Suuri viikko
Suuren viikon aikana muistellaan Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisiä tapahtumia. Sitä edeltävään viikonvaihteeseen kuuluu myös kaksi merkittävää kirkkojuhlaa. Lasaruksen lauantai päättää kuudennen paastoviikon. Juhlan sanoma ennakoi tulevaa pääsiäisen tapahtumaa, kuoleman voittamista. Jeesus herättää kuolleista ystävänsä Lasaruksen, joka on ollut jo neljättä päivää haudassa (ks. Joh.11:39). Virpomavitsat siunataan tämän lauantain vigiliassa seuraavaa päivää, palmusunnuntaita, varten.
Lasaruksen lauantain ja palmusunnuntain tropari kuvaa juhlien sanoman tiivistetysti:
"Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen / Sinä, oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen. / Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voitonmerkkejä / huudamme Sinulle, kuoleman voittajalle:/ Hoosianna korkeuksissa, / siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimessä." (1. sävelmä)
Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasin selässä juutalaisten pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Kansanjoukot ottivat hänet vastaan kuninkaan tavoin heiluttaen palmunoksia ja levittäen tielle vaatteita. Häntä tervehdittiin huutaen: "Hoosianna! Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!" (Joh. 12:13). Samalla toteutui Vanhan testamentin ennustus siitä, että Jerusalemiin tulee ratsastamaan kuningas aasilla (Sak. 9:9). Tämä kuninkuus ei kuitenkaan tarkoittanut maanpäällistä hallitsijaa, vaan tulevan taivaallisen valtakunnan hallitsijaa. (Lisätietoa ort.fi)
Suurena maanantaina Jeesus meni Jerusalemin temppeliin. Juutalaisen uskonnon tapojen mukaan temppelissä tuli uhrata kyyhkysiä. Niiden ostamiseksi paikalle muualta tulleet tarvitsivat paikallista rahaa. Tätä varten temppelissä oli sekä rahanvaihtajia että uhrilahjojen myyjiä. Jeesus ei pitänyt tästä ja ajoi rahanvaihtajat ja myyjät ulos temppelistä kaataen heidät pöytänsä. (Ks. Matt: 21:12‒13.)
Suurena tiistaina Jeesus opetti kansaa temppelissä. Hän kertoi vertauksen kymmenestä morsiusneidosta. He olivat matkalla tapaamaan sulhastaan. Viisi heistä oli viisaita, sillä he ottivat matkalle mukaan lamppunsa ja varaöljyastian. Viisi tyhmää morsiusneitoa otti mukaansa vain lampun. Matkalla morsiusneidot joutuivat yöpymään. Tyhmillä neidoilla ei ollut enää öljyä lamppuihinsa ja he pyysivät sitä viisailta. Viisaat eivät kuitenkaan voineen jakaa öljyään, sillä se ei olisi riittänyt valaisemaan tietä perille saakka. Tyhmien neitojen piti lähteä ostamaan öljyä. Sillä aikaa sulhanen saapui häätaloon, jonka edessä viisaat morsiusneidot olivat jo odottamassa. Myös öljyä ostamaan menneet neidot saapuivat paikalle. He pyysivät sulhasta avaamaan oven. Tämä vastasi: ”En tunne teitä.” Vertauksella Jeesus opetti olemaan valmis koko ajan, sillä taivasten valtakunta voi tulla millä hetkellä tahansa. (Matt. 25:1–13.)
Suuri keskiviikko aloittaa Jeesuksen kärsimykset. Sitä ennen tapahtui kuitenkin seuraavaa: Jeesus oli aterioimassa spitaalia sairastaneen Simonin luona Betaniassa. Siellä Jeesuksen luo tuli nainen, joka voiteli Jeesuksen pään kallisarvoisella tuoksuöljyllä. Opetuslapset moittivat naista kalliin öljyn tuhlaamisesta. Heidän mielestään öljy olisi pitänyt myydä ja antaa rahat köyhille. Jeesus ei ollut tästä samaa mieltä ja vastasi opetuslapsille:
''Miksi te pahoitatte naisen mielen? Hän teki minulle hyvän teon. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole. Kun hän voiteli minut, se tapahtui hautaamistani varten. Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.'' (Matt. 26:10–13.)
Samana päivänä Juudas meni ylipappien luo ja tarjoutui kavaltamaan Jeesuksen maksua vastaan. Hänelle luvattiin maksaa 30 hopearahaa. Se oli vaatimaton summa kavaltamisesta. Tämän ikävän tapahtuman vuoksi keskiviikko on pysyvä paastopäivä.
Suurella viikolla kirkoissa toimitetaan joka päivä jumalanpalveluksia. Maanantaista keskiviikkoon aamuisin on tavallisesti aamupalvelus ja iltaisin toimitetaan paastoliturgia. Paastoliturgian nimi on ennenpyhitettyjen lahjain liturgia (EPL). Sen ehtoollisainekset, leipä ja viini, on siunattu edellisen sunnuntain liturgiassa.
Suuren torstain neljästä tapahtumasta yksi on kristillisen kirkon kannalta merkittävin. Suurena torstaina Jeesus asetti ehtoollisen sakramentin. Sitä ennen Jeesus oli aterialla pessyt opetuslastensa jalat kuivaten ne pellavaliinaan (Joh. 13:4–17). Jalkojen pesun jälkeen Jeesus ja opetuslapset jatkoivat ateriointia. Jeesus siunasi leivän ja viinin ja jakoi ne opetuslapsille (Matt. 26:26–28). Tätä tapahtumaa pidetään ehtoollisen asettamisena. Aterian jälkeen Jeesus vei opetuslapset Getsemanen puistoon rukoilemaan. Jeesus rukoili muista erillään, tulevasta ahdistuneena. Hänen rukoillessaan opetuslapset olivat nukahtaneet. Jeesuksen nuhdellessa tästä opetuslapsia, saapui Juudas heidän luokseen sotilaiden ja ylipappien palvelijoiden kanssa. Juudas tervehti Jeesusta suudelmalla. Se oli merkki sotilaille vangita Jeesus ja viedä hänet kuulusteltavaksi ylipappi Kaifaan luo. Illalla Pietari kielsi kolme kertaa tuntevansa Jeesuksen (Matt. 26:36–62).
