Pyhät perinteet

Molemmat luostarit noudattavat kinobioottista eli yhteisöllistä luostarisääntöä. Luostarit eivät saa säännöllistä tukea kirkolta, eikä niillä ole seurakuntien tavoin verotusoikeutta. Ne saavat tuloja pääasiassa matkailusta.

Valamon luostari

Luostarin perustaminen Valamon saarelle on ollut ortodoksisuuden majakka Karjalassa.  Sen ovat perustaneet hengellisen arvonimen saaneet pyhittäjäisät: todennäköisesti ennen Valamoon tuloaan Athoksella kilvoitellut venäläinen munkki Sergei Novgorodista ja hänen oppilaansa, karjalaissyntyinen Herman.  Perustamisajankohta ei ole kiistaton. Perimätiedon mukaan luostari lienee perustettu 1150-luvun tietämillä. Siihen viittaa se, että samaisen perimätiedon mukaan perustajien pyhäinjäännökset ‒ oltuaan turvassa ruotsalaisilta ristiretkeläisiltä ‒ olisi palautettu Novgorodista Valamoon 1163 ja viimeisen kerran 11.9.1180. Varhaisimmaksi luostarin perustamisen ajankohdaksi on esitetty 900-lukua, mutta luostariin liittyvät varmat kirjalliset tiedot ovat vasta 1300-luvun lopulta. Luostarin kukoistavin aikakausi sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen, jolloin veljestöön kuului yli 1000 jäsentä.

Valamon luostarin säännöllinen toiminta Laatokan saaressa päättyi 4. helmikuuta 1940. Pääluostarin ja skiittojen kirkollisen omaisuuden evakuoinnin organisoivat silloiset sotilaspastorit eli pappismunkit Pietari ja Paavali avustajineen maaliskuussa 1940. Luostarin suurinta kelloa, sittemmin pommituksissa tuhoutunutta Pyhän Andreaksen kelloa, soitettiin 12 kertaa 18.3.1940. Yksi vaihe luostarin elämässä päättyi ja uusi oli alkamassa. Pappismunkki Pietari toimi myöhemmin Konevitsan luostarin johtajana 1944–1954 ja pappismunkki Paavali Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispana 1960–1987.

Veljestön noin 150 munkkia sijoittuivat aluksi Kannonkoskelle. Sieltä he siirtyivät muutaman kuukauden jälkeen kesällä 1940 Heinäveden Papinniemeen. Sijoituspaikaksi oli ostettu Saastamoinen-yhtymän maatila. Tällä tavoin maatilan toiminta muuttui maanviljelystä ”hengen viljelyyn”.  Laatokan Valamon perinne jatkuu Uudeksi Valamoksi nimetyssä luostarissa.

Luostarin entisestä navetasta remontoitiin ravintola Trapesa 1974. Valamon luostari on erikoistunut viinin ja muiden alkoholipitoisten juominen tuottamiseen ja kulttuuritilaisuuksien järjestämiseen.  Valamon Kristuksen kirkastumiselle pyhitetty uusi kirkko vihittiin käyttöön 5. kesäkuuta 1977.  Uusi vastaanottorakennus toimistoineen ja matkamuistomyymälä rakennettiin 1986. Hotelli oli valmistunut kolme vuotta aikaisemmin. Vuonna 1984 käynnistyi toiminta Suomen valtion rakennuttamassa kulttuurikeskuksessa. Sen yhteydessä toimivat konservointilaitos ikoneille ja tekstiileille, kirjasto ja arkisto sekä juhlasali. Tiloja laajennettiin 2006 näyttelytiloilla, joiden yhteydessä toimii nyt luostarin museo. Luostarin vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa maaliskuussa 2012. Luostarin yhteydessä toimii vuonna 1989 aloittanut, pohjoismaiden ainut ortodoksinen kansanopisto. 

Ihmeitätekevä Konevitsan Jumalanäidin ikoni: Athoksella kilvoitellut venäläinen pappismunkki Arseni perusti Konevitsan saarelle toisen merkittävän luostarin 1300-luvun lopulla. Sitä ennen hän kilvoitteli Valamossa.  Pyhittäjäisä Arseni Konevitsalainen sai Athokselta mukaansa ihmeitä tekevän Jumalanäidin ikonin, joka on nykyään yksi Suomen ortodoksisen kirkon arvokkaimpia ikoneja. Ikoni on sijoitettu Valamon luostariin Heinävedelle.

Lintulan luostari

Lintulan Pyhän kolminaisuuden naisluostari perustettiin vuonna 1895 Karjalan kannaksella Kivennavan pitäjän Lintulan kylään. Sodan myötä luostari evakuoitiin. Toisin kuin miesluostarien kohdalla, nunnat eivät odottaneet, että poislähtö olisi lopullinen. Luostarin omaisuutta ei saatu mukaan muutamaa ikonia lukuun ottamatta. Pääosin venäläinen sisaristo (47 henkilöä) tuli aluksi Joroisten Maaveden kylään, josta evakkotaipaleen jälkeen enää 34 oli muuttamassa Heinäveden Palokkiin 1946. Myös tämä paikka oli Papinniemen tavoin entinen maatila ja vesistön ympäröimä. Luostari jäi Heinävedelle pysyvästi. Lokakuusta 2012 alkaen Lintulan luostaria on johtanut sisar Mikaela. Hän jatkaa edesmenneen edeltäjänsä igumenia Marinan työtä. Luostarin vanhaa kivinavettaa ollaan kunnostamassa uudelleen käyttöön soveltuvaksi monitoimitilaksi.

Lintulan ensimmäinen uudisrakennus, sisariston asuntola, valmistui 1966. Kirkko saatiin seitsemän vuotta myöhemmin. Sen ikonostaasiin kuuluu suomalaistuneen japanilaisen ikonimaalari Petros Sasakin maalaama Jumalanäidin Ennusmerkki -ikoni. Se on laatuaan suurin Suomessa. Luostari saa toimeentulonsa pääasiassa kynttilätehtaasta. Sen uudistetut tilat ja matkamuistomyymälä rakennettiin vuonna 1988. Tehtaassa valmistetaan tuohukset ortodoksisten seurakuntien tarpeisiin. Niitä valmistetaan puhtaasta mehiläisvahasta vuosittain noin 7000 kiloa. Eri toimituksia varten on erilaisia tuohuksia. Hautausmaan tsasouna otettiin käyttöön 1995. Luostari saa tuloja tuohusten lisäksi myös matkamuistomyymälästä, matkailutoiminnasta ja pyhiinvaeltajilta.