Kristus itse antoi esimerkin rukoilemisesta mennessään rukoilemaan suurena torstaina Öljymäelle (Matt. 26:36–45). Jo sitä ennen Kristus oli opettanut rukoilemaan opettamalla Isä meidän -rukouksen ja antamalla ohjeita siitä, miten tulisi rukoilla (Matt 6:9–13).
Vanhan testamentin Psalmien kirjasta käy selville, että on olemassa erilaisia rukouksia. Niitä ovat ylistys-, anomus-, ja kiitosrukoukset. Rukousten nimet kuvastavat niiden keskeistä sisältöä. Ortodoksisessa kilvoitteluperinteessä keskeinen rukous on ns. Jeesuksen rukous. Se liittyy hiljentymisen (hesykasmi) perinteeseen. Tämä toistettava rukous kuuluu:” Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. "
Rukoileminen ei ole vain sanoja tai niiden toistamista. Siihen kuuluu myös kehollisuus eli ristinmerkki, kumarrukset ja polvistumiset. Rukoukselle on aina oikea aika ja paikka.
