Nykyteatterin rihmastoja

Nykyteatteriin kuuluu fyysisen ilmaisun korostaminen puheen rinnalla tai puheen sijasta, materiaalisuutta ja kehollisuutta tai ruumiillisuutta manifestoiva esittäminen. Teatterintekijät ovat kiinnostuneet myös ruumiillisuudesta, liikkeestä ja eleestä – siitä mikä teatterissa ei ole sanaa. Taideteoksessa ja sen kokemisessa voi olla ytimenä myös käsitteellisyys, metaforisuus tai moniaistisuus.

Teatteri on ihmiskehoon, ihmisyksilön läsnäoloon sidottu taidemuoto. Harva asia ja ilmiö on enää kehosidonnainen teknologisoituvassa maailmassa. Teatterin harrastaminen on jokaisen ulottuvilla; siihen tarvitaan vain uskallusta ja pari ideaa.

– Täysi vapaus vallitsee: kukaan ei tule sensuroimaan ja kieltämään, sanoo Juha Hurme, rohkea teatterintekijä.

Näyttelijöiden ääntä ja puhetta tutkinut Tiina Syrjä käyttää ilmaisua "kehollinen läsnäolo". Kehollisen läsnäolon tuntua lisää ääni sisältä ulos virtaavana liikkeenä. Tärkeitä ovat "kehollinen itsetuntemus" ja kehotietoisuuden herättäminen.

Lisäaineistoa:

• Arlander, Annette, Tekijä esiintyjänä – esiintyjä tekijänä. Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 86–100.
• Hulkko, Pauliina, Lihat tiskiin ja ruumiita permannolle. Ruuskanen, Annukka (toim.), Nykyteatterikirja – 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 117–134.
• Syrjä, Tiina, Vieras kieli suussa. Vieraalla kielellä näyttelemisen ulottuvuuksia näyttelijäopiskelijan äänessä, puheessa ja kehossa. Tampereen yliopisto 2007.
• Hulkko, Pauliina, Ruumiinsyntaksista näyttelijändramaturgiaan. – Nykynäyttelijän taide horjutuksia ja siirtymiä. Teatterikorkeakoulu 2011, 15–49.
• Silde, Marja, Modernin murrosta ruumiillistamassa. – Nykynäyttelijän taide horjutuksia ja siirtymiä. Teatterikorkeakoulu 2011, 153–171.
• Ehdotus nykynäyttelemisen uudeksi kieliopiksi. – Nykynäyttelijän taide horjutuksia ja siirtymiä. Teatterikorkeakoulu 2011, 209–220.