kuin se on, ja tila auttaa saamaan esitykseen jotain erityisen mielenkiintoista. Usein tilaan kuitenkin lisätään jotain: joskus tarvitaan vain lattian tai värin vaihdos esitystilan aikaansaamiseksi. Useimmiten tilaa teatteriesitystä varten myös muunnellaan rajaamalla tai laajentamalla sitä kulissein, seinämin, lavastein, valoin ja värein, äänen tai liikkuvan kuvan avulla sekä muuttamalla esiintyjien ja yleisön välisiä suhteita. Joskus voidaan naamioida rakennus seiniä myöten ja tuoda yleisö sisään ikään kuin johonkin muuhun tilaan.

Esitystilaa ja -paikkaa voi käyttää paitsi esitystapahtuman perusvireen tukena myös esityksen perusmateriaalina. Tila voidaan ymmärtää myös esityksen kontekstina, asiayhteytenä tai viitekehyksenä.

Lisäaineistoa:

• Silde, Marja ja Säkö, Maria, Nykyteatterin tapahtumapaikat. –  Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 231–244.
• Kokkonen, Tuija, Esityksen mahdollinen luonto. –  Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 256–277.

Huomaa hienot kuvasarjat esityksistä!