Nykyteatterissa kirjoitetaan esitystä

Teatteriesityksen yhteydessä voidaan puhua erikseen näytelmän lingvistisestä tekstistä, ohjaustekstistä ja esitystekstistä. Perinteisessä esityksessä toimitaan ensin mainitun ehdoilla. Perinteistä on myös ohjaajan näyttelijöille ja muille teatterintekijöille laatiman kokonaissuunnitelman toteuttaminen harjoitusprosessissa. Nykyteatterissa työskentelytapana voi olla tekstin luominen tai muokkaaminen yhdessä koko työryhmän kanssa. Kun ohjaaja tuo tekstin mukanaan harjoituksiin, se yleensä elää eli muuttuu esityksen työstämisprosessin mukana, mikä synnyttää ohjaustekstin. Nykyteatterissa esitys syntyy kirjoittamisen, ohjaamisen ja harjoittelemisen toisiinsa kytkeytyvien prosessien kautta. Vaatimus totutusta kokonaisesta, valmiista esityksestä, joka harjoitusten aikana vain toteutetaan, on kyseenalaistettu.

Lähellä tällaista ohjaajakeskeistä työskentelyä on myös sellainen näyttämölle kirjoittaminen, jota esimerkiksi Leea Klemola on käyttänyt Kokkola-sarjassaan. Hänellä, samoin kuin Kristian Smedsilläkin, ryhmä kuitenkin vaikuttaa harjoitusten aikana esitystekstin syntyyn.

Draaman jälkeisessä teatterissa esitysteksti ymmärretään uudella tavalla, laajemmin teatteritilanteen yhteyksissä. Nykyteatterissa esitysteksti on enemmän läsnäoloa kuin esittämistä, enemmän jaettua kuin tarjottua kokemusta ja enemmän prosessia kuin tuotosta esityksen ja katsojien suhteen ja teatteritapahtuman ajallisessa, tilallisessa ja sosiaalisessa kentässä.

Ryhmä- ja prosessikeskeinen työskentely on tullut suomalaiseen teatteriin monia eri väyliä. Esittävän taiteen lajina se tunnetaan nimellä "devising theatre". Siihen liitetään ei-tekstilähtöisyys, yhteistoiminnallisuus, ryhmätekijyys, ryhmälähtöisyys ja prosessiluonne. Sen olemusta etsitään useimmiten perinteisen teatterin ja performanssin välimaastosta.

Devising-työtapojen valinnan taustalla on usein halu käsitellä ja tutkia tärkeäksi koettua aihetta tai kysymystä. Siihen voi myös liittyä äänen antaminen ja näkyväksi tekeminen aiheille ja ihmisille, jotka eivät muutoin tule kuulluiksi.

Lisäaineistoa:

  • Lehmann, Hans-Thies, Draaman jälkeinen teatteri. LIKE 2009, 153–154 ”Esitysteksti”, 251–268 ”Teksti”.  
  • Koskenniemi, Pieta, Osallistava teatteri. Devising ja muita merkillisyyksiä. Opintokeskus Kansalaisfoorumi 2007, 78–93 ”RAKENTEENA rakenteilla oleminen”.
  • Numminen, Katariina, Dramaturginen prosessi leikkinä. – Numminen, Katariina, Kilpi, Maria, Hyrkkänen, Mari, Dramaturgiakirja: kaikki järjestyy aina. 2018 https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7128, 171–186.   

Katso myös osa Toisissa tiloissa, Näin toimimme -artikkeleista teoksessa Ruuskanen, Annukka, Nykyteatterikirja. 2000-luvun alun skene. LIKE 2010, 175–181.