Pyhät perinteet

Ortodoksisissa kirkoissa noudatetaan joko vanhempaa, juliaanista ajanlaskua tai uudempaa, gregoriaanista ajanlaskua. Nykyään niiden keskeinen ero liittyy joulun ja pääsiäisen vieton ajankohtiin, sekä pääsiäisestä riippuvien juhlien ajankohtien määräytymiseen.

Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa gregoriaanista ajanlaskua. Suomen itsenäistyttyä 1917 valtion käytössä oleva ajanlasku perustui gregoriaaniseen kalenteriin. Valtiovalta katsoi, että maassa ei voi olla kahta eri ajanlaskua, sillä itsenäistymisen aikoihin ortodoksisen kirkon ajanlasku noudatti Venäjän kirkon perintönä juliaanista käytäntöä. Se eroaa kirkollisten juhlien osalta 13 päivää gregoriaanisesta kalenterista.  Esimerkiksi joulun vietto sijoittuu kalentereissa siten, että gregoriaanisen kalenterin mukaan aatto on 24. joulukuuta. Juliaanisen kalenterin mukaan Venäjällä jouluaatto on 6. tammikuuta, jolloin gregoriaanisen kalenterin mukaan on loppiainen. Suomen itsenäistymisen myötä valtiossa siis siirryttiin yhden ajanlaskun käyttöön. 

Kirkollisesti gregoriaaninen ajanlasku otettiin käyttöön Suomen ortodoksisessa kirkossa vuonna 1921. Tämä vahvistettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan myöntäessä vuonna 1923 Suomen ortodoksiselle kirkolle autonomisen aseman. Tomos-asiakirjassa todetaan, että ortodoksisesta perinteestä poikkeava ajanlasku on voimassa ”toistaiseksi”.

Monissa ortodoksissa kirkoissa kevätkauden liikkuvat juhlat, kuten pääsiäinen, määräytyvät edelleenkin juliaanisen kalenterin mukaan. Sen sijaan syyskauden kirkkojuhlia, kuten joulua, vietetään kulloisenkin maan yleistä gregoriaanista ajanlaskua noudattaen. Näin on esimerkiksi Balkanin ortodoksisissa kirkoissa sekä Kreikassa ja Kyproksella. Suomen ortodoksinen kirkko viettää kaikkia kirkollisia juhlia gregoriaanisen kalenterin mukaan katolisen ja protestanttisen kirkon tavoin.

Viikonpäiviin liittyvät pyhät ihmiset ja tapahtumat

Myös viikonpäiviin liittyy muisteltavia pyhiä ihmisiä tai tapahtumia. Kirkollisen ajanlaskun mukaan viikon ensimmäinen päivä on sunnuntai, Kristuksen ylösnousemuksen päivä tai Herran päivä (kr. Κυριακή). Maanantaina muistellaan enkeleitä. Tiistaina muistellaan Johannes Kastajaa. Keskiviikko on pyhän ristin ja Jumalansynnyttäjän päivä. Torstai on omistettu pyhille apostoleille ja pyhälle Nikolaokselle. Perjantai on Kristuksen kärsimysten ja ristinkuoleman muistopäivä. Lauantai on omistettu kaikille pyhille (apostolit, marttyyrit ja profeetat, pyhittäjät ja vanhurskaat sekä esipaimenet). Päivä on myös vainajien yleinen muistopäivä. Keskiviikko ja perjantai ovat lisäksi paastopäiviä.

Kirkollinen vuorokausi

Kirkollisen ajanlaskun ydin on kirkollinen vuorokausi. Vanhan juutalaisen perinteen mukaisesti se alkaa auringonlaskusta. Uusi vuorokausi alkaa illasta, eli kello 18 alkaen kirkollisen ajanlaskun mukaan eletään jo seuraavaa päivää. Luomiskertomuksessa sanotaan: ”Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä” (1. Moos. 1:5). 

