Rinnan improvisaation kanssa

Improvisaatioteatterille on luonteenomaista ainutkertaisuus, yllätyksellisyys, tarinankerronta ja aktiivinen läsnäolo. Improvisaatioteatterissa kohtaukset luodaan tässä ja nyt: niitä ei ole suunniteltu etukäteen. Tämä on mahdollista yhteisten pelisääntöjen takia. Perusohjeet ovat: älä tyrmää tarjousta äläkä mitätöi (näyttämölle) luotuja olosuhteita.

Improvisoinnin keskeisin elementti on läsnäolo, joka sisältää toisen ihmisen ja hänen ideoidensa hyväksymisen. Se lähtee siitä, että sanoo tilanteessa kyllä ein sijasta. Kohtaus ei etene, jos toisen tarjouksia kohtaukseksi ei hyväksy.

Tarjousten kohdalla on huomattava, että kyse on kaikesta, mitä toinen sanoo tai tekee, pienistä ilmeistä, eleistä, sanoista, joten tulee olla kiinnostunut kaikesta mitä toinen tekee. Itsensä tulee antaa vaikuttua ja muuttua vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen ja toimia impulssien pohjalta. Improvisoijan täytyy kuitenkin myös jatkaa tarjousta, jotta kohtaus ja tarina etenevät: se on joo, ja -sääntö. Siinä toinen ehdottaa jotakin, josta toinen sitten jatkaa. Yksinkertaisimmillaan sääntö menee näin:

– Syödäänkö jäätelöä?

– Joo ja sitten mennään uimaan!

Omaa improvisaation lajia edustaa tarinateatteri. Tarinateatterin englanninkielinen nimitys playback theatre on käytössä myös Suomessa. Tarinateatterissa on ohjaaja, tarinankertoja ja näyttelijät. Ohjaaja kerää yleisöltä tarinoita. Hän haastattelee tarinakertojaa, ja näyttelijät toteuttavat play back -tarinan ydintapahtumat ja -olemuksen draamallisessa muodossa. Näyttelijät improvisoivat ja ilmentävät enimmäkseen miimisesti kertojan tunteita.

Lisäaineistoa:

  • Johnstone, Keith. Impro. Improvisoinnista iloa elämään ja esiintymiseen. Helsinki: Yliopistopaino 1996.
  • Koponen, Pia, Improkirja. Mitä yhteistä on filosofialla, pullopersesialla ja vapaalla pudotuksella? Helsinki: LIKE 2004.
  • Routarinne, Simo, Improvisoi! Sanoma Pro Oy 2005.

Voit lukea lisää tarinateatterista täältä