Ortodoksisen kirkon ihmiskäsityksen mukaan ihmisen tehtävä on pyrkiä palauttamaan ennalleen syntiinlankeemuksessa turmeltunut alkukuva eli Jumalan kuva ja Jumalan kaltaisuus itsessään. Kirkkoisät puhuvat theosiksesta eli jumalallistumisesta. Kuva ja kaltaisuus eivät ole synonyymejä toisilleen. Kuvalla tarkoitetaan ymmärrystä, järkeä sekä vapaata, itsenäistä tahtoa Jumalan tavoin. Tahtoon kuuluu erityisesti käsitys ja tietoisuus oikeasta ja väärästä. Kaltaisuuden olennaisin piirre on tavoitella Jumalan kaltaisuutta hyveiden avulla. Kaltaisuutta ei saavuteta vain Jumalan armosta, sillä siihen pyrkiessään ihmisen tulee tehdä yhteistyötä Hänen kanssaan eli olla Jumalan työtoveri. Yhteistyötä tehdään kirkon tukemana rukouksella, paastolla sekä jumalanpalveluselämään ja muihin pyhiin toimituksiin osallistumalla.
Jumalallistumisen päämäärä on kaltaisuuden saavuttaminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisestä tulisi jumala. Jumalallistuneenakin ihminen on edelleen ihminen. Hän on tullut osaksi Jumalan energioista, mutta ei sinällään osaksi jumalallista olemusta.
