Nykyteatterin rihmastoja
Teatterisuhteeni
Teatteria luonnehtivat paradoksit
- Se on ainutkertaisia hetkiä, mutta toistettavissa.
- Se on spontaania, mutta sitä voidaan harjoitella.
- Se on osallistavaa, vaan silti se on esitystä.
- Se on todellista, mutta kuitenkin jäljittelyä.
- Se on ymmärrettävää, mutta salaperäistä.
- Näyttelijät ovat läsnä, mutta he ovat näytelmän henkilöitä.
- Yleisö uskoo, eikä kuitenkaan usko.
- Yleisö on mukana, mutta pysyy sittenkin erossa.
Lähde: Robert Cohen, Theatre. Palo Alto, California: Mayfield Publishing Company 1981 (suom. Pirjo Vaittinen)
Teatterin määrittelyä
Teatterille on ominaista, että tiettynä aikana tietyssä paikassa joku esiintyy joillekin toisille ja toimii lisäksi siten, että syntyy sopimus siitä, että hän esiintyy jonain kolmantena. Yhteisymmärryksessä luodaan erityinen esitystila ja -tilanne sekä tietynlainen fyysinen ja henkinen yhteys esiintyjien ja katsojien välille.
Teatteri tekee asioita näkyväksi ihmishahmoja, muotoja ja värejä käyttäen. Kuvataiteiden kanssa sillä on yhteinen tilakäsitys ja tapa hahmottaa maailmaa. Mutta teatteri käyttää myös ääntä, liikettä ja musiikkia sekä puhuttua sanallista ilmaisua. Äänen ja musiikin sekä puhutun dialogin kautta tulee mukaan teatteritaiteen toinen keskeinen elementti, aikaulottuvuus. Teatteri luo ja rikkoo illuusioita ja unelmia, heijastaa maailmaa niiden kautta. Esityksenä teatterilla on rinnallaan sirkus, muotinäytös, rockkonsertti, viihdeshow sekä teknisesti välitettyjä elementtejä – radio, tv, elokuva ja video. Sillä on lisäksi kosketuskohtia muuhun fyysiseen esiintymiseen, joka myös on sidoksissa esiintyjien ja yleisön ruumiilliseen läsnäoloon.
Teatterihistoriassakin on käsitelty ilmiöitä hovibaletista rahvaan ilveilijöihin ja juhliin. Teatterille esiintymistaiteena on yhteistä muiden kanssa fyysinen, non-verbaalinen, ruumiillinen esittäminen ja visuaalinen merkityksenanto.
Esityksen kulku on teatterissa tavallisesti suunniteltu ja harjoiteltu, mutta se voi syntyä myös spontaanisti, improvisoiden. Teatteria syntyy, kun joku esittää tarinaa, puhuttelua tai ylistyslaulua: sana on teko teatterissakin! Teatteriesitys sisältää tarinan. Kautta aikojen ihmiset ovat halunneet kuulla tarinoita, kokoontuneet tarinankertojan ympärille kuulemaan jännittävistä tai sadunomaisista vaiheista. Myös nykyihmistä viehättää vastavoimien kamppailu, ja hän haluaa saada selville voittajan tai loppuratkaisun.
Useimmat perinteiset näytelmät rakentuvatkin juonen varaan, niin myös elokuvat ja televisiosarjat. Mutta teatteri tarjoaa monia tasoja juonellisen, kertovan aineksen lisäksi. Teatterin perusmuotona pidetään kuitenkin ennen kaikkea ihmisten kehollista ilmaisua, kasvonilmeiden, puheilmaisun, eleiden ja liikkeiden avulla tapahtuvaa toimintaa. Perinteisessä teatterissa näyttelijä esittää roolia. Nykyteatterin piirissä puhutaan esiintyjästä tai nähdään näyttelijäkin esityksen yhtenä materiaalina.
Nykyteatterissa esitys voidaan toteuttaa myös muualla kuin näyttämölle, teatteritalojen muihin tiloihin tai teatteritalon ulkopuolelle. Yleisöä voidaan myös kuljettaa esityksen aikana samassa tilassa tai tilasta toiseen.
Teatteri taiteena ja taiteiden joukossa on ennen kaikkea luovaa yhteistoimintaa. Teatteri on fyysisesti läsnä olevien toisiinsa vaikuttavien yksilöiden vuorovaikutukseen osallistumista. Se antaa meille uusia kokemuksia, synnyttää elämyksiä, kiihottaa mielikuvitusta ja auttaa meitä irtautumaan arjesta. Ja kuitenkin parhaimmillaan teatteriesitys auttaa meitä saamaan uuden otteen omasta todellisuudestamme, tästä maailmasta, meistä itsestämme, elämästä.
Millaista teatteria sinä olet kokenut? Millaista teatteria sinä arvostat? Millainen on sinun teatterisuhteesi?