Kohtaamisia arjessa

Toisaalta silloin voi käydä niin, että keskustelut tai tapahtumat tulevat esityksen tilalle. Mikä silloin tekee siitä taidetta? Taiteelle voidaan esittää eettinen, epistemologinen ja institutionaalinen perustelu. Usein nykyteatterin kohdalla esteettinen perustelu puuttuu. Kenties siinä esteettistä on kuitenkin se, että esitys on ylipäätään tuotu teatteriin. Teatteritaidetta on siis kaikki, mitä teatteriin tuodaan ja – erityisesti nykyteatterin kohdalla – mitä teatterina käytetään. 

Itseasiassa theatron on alun perin tarkoittanut katsomoa, katsomorivejä – ei näyttämöä. Teatteri-sanassa on ennen kaikkea kysymys katsojasta. Tällöin teatterin esihistoria on sitä, mitä oli ennen kuin tuo sana syntyi, ennen kuin jokin paikka nimettiin theatroniksi. Yksi nykyteatterin ajattelutavoista, funktionalismi, löytääkin perustelunsa teatterin varhaisimmasta historiasta:

Mitäkö teatteri on? Sen omien keinojen ja oman historian vaalimista.

Lisäaineistoa:

  • Arlander, Annette, Performanssista ja esitystaiteesta 2009 https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/6980/Episodi_2.pdf;jsess…
  • Ruuskanen, Annukka, Lukijalle ja Numminen, Katariina, Johdanto. –  Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun uusi skene. Teatterikorkeakoulu 2010, 7–8 ja 9–20.
  • Kallinen, Aune, Teatterin uusi poliittisuus. –  Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun uusi skene. Teatterikorkeakoulu 2010, 184–192.
  • Kokkonen, Tuija, Esityksen mahdollinen luonto. –  Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 256–277.