Tekstistä esitykseksi
Näytelmäteksti – kevyet rivit ja painavat välit!
Näytelmäteksti on kirjoitettu teatteriesitystä varten, mutta siihen sisältyy aineksia, joissa näytelmäkirjailija on antanut ohjeita ja vihjeitä teatteritoteutusta varten. Näytelmä alkaa henkilöluettelolla, jossa annetaan roolihenkilöistä tai rooleista niukasti tietoa (nimi, ikä, ammatti) ja kerrotaan jotain henkilöiden suhteista toisiinsa. Joskus roolit voivat olla vaikkapa Enkeli, Kuolema ja Sappikivi. Joskus näytelmän alussa voi olla maininta tapahtumapaikasta ja -ajasta.
Varsinainen kirjoitettu – ja luettava – näytelmäteksti on dialogia kahden tai useamman henkilön välillä tai monologia eli yksinpuhelua. Henkilöiden vuorosanat välittyvät esityksessä puhuttuina katsojille, mutta niiden kautta välitetään myös tietoa tapahtumapaikoista ja -ajoista ja annetaan näyttämöllepanoa koskevaa tietoa tai muita ohjausvihjeitä.
Lisäksi näytelmätekstissä voi olla erillisiä näyttämöohjeita, joita kutsutaan myös parenteeseiksi. Ne koskevat näyttämökuvaa, tarpeistoa, valaistusta, musiikkia tai muuta äänitaustaa tai näyttelijäntyötä, sisääntuloja ja poistumisia, jopa eleitä, ilmeitä tai äänensävyjä.
Toisinaan näytelmään ja teatteriesitykseen saattaa kuulua kertoja. Draamalle ominaisimpana on kuitenkin pidetty sitä, että tiedot alkukohtaa edeltävistä tapahtumista tai näytösten välillä tapahtuneesta paljastuvat henkilöiden toiminnan ja dialogin kautta. Myös takaumien käyttö on mahdollista, ja aikatasoja saatetaan tuottaa näyttämölle jopa simultaanisesti, kohtausten samanaikaisen esittämisen keinoin. Olennaista draaman rakentamisessa on vaihtelu kertomisen ja lukijan/katsojan silmien edessä tapahtuvan näyttämötoiminnan välillä.
Teatteriesityksen perusta on näytelmän henkilöiden kommunikointi niin toistensa kuin yleisön kanssa draaman kielen keinoin. Tapahtumien ja henkilöhahmojen kuvaus välittyy dialogin kautta, monologi taas välittää henkilön tunteita ja itseanalyysiä. Draamalle on kuitenkin olennaista, että suhde henkilön sanojen ja tekojen välillä ei ole yksiselitteinen. Teatteri on konfliktien ja jännitteiden luomisen ja purkamisen taidetta.
Näytelmää lukiessa luetaan ensisijaisesti näyttämöllä tapahtuvaa toimintaa, juonta. Näytelmän juoni koostuu siitä, että nykyisyydessä tapahtuvan keskustelun ja toiminnan kautta kerrotaan myös menneistä tapahtumista ja joskus samaan aikaankin tapahtuvasta sillä tavoin järjestettynä, kuin näytelmän kirjoittaja on halunnut niistä tietoa antaa. Näytelmän lukija hahmottaa siis samalla taustalla olevaa tarinaa ja purkaa sitä tietyssä järjestyksessä. Tapahtumien "todellinen" järjestys muodostaa tarinan. Kun kerrotaan tapahtumat kronologisesti järjestettynä parafraasina eli suorasanaisena tiivistelmänä, kerrotaan tarina. Juoni muodostuu siitä, miten asiat esitetään ja miten niistä kerrotaan. Sen kannalta on tärkeätä, että näytelmään on otettu mukaan vain ne kohtaukset, jotka kertovat jotakin olennaista tarinasta.
Hyvässä teatteriesityksessä – samoin kuin kaikessa hyvässä taiteessa – on aina tarjolla monia muita tasoja juonellisen, kertovan aineksen lisäksi.