Vapautukseen johtavat tiet

Keskustelun pohjaksi

Mikä on elämän tarkoitus? Hindulle elämän päämäärä on vapautua elämän kiertokulusta? Elämän tarkoituksen ovat yrittäneet määritellä uskontojen edustajat, luonnontiede, filosofit, ateistit, satanistit… Viimeksi mainitut määrittelevät elämäntarkoituksen ihmiset eläimellisen ja ruumiillisen puolen kautta. Ainoastaan yksilölliset ja itsekkäät moraalikäsitykset ovat hyväksyttäviä toisin sanoen ”tee mitä haluat”. Millaisena näet tällaisen elämän tarkoituksen?

Pelastukseen johtavat tiet (s. 86)

Tiedon tie, toiminnan tie ja hartauden tie.

Tiedon tie:
Meditaatiossa toistetaan mantraa, jotain sanskritinkielistä sanaa tai filosofista lausetta. Tunnetuin ja käytetyin mantra on ”om”, jota hindut kutsuvat alkuääneksi. Se on Brahman itse, äänen muodossa. (ks. myös rituaalit, puja selitys)

Meditaatio vaatii fyysistä ja psyykkistä kurinalaisuutta muun muassa tunteiden hillintää. Meditaatio sopii etenkin askeettisille erakoille joilla ei ole sosiaalisia velvoitteita. Jooga on yksi mietiskelyn muoto. (ks. jooga selitys)

Vapautuksen etsijät keskittävät ajatuksensa perimmäiseen todellisuuteen. Keskeisin kysymys on ”kuka minä olen”? Intialaisessa ajattelussa yleisesti hyväksytty periaate on, ettei mikään muuttuva ole perimmäisessä mielessä todellista. Todellisuuden edellytys on olemassaolon varmuus. Länsimainen ajattelu poikkeaa tässä kohtaa ratkaisevasti intialaisesta. Lännessä todellisuus on sidottu aistihavaintoihin, materiaaliseen maailmaan. Hindulaisen käsityksen mukaan kaikki se, millä on muoto, on alttiina muutokselle eli se on vain tilapäisesti todellista. Tiedon tie tahtoo poistaa omaa luontoamme koskevan tietämättömyyden. Tämä suuntaus ei vahvista niinkään uskoa jumaliin, vaan se vahvistaa maailman ja yksilön suhteiden välistä ymmärtämystä.

Hindulaisen käsityksen mukaan todellisuus on rajallisen, muuttuvaisen yksilön ulkopuolella. He eivät sano, ”minuun koskee” koska se, johon koskee on ruumis. Mieli ja ruumis ovat toistensa vastakohtia, kuin yö ja päivä, mutta kuuluvat ihmisen kehitykseen päällekkäisinä ilmiöinä. Vapautuminen jälleensyntymisestä alkaa kun ihminen oivaltaa tiedon avulla rajallisen yksilön takana olevan muuttumattoman puhtaan tietoisuuden, joka valaisee kaiken. Tietoisuutta voi verrata puhtaaseen valoon. Mieli on taas erivärisistä lasinpaloista tehty ikkuna, joka värjää valon. Päämääränä on poistaa tämä värjäävä ominaisuus. Sitä on vapautuminen.

Hindulaisuuden jumalat (s. 86–88)

Krisna on yksi Vishnun avataroista eli ruumiillistumista. Se on monien mielestä hindulaisuuden rakastetuin Vishnun hahmo. Hän ilmentää jumaluutta ja jumalan rakkautta. Krisna suojelee palvojiaan. Krisnan kultista sanotaan: ”sen kulkija saavuttaa mokshan (=minän uudelleen syntyminen) antautumalla jumalan rakkauden voimalle.” Vishnun avataroista on ilmestynyt yhdeksän. Viimeisin niistä on Buddha. Kymmenes ei ole vielä ilmestynyt. Ennustusten mukaan se saapuu valkoisen hevosen selässä tai se esiintyy itse hevosena.

Shiva, joka on tuhoaja, on myös uudelleen luomisen ja hedelmällisyyden voima. Hänen hahmossaan ilmestyvät vastakkaiset voimat. Hänet kuvataan sekä äärimmäisen askeettisena että eroottisena hahmona. Hänen rinnallaan kuvataan usein hänen puolisonsa Parvati, joka on Shivan jumalallisen energian naispuolinen henkilöitymä. Monet ihmiset kääntyvät Parvatin puoleen ongelmissaan. Parvatia pidetään hyvänä, uskollisena ja anteliaana olentona.

Shivan ja Parvatin keskelle kuvataan heistä syntynyt elefanttijumala Ganesha. Hänellä on elefantin pää ja ihmisen ruumis. Elefanttijumalaa kunnioitetaan esteiden poistajana ja menestyksen tuojana. Nykyisin Ganeshaa pidetään erityisesti opiskelijoiden suojelija.

Suosittuja jumalia ovat myös Hanuman, apinajumala, joka on apina-armeijan komentaja. Hänen sankariteoistaan kerrotaan Ramayanassa. Apinajumalaa pyydetään suojelemaan ihmisiä, erityisesti lapsia.

Aihekokonaisuudet

Ihmisenä kasvaminen

Elämän tarkoituksen pohtiminen. Miksi ihmiset näkevät elämäntarkoituksen eri tavalla?