Suurena torstaina hiippakunnan piispa tai kirkon johtaja pesee kahdentoista papin jalat. Tämä perinne on toteutunut Uspenskin katedraalissa vuodesta 1896 alkaen. Suurena torstaina pyhitetään myös ehtoollislahjat koko vuodeksi ehtoollisen sakramenttia varten, jos se toimitetaan kirkon ulkopuolella, kuten sairaaloissa tai kodeissa sairastaville. Pyhitetyt lahjat kuivataan ja laitetaan pyhän pöydän päällä olevaan sakramenttilippaaseen.
Suuri perjantai on syvän hengellisen surun päivä. Se on paastopäivistä ankarin. Kirkossa ei toimiteta liturgia-palvelusta. Päivä on myös vaikuttava kirkollisen draaman päivä erilaisine jumalanpalveluksineen. Ne ovat aamupalvelus, kuninkaalliset hetket ja ehtoopalvelus. Aamupalveluksessa Golgatan risti on tavallisesti laitettu kirkon keskelle. Sen edessä luetaan 12 kärsimysevankeliumia. Lukemisen aikana kirkkokansalla on tuohukset. Joissakin seurakunnissa tämä aamupalvelus toimitetaan jo torstai-iltana.
Evankeliumien kautta kertaantuu Jeesuksen kärsimyshistoria eri vaiheineen: Varhain aamulla kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat kuulustelivat Jeesusta edelleen. Hänet ruoskittiin ja vietiin maaherra Pontius Pilatuksen eteen. Pilatus kuulusteli Jeesusta, mutta totesi, että ei pidä Jeesusta syyllisenä mihinkään rikokseen. Ylipapit ja muu neuvosto pitivät kiinni syytöksistään Jeesuksesta kansan villitsijänä. Kuultuaan, että Jeesus oli Galileasta, ruhtinas Herodeksen hallintoalueelta, Pilatus lähetti Jeesuksen tämän luokse. Herodes kiusoitteli Jeesusta samalla kun ylipapit ja lainopettajat jatkoivat kiivaasti syytöksiään. Herodes ei löytänyt mitään syytä Jeesuksen tuomitsemiseksi.
Sotilaat veivät Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Hän sanoi, että ei edelleenkään löydä syytä tuomita Jeesus kuolemaan. Hän sanoi päästävänsä Jeesuksen vapaaksi kurittamisen jälkeen, mutta kansa ei sitä halunnut. Sen sijaan Barabbas-niminen ryöväri pääsi kansan toivomuksesta vapaaksi. Pilatus alistui kansan tahtoon ja tuomitsi Jeesuksen ristinkuolemaan. Jeesus puettiin purppuraviittaan, piikikäs orjantappurakruunun laitetiin hänen päähänsä, häntä pilkattiin ja piestiin ja hänen päälleen syljettiin.
Tämän jälkeen Jeesus vietiin Golgatalle ja naulittiin ristille kahden ryövärin kanssa. Silloin kello oli noin yhdeksän aamulla, eli oli III hetki. Kolmen tunnin kuluttua siitä (VI hetki), keskipäivän aikaan, pimeys laskeutui maan ylle ja se kesti aina iltapäivään kello kolmeen saakka (IX hetki). Silloin maa tärisi, kalliot halkeilivat, temppelin esirippu repesi kahtia, haudat aukenivat ja monien kuolleiden pyhien ruumiit nousivat ylös. Ennen kuolemaansa Jeesus oli antanut rakkaimmalle opetuslapselleen Johannekselle tehtäväksi huolehtia äidistään Mariasta.
Juutalaisen tavan mukaan ei ollut soveliasta jättää ruumiita ristille suuren juhlan eli pääsiäisen ajaksi. Siksi neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen, joka ei ollut osallistunut päätöksentekoon Jeesuksen tuomitsemiseksi, pyysi Pilatukselta luvan saada haudata Jeesus. Hän otti Jeesuksen ruumiin alas ristiltä, kääri sen pellavaliinoihin ja vei sen itselleen varaamaansa kallioon hakattuun hautaluolaan. Haudalle vieritettiin suuri kivi ja kaksi sotilasta asetettiin vartioimaan hautaa.
Iltapäivän kuninkaallisessa hetkipalveluksessa evankeliumien ja veisujen tekstit kertovat kuulijoille Jeesuksen matkan ristille. Hetkipalveluksen aikana kirkkokansa pitää tuohuksia kädessään.
Suuri perjantai päättyy niin sanottuun suureen ehtoopalvelukseen. Kirkkoveisuissa ja Raamatun teksteissä muistellaan Jeesuksen kuolemaa ja ristiltä ottamista, erityisesti Jesajan kirja kuvaa ennustuksia Jeesuksen maanpäällisen elämän päättymisestä (Jes. 53). Palveluksen lopussa toimitetaan kuvaannollisesti Jeesuksen ristiltä ottaminen. Papisto ottaa alttaripöydän päällä olevan Jeesuksen suorakaiteen muotoisen hautakuvaikonin. Se esittää kuollutta Jeesusta.