Vedenpyhitys

Ortodoksinen kirkko käyttää eri toimituksissaan luonnosta peräisin olevia aineita. Öljyn lisäksi vesi on keskeinen toimituksissa käytettävä aine.

Raamatullinen tausta veden pyhittämiselle ja veden käytölle on kerrottu Matteuksen evankeliumissa (Matt. 3: 13-16): Jeesus saapui Galileasta Jordan-virralle Johanneksen kastettavaksi. Vesi pyhittyi Jeesuksen kautta hänen jumalallisen luonnon ja Pyhän Hengen laskeutumisen myötä hänen päälleen. Vedellä on siksi hengellinen merkitys elämän lähteenä ja uudesti syntymisen vertauskuvana.

Vedenpyhityksen sakramentaliassa rukoillaan, että Pyhä Henki pyhittäisi siunattavan veden. Kuten diakonin lukemassa ekteniassa sanotaan: ”Rukoilkaamme Herraa pyhittämään tämä vesi Pyhän Hengen voiman, vaikutuksen ja laskeutumisen kautta.”  Myös pappi rukoilee veden pyhittämistä: ” Sinä itse, ihmisiä rakastava Kuningas, ole nytkin läsnä Pyhän henkesi laskeutumisen kautta ja pyhitä tämä vesi.”  Hän jatkaa vielä: ” Sinä valtias, pyhitä tämä vesi Pyhällä Hengelläsi.”

Suuressa vedenpyhityksessä luetaan profeetta Jesajan ennustusta Jeesuksesta. Siinä häntä verrataan veteen ja sen merkitykseen ihmisille ja luonnolle. Vanhassa testamentissa on myös useita veteen liittyviä kertomuksia kuten luomiskertomuksen alku ”Jumalan henki liikkui vetten päällä” (1 Moos 1:2), vedenpaisumus tai Punaisen meren ylitys.

Liite