Perhe-elämä ja tapakulttuuri

Keskustelun pohjaksi

Mitä ovat miehen ja naisen tehtävät perheessä? Näkyykö roolijako suomalaisessa perheessä? Vertailukohteena islamilainen perhekäsitys, joka esitellään oppikirjassa s. 74−75.

Perhe-elämä (s. 74−75)

Lapselle annetaan nimi heti syntymän jälkeen. Imaami kuiskaa lapsen korvaan vanhempien valitseman nimen. Sitten Allah voi kutsua hänet muslimiksi hänen omalla nimellään. Lapsen korvaan kuiskataan myös ensimmäinen rukouskutsu. Suosittuja poikien nimiä ovat abd-alkuiset (=palvelija) tai profeettojen nimet. Suosittuja tyttöjen nimiä ovat profeetan perheenjäsenten nimet kuten Aisha ja Fatima. Nimet, jotka viittaavat muuhun kuin Jumalan palvelemiseen, ovat kiellettyjä (esim. Auringonpalvoja arabiaksi Abd al-Shams)

Islamilaisten naisten hunnun käyttöä pidetään etenkin länsimaissa alistamisen välineenä. Islamilaiset naiset eivät ajattele niin. Kotioloissaan he saavat olla vaikka kuinka viehättäviä, mutta vain omille aviomiehilleen. Huntu on naisen suoja.

Islamilainen nainen on ollut tasa-arvoisempi lain edessä kuin hänen kollegansa länsimaissa. Hän on saanut pitää omaisuutta ja hänellä on ollut oikeus avioeroon. Tällaiset oikeudet länsimainen nainen on saavuttanut vasta 1900-luvulla.

Naisen ympärileikkaus ei ole Koraanissa määrätty asia. Tietyissä maissa vanhojen heimoperinteiden vuoksi nainen ei pääse avioliittoon jos hän ei ole ympärileikattu. Koska islam myöntää naisen sukupuolisen halun olemassaolon, ympärileikkaus ”suojelee” naista esiaviollisilta suhteilta. Jos nainen ei ole koskematon, hän ei pääse avioon. Tämä koskee myös raiskattuja naisia. Laki on kova naisille tässä mielessä.

Muhammad paransi oman aikansa naisen asemaa. Muun muassa tyttölapsien surmaaminen lopetettiin. Muhammadin aikana oli tapana tukahduttaa hiekkaan ei-toivottu tyttövauva. Naisen asema on edelleen huono tietyissä muslimimaissa (esim. Afganistan). Eräiden maiden naisia sortavat heimoperinteet jatkuvat islamista huolimatta. Eräissä Afrikan maissa musliminaiset ovat vahvassa asemassa koska naisen asema on ollut hyvä jo ennen islamin tuloa. Toisin sanoen: islam ei ole pystynyt ratkaisevasti muuttamaan naisen asemaa, vaan heimoperinteet ovat vahvat.

Jihad (s. 76)

Muhammedin elämäkerrassa on maininta, kuinka profeetta kannusti joukkojaan taistelemaan Barin taistelussa, Medinassa: ” …Jumala päästää Paratiisiin jokaisen, joka tänään käy vihollista vastaan ja kaatuu taistellen, etenevänä eikä perääntyvänä”. Eräs taistelija totesi tähän: ” Hienoa! Eikö mikään muu erota minua Paratiisista kuin että nuo surmaisivat minut!” Hän tarttui miekkaansa ja taisteli kunnes sai surmansa.

Sharia (s. 76)

Sharia on islamin laki. Jos juristi-teologi ei löydä ratkaisua johonkin ongelmaan aikaisemmasta kirjallisuudesta, hän joutuu muotoilemaan oman mielipiteensä. Se on nimeltään fatwa. Se on juristin mielipide. Shiialaisille fatwan pätevyys riippuu sen antajan asemasta. Jos kaikkein korkein johtaja antaa fatwan, on kaikkien noudatettava sitä.

Ayatollah Khomeini (1902−1989) antoi fatwan kirjailija Salman Rushdielle hänen islamin vastaisesta romaanistaan (Saatanalliset säkeet), jonka Khomeini tulkitsi halventavan Muhammadia. Käytännössä kirjailija sai kuolemantuomion ja hän on joutunut piileskelemään maan alla. Vaikka kirjailija on kieltänyt pilkanneensa uskontoa, fatwaa ei voida purkaa, koska sen antoi Iranin korkea ayatollah. Fatwan purkajan pitäisi olla korkeammassa asemassa kuin Khomeini oli. Tämä Fatwa koskee teoriassa vain shiialaisia.

Sharian mukaan esimerkiksi varkaalta tulisi katkaista käsi. Tätä ei aina noudateta, koska useissa islamilaisissa maissa sharia ei ole rikoslainsäädännön osa. Yleisimmin sharia on perhe- ja perimyslainsäädännön pohja. Varkaustapauksessa yleensä ensin selvitetään, miksi joku on varastanut. Jos varkaus on tapahtunut nälän vuoksi, se lieventää rangaistusta.