Ikonostaasi on pitkän historiallisen kehityksen tulos. Kristityt alkoivat rakentaa jo 200-luvulla jumalanpalveluspaikoikseen suorakulmion muotoisia, kreikkalaisten ja roomalaisten basilikarakennuksia mukailevia kokoontumispaikkoja . Niissä ei ollut erillistä kuvaseinää, joka olisi jakanut tilan alttariin ja kirkkosaliin. Kreikankielinen sana basilika tarkoittaa kuninkaallista paikkaa, ja alkujaan basilikat olivat maallisen hallinnon käyttöön tehtyjä rakennuksia.
Varhaisimmat marmoriset tai kivestä tehdyt ikonostaasit olivat yksikerroksisia, ja niihin oli sijoitettu vain muutama ikoni. Nykyään ikonostaasi voi olla myös aitamainen seinämä (esimerkiksi Oulun ortodoksinen kirkko). Ikonostaasien monikerroksisuus ja niiden rakentaminen puusta on kehittynyt Venäjän ortodoksisen kirkon piirissä. Lähi-idän sekä Balkanin ortodoksisissa kirkoissa kiinteiden kuninkaan ovien tilalla voi olla sivuun vedettävä verho.
Kuten ikonien, myös ikonostaasin tehtävänä on tehdä näkyväksi näkymätöntä, riemuitsevan seurakunnan maailmaa.
