Pyhyys kirkossa
Pyhä tarkoittaa sellaista, mikä ei ole tavanomaista tai arkista. Pyhä on arvokasta ja siihen tulee suhtautua kunnioittavalla ja arvostavalla, arvokkaalla tavalla. Ortodoksisessa kirkossa puhutaan pyhän kunnioittamisesta. Kunnioitamme kirkkoa rakennuksena tekemällä sisään astuessamme ristinmerkin. Myös kirkon ulkopuolella ohi mennessään voi tehdä ristinmerkin. Tällainen perinne on esimerkiksi Kreikassa ja Venäjällä. Kirkon sisällä kunnioitetaan ikoneja ja muita esineitä suutelemalla tai kumartamalla niiden edessä.
Yksi tärkeä tapa on reliikkien kunnioittaminen. Reliikit eli pyhäinjäännökset ovat ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa tärkeässä asemassa. Ne yhdistävät kristityt menneeseen aikaan ja ovat täten linkki pyhien ihmisten ja Jumalan pyhyyteen. Reliikki voi olla pääkallo, kappale pyhän ihmisen luuta tai tälle kuulunut esine tai vaatekappale. Reliikkejä säilytetään reliikkilippaissa tai ikoneihin upotettuina. Pyhien ihmisten muistopäivinä heidän reliikkinsä asetetaan kirkossa esille kunnioittamista ja esirukouksen pyytämistä varten. Reliikkien edessä tehdään ristinmerkki, kumarretaan tavallisesti maahan saakka tai polvistutaan sekä suudellaan reliikkiä, kuten esimerkiksi pääkalloa. Tapaa tuntemattomille reliikkien kunnioittaminen voi näyttää oudolta, jopa omituiselta ”luiden tai kankaiden suutelemiselta”.
Suomessa Lintulan luostarissa on Pyhän Johannes Kronstadtilaisen epitrakiili eli papin asuun kuuluva vaatekappale, reliikki. Venäjän ortodoksinen kirkko julisti hänet pyhäksi vuonna 1990.
Tyhjältä näyttävä kirkko ei ole tyhjä. Pyhyys on aina läsnä kirkