Nykyteatterin vastaanottaja, kokija, saapuu teokseen kuin paikkaan, katselee ja kuuntelee ympärilleen ja antaa kokemalleen merkityksiä. Hän ei välttämättä kaipaa teokselta tunnistettavaa kommunikaatiota, vaan hänelle voi riittää, että teos saa hänet keskustelemaan itsensä kanssa. Kokija ei ehkä kaipaa tilaisuutta samastua, eläytyä tai edes tunnistaa sitä, mitä näkee ja kuulee. Häntä saattaa viehättää tuntemattomuus, mykkä vieraus. Siksi esitys voi nojata häiriöihin tai hiljaisuuteen.
Nykyteatterissa katsoja pikemminkin osallistuu esitystapahtumaan. Se on katsojien ja esittäjien kohtaamista. Suhde yleisöön on osallistava. Katsojan osallisuus ja luovuus tunnustetaan, mutta teatterillisuuden tunnistettavuus saattaa vähetä.
Se mistä kontekstista käsin esitys kullekin katsojalle avautuu – tai avautuuko se lainkaan – riippuu pitkälti katsojan omasta mielestä ja olotilasta. Teos itse pakenee määritelmiä ja pysyviä totuuksia sekä muotonsa että sisältönsä osalta.
Katsojan nostaminen esityksen keskiöön on ollut yksi nykyteatterin linja, samalla kun se ehdottomasti kuuluu teatterin perusolemukseen.
Lisäaineistoa:
- Laitinen, Tuomas, Katsoja esityksen tekijänä. – Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 246–255.
- Kokkonen, Tuija, Esityksen mahdollinen luonto. – Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 256–277.
- Laitinen, Tuomas, Katsojalähtöiset dramaturgiat. – Numminen, Katariina, Kilpi, Maria, Hyrkkänen, Mari, Dramaturgiakirja: kaikki järjestyy aina. 2018 https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7128 149–
- Klein, Anni ja Partanen, Jarkko, Moniaistisuus ja jaettu tila tanssin dramaturgiassa. – Numminen, Katariina, Kilpi, Maria, Hyrkkänen, Mari, Dramaturgiakirja: kaikki järjestyy aina. 2018 https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7128 163–