Kirkollista vuorokautta rytmittävät yhdeksän eri aikoina toimitettavaa jumalanpalvelusta. Vuorokausi alkaa illalla toimitettavalla ehtoopalveluksella. Suomessa sen yhteyteen kuuluvat myös aamupalvelus ja ensimmäinen hetki. Nämä kolme muodostavat vigiliapalveluksen. Se on alkujaan Venäjän ortodoksisen kirkon luostareissa syntynyttä jumalanpalvelusperinnettä. Suomalaisortodoksisessa seurakuntaperinteessä palvelus alkaa kello 18.

Kreikassa ehtoopalveluksen ajankohta mukailee vuodenaikojen kiertoa eli talvella se alkaa aikaisemmin ja kesällä myöhemmin. Tällä tavoin ehtooveisua laulettaessa länteen laskeva aurinko valaisee kirkon alttaria siellä missä se on mahdollista. Kreikassa aamupalvelus ja ensimmäinen hetki toimitetaan sunnuntaina liturgian edellä noin kello 6 alkaen.

Vuorokauden kierron mukaan palveluksiin kuuluu myös keskiyöllä toimitettava puoliyöpalvelus. Muita hetkipalveluksia ovat kolmas, kuudes ja yhdeksäs hetki. Vuorokauden aikaan sijoitettuna kaksi ensiksi mainittua hetkeä toimitetaan ennen varsinaista, kello 10 alkavaa liturgiaa. Ennen ehtoopalvelusta voidaan toimittaa IX hetki. Hetket perustuvat juutalaiseen rukousperinteeseen, jossa kunkin hetken ajanjakso vastaa kolmea tuntia. Vuorokauden ensimmäinen hetki on kello 6 - 9, kolmas kello 9 - 12, kuudes kello 12 - 15 ja yhdeksäs kello 15 - 18.

Ortodoksinen kirkkokalenteri

Ortodoksisella kirkolla on oma kalenteri, jonka mukaan se elää. Kirkkokalenteri on paljon enemmän kuin päiväkirja kirkon elämän tapahtumista. Se on tärkeä hakuteos ortodoksin jokapäiväisessä elämässä. Kirkkokalenterista voi katsoa päivän Raamatuntekstit, oman seurakunnan yhteystiedot tai Suomen ortodoksisen kirkon hallintoon liittyviä yhteistietoja ja organisaatioita.

Kalenterissa on pyhien luettelo. Siihen sidoksissa oleva ortodoksinen etunimistö on mielenkiintoinen. Pyhien luettelosta on konkreettista hyötyä silloin kun mietitään lapselle nimeä. Ortodoksisessa traditiossa nimipäivää on pidetty aina syntymäpäivää tärkeämpänä, koska se on nimenkantajan taivaallisen esirukoilijan muistopäivä.

Ortodoksinen kalenteri opastaa lapsen nimen annossa. Ortodoksisessa perinteessä on lapselle erillinen nimenantotoimitus 8. päivänä syntymästä. Tapaa ei juuri ole enää käytössä, sillä käytännössä lapselle annetaan nimi kasteen yhteydessä. Kaste ei kuitenkaan ole nimenantotoimitus, vaan kasteessa lapsesta tulee seurakunnan jäsen.

Kalenterissa on monia, kirkkovuoden aikana useaan kertaan muisteltavia pyhiä ihmisiä. He ovat eläneet eri aikoina kirkon historiassa, kuten esimerkiksi Johannes, Anna tai Maria- nimiset pyhät ihmiset. Perinteen mukaan lapselle annetaan vain yksi ristimänimi. Se valitaan lapsen syntymäpäivää lähinnä olevan muisteltavan pyhän mukaan. Nimi voi tulla myös perheelle läheisen pyhän mukaan. Kyseessä on ns. hengellinen sukulaisuus (ks. avioliitto) ja täten pyhästä tulee lapsen taivaallisen esirukoilija ja suojelija.

Tehtävä opettajan kanssa

Katso netistä tai paperisesta kirkkokalenterista, kenen pyhän henkilön juhlapäivää vietetään tänään.