Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai

Lasaruksen lauantai

 

Taustatietoja

  • Lasaruksen lauantain juhlaa, ”pääsiäisen ilmoitusta”, on juhlittu jo 300-luvulta lähtien. Juhla ennakoi ja ilmoittaa Kristuksen voiton kuolemasta.
  • Lasaruksen herättäminen on myös kuvaus Kristuksen persoonassa yhdistyneistä jumalallisesta ja inhimillisestä luonnosta: Jumalana hän herättää Lasaruksen, ihmisenä itkee Lasaruksen haudalla.
  • Tapahtuma on eräs todiste kristillisestä dogmista koskien Kristuksen kahta luontoa.
  • Lasaruksen lauantailla ja palmusunnuntailla on sama tropari.

Juhlan liturginen perinne

  • Liturginen väri on valkoinen.
  • Lasaruksen lauantai on poikkeuksellinen päivä. Juhlan aamupalveluksessa ja liturgiassa on palvelukseen kuuluvia osia, jotka normaalisti kuuluvat vain sunnuntaihin, ylösnousemuksen päivään.
  • Lasaruksen lauantaina liturgiassa lauletaan kasteveisu "Niin monta, kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet." (Gal.3:27) Normaalisti tällä kohdalla lauletaan Pyhä Jumala-veisu. Varhaiskirkon aikana päivä oli yleinen kastepäivä.
  • Palmusunnuntain vigilia toimitetaan Lasaruksen lauantain iltana. Ehtoopalveluksessa luetaan kolme parimiaa, (Vanhan testamentin lukukappaleita).
    Ensimmäinen parimia (1 Moos.49: 1-2, 8-12) viittaa "valtikkaan", "aasinvarsaan" ja "rypäleiden vereen", joissa vaatteet tullaan pesemään. Edellä mainitut asiat saavat uuden merkityksen Jeesuksen ratsastaessa ennen kärsimyksiään Jerusalemiin palmusunnuntaina.
    Toinen parimia on Sefanjan kirjasta (Sef.3: 14 – 19). Parimia julistaa lohdutuksesta, jonka kuninkaan läsnäolo saa aikaan: "Iloitse,tytär Siion, huuda riemusta, Israel!… Herra, Israelin Kuningas on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa."
    Kolmas parimia on Sakarjan kirjasta (Sak.9: 9 – 15). Se on ennustus, joka toteutuu palmusunnuntaina: "Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem. Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa."
  • Vigilian aamupalveluksessa siunataan virpovitsat ja pajunoksat. Siunatut oksat jaetaan kirkkokansalle heidän suudeltuaan juhlan ikonia. Vigilian loppuosan kirkkokansa seisoo virpovitsat käsissään aivan kuin Kristusta vastaanottaneet Jerusalemin asukkaat. Palveluksen jälkeen siunatut oksat viedään kotiin ja laitetaan ikoninurkan koristeeksi.

Ikonin selitys

  • Lasaruksen lauantain ikonissa Jeesus herättää neljä päivää haudassa olleen Lasaruksen.
  • Jeesus siunaa oikealla kädellään tapahtuvaa ihmettä. Vasemmassa kädessään hänellä on kirjakäärö.
  • Ikonissa on monia henkilöitä, kuten esimerkiksi Jeesuksen edessä maahan polvistuneet Martta ja Maria. Mukana on myös Lasaruksen ystäviä, joista kaksi peittävät suunsa ja nenänsä haistaessaan haudasta leviävän kalmanhajun.
  • Jeesuksen takana ovat hänen opetuslapsensa. Lasarus on käärinliinoissa seisten hautaluolan suuaukossa. Tämä viittaa siihen, että hän aikanaan kuoli luonnollisesti.

Troparin selitys

  • Troparissa korostuu juhlan profeetallinen ja dogmaattinen sisältö: uskomme yleiseen ylösnousemukseen.
  • Palmunoksa, ilon ja riemun vertauskuva, on voitonmerkki.
  • Hoosianna tarkoittaa auta, pelasta.

Palmusunnuntai

Taustatietoja

  • Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen juhlaa on alettu viettää tiettävästi 200-luvulla.
  • Juhla on saanut kansanomaisen nimen: palmusunnuntai, palmun oksista, jotka kädessään kansa vastaanotti Jerusalemiin ratsastaneen Kristuksen.
  • Palmunoksa on ilon ja riemun vertauskuva, niillä tervehdittiin ylhäisiä henkilöitä ja niitä käytettiin juhlissa.
  • Juutalaisen tavan mukaan arvostettujen henkilöiden eteen levitettiin vaatteita kunnioituksen merkiksi.
  • Kirkkoveisut kertovat lasten levittäneen Kristuksen eteen vaatteita. Lapsia verrataan pakanakansoihin, joiden epäusko oli muuttuva uskoksi.
  • Juhlaan sisältyy ennuskuvallisia merkkejä Kristuksen tulevista kärsimyksistä. Kristus ratsasti Jerusalemiin kuukauden yhdeksäntenä päivänä, päivänä jolloin juutalaisen tavan mukaan valittiin pääsiäisenä uhrattava karitsa.
  • Juhlan veisuissa korostetaan Kristuksen vapaaehtoista tulemista kärsimyksiinsä.
  • Tropari on sama kuin Lasaruksen lauantaina.

Juhlan liturginen perinne

  • Liturginen väri on tummanpunainen.
  • Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai muodostavat liturgisesti kokonaisuuden. Nämä päivät ovat suuren paaston ja suuren viikon välissä ns. kevyitä paastopäiviä.
  • Virpovitsat siunataan palmusunnuntain vigiliassa.

Ikonin selitys

  • Aasi oli muulin ohella tuohon aikaan kuninkaalle tai ruhtinaalle sopiva ratsu. Hevosia käytettiin vain sotaratsuina.
  • Taustalla näkyvä vuori on Betania. Lasaruksen kuolleista herättämiseen viittaa ikonissa vuoreen kuvattu tyhjä hautaluolan aukko.
  • Oikeassa reunassa näkyy Jerusalem. Sen kirkkaat värit korostavat juhlan riemullista sisältöä.
  • Kaupungin voidaan ymmärtää esittävän symbolisesti taivaallista Jerusalemia, Siionia. Siion taas tarkoittaa Kristuksen hengellistä ruumista eli Kirkkoa.
  • Lapset levittävät vaatteitaan ja palmunoksia Herran eteen.
  • Lapset ovat ikonissa vertauskuvallisessa merkityksessä. He ovat pakanakansojen symboleja. Palmunoksien katkominen ja hajottaminen maahan taas tarkoittaa Jumalan sanan leviämistä kaikkeen maailmaan.

Troparin selitys

  • Ks. Lasaruksen lauantai.

Virpominen

  • Pyhät oksat ovat kuuluneet kirkollisiin pääsiäiskulkueisiin jo 500-luvulla.
  • Itä-Euroopassa siunatut oksat ovat liittyneen nimenomaan palmusunnuntaihin.
  • Palmusunnuntai on karjalaksi ”virposunnuntai”. Sana ”virpoa” tulee venäjän sanasta ”verba”, ”paju”.
  • Virpomisen tarkoituksena on toivottaa siunausta virvottavalle.
  • Perinteen mukaan lapset koristelevat pajunoksia, jotka siunataan palmusunnuntain vigiliassa. Palmusunnuntai-aamuna lapset lähtevät juhlavaatteissaan sukulaisten tai tuttavien luo virpomaan.
  • Virpovitsalla läiskytellään lempeästi virvottavaa sanoen samalla lorua, jossa toivotetaan siunausta, muistellaan Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin ja toivotaan ehkä palkkaa. Siunattu oksa annetaan virvottavalle. Palkka haetaan pääsiäisenä paaston päätyttyä.
  • 1800-luvun Karjalassa virpominen oli leikkisä tapahtuma, jota aikuisetkin saattoivat harrastaa. Palkkana aikuisilla saattoi olla viinaryyppy. Lapset saivat suklaamunia.
  • Karjalan siirtolaisten mukana virpomisperinne on levinnyt kaikkialle Suomeen.
  • Karjalassa virpomassa ovat käyneet niin ortodoksit kuin luterilaisetkin.
  • Viime vuosikymmeninä itäinen virpominen on alkanut sekoittua läntiseen pääsiäislauantain lastenperinteeseen, pikkunoitina kiertelyyn. Virpojan tavalliset vaatteet ovat vaihtuneet trullin naamiaisvarusteisiin. Virpomisaika on siirtynyt aamusta keski- tai iltapäivään ja virpomassa käydään tuntemattomia. Myös lorut ovat muuttuneet maallisimmiksi ja palkan saannista on tullut keskeistä ja vitsakin saattaa jäädä antamatta.

Huomioitavaa opetuksessa:

- virpomisen alkuperäinen, kirkollinen merkitys ja sisältö
- virpoja on siunauksen tuoja eikä silloin pukeuduta noidaksi, joka edustaa aivan päinvastaista voimaa
- virvotaan sukulaisia ja tuttavia, ei tuntemattomia
- virpominen ei ole rahankeruumatka, vaan ilon ja siunauksen tuottaminen
- usein lapset sekoittavat palmusunnuntain ja pääsiäisen. Opettajan on hyvä oikaista väärinkäsitys. Esimerkiksi ”virpovitsa” EI ole ”pääsiäisoksa”.