Nykyteatteri kieltää tekstilähtöisyyden
Nykyteatterissa keskeistä on teatteriesitys itsenäisenä taideteoksena. Nykyteatteri on pyrkinyt kyseenalaistamaan perinteisen teatteriesityksen ennen kaikkea näytelmätekstiä toteuttavana prosessina. Esitys ei välttämättä synny valmiin tekstin pohjalta, eikä se toimi vain näytelmätekstin toteutuksena. Puhuttu näytelmäteksti on pikemminkin yksi elementti esityskokonaisuudessa. Teatterissa pyritään rinnastamaan tasa-arvoisina esityksessä käytössä olevat merkit: liike, teksti, valot, äänet.
Teatteritekijät ovat kiinnostuneet ruumiillisuudesta, liikkeestä ja eleestä; siitä mikä teatterissa ei ole sanaa. Kiinnostus ääneen saa aikaan sellaisia ilmiöitä kuin konsertin ja teatterin yhdistäminen samaan esitykseen. Musiikillistaminen voi kuitenkin kohdistua myös kaikkiin teatterin keinoihin.
Suhteessa kuvaan ja tilaan nykyteatteri on kehittynyt niin, että perinteisestä näyttämökuvasta lavastekuvineen ja verhoineen on luovuttu ja siirrytty teatterin tilojen monipuoliseen käyttöön tai vaihtoehtoisten tilojen käyttämiseen ja installaationomaisiin esityksiin.
Sitten esitykseen on tuotu takaisin kuva, nyt projisoituna tai videona eli liikkuvana kuvana. Samalla tehdään sekä köyhää teatteria tai minimalismia että esityksiä, joissa vallitsee tavararunsaus.
Teatteriproduktiossa on tavallista, että teatteriteksti luodaan yhdessä koko työryhmän kanssa. Ryhmä- ja prosessikeskeiset työskentelytavat ovat tulleet tärkeiksi. Ryhmän yhteistyönä syntyvässä esityksessä korostuvat tällöin sen tavoitteiden ja taitojen mukaisesti jotkin teatterin elementit. Esityksen perustana voi olla liike tai koreografia tai arkinen jossakin oleminen ja arjen toimintojen tutkiminen.
Taideteoksessa ja sen kokemisessa ytimenä voi olla myös käsitteellisyys, moniaistisuus tai sattuma. Nykyteatteri on ajatuksen, tajunnan ja mielen liikettä edellytyksenä kuitenkin fyysinen läsnäolo, materiaaliset, konkreettiset olosuhteet sekä vuorovaikutus yhteisönsä kanssa. Nykyteatterissa teksti on samanarvoinen elementti kuin muut esityksen elementit.
Lisäaineistoa:
- Koskenniemi, Pieta, Osallistava teatteri. Devising ja muita merkillisyyksiä. Opintokeskus Kansalaisfoorumi 2007, 10–16 ”NYKYTEATTERI”.
- Hotinen, Juha-Pekka: Hot Spot: Dramaturgia. Teatterikorkeakoulun tiedotuslehti, 2008, nro 1, s. 42–51.
- Lehmann, Hans-Thies, Draaman jälkeinen teatteri. LIKE 2009, 93–109 (”Teatteri ja teksti”).
- Numminen, Katariina, Tekstin ja esityksen suhde nykyteatterissa. –Ruuskanen, Annukka, Nykyteatterikirja. 2000-luvun alun uusi skene. LIKE 2010, 22–39.