Suomi on allekirjoittanut Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Sillä edistetään aineettoman kulttuuriperinnön suojelua ja tehdään ihmisten, yhteisöjen tai ryhmien erilaisia kulttuuriperinteitä näkyväksi.
33. Hutunkeittoa ja penkkareita
Tällä sivulla
1. Aineeton kulttuuriperintö käsitteenä
Pohtikaa ja keskustelkaa yhdessä, mitä tarkoittaa aineeton kulttuuriperintö. Varmista esimerkein, että oppilaat ovat ymmärtäneet käsitteen.
Keskustelkaa myös siitä, minkälainen merkitys kulttuuriperinnön vaalimisella ja säilyttämisellä voi olla.
2. Elävän perinnön wikiluettelo
Tutkikaa yhdessä Elävän perinnön wikiluetteloa. Oppilaat voivat tutkia luetteloa myös omilla laitteillaan. Tämän jälkeen oppilaat valitsevat sieltä mielestään mielenkiintoisimmat esimerkit elävästä perinnöstä. Valinnat esitellään muulle ryhmälle.
Luettelo on runsas, ja voikin olla tarpeen joko rajata käsiteltäviä lukuja tai jakaa luvut esimerkiksi kahden tai kolmen oppilaan ryhmille etukäteen tutkittaviksi. Osa listatuista perinteistä voi olla vaikeasti avautuvia alakouluikäisille, mutta joukossa on todella hauskoja ja mielenkiintoisia aiheita.
3. Oppilaiden omat perinteet
Oppilaat voivat pohtia, minkälaisia perinteitä heillä on: leikit, juhlapäivät, oman perheen perinteet, koulun välituntitoiminta...
Miettikää yhdessä, mikä omissa perinteissä on mukavinta.
Taustatietoa
Suomalaista elävää perintöä alettiin luetella vuonna 2016, jolloin avattiin Elävän perinnön wikiluettelo. Yhteisöt voivat vapaasti tallentaa tietoa elävästä perinnöstään luetteloon. Luettelo elää ja muokkautuu, ja siihen voi hakea omalla ehdotuksellaan kulttuuriperinnöksi.
Esityksen kansallisesta luettelosta teki Museovirasto asiantuntijaryhmän kanssa:
Kansalliselta listalta voidaan ehdottaa kohteita myös Unescon kansainvälisen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Sinne on mahdollista hakea kerran vuodessa, ja kansallisia kohteita yksi maa voi esittää yhden vuodessa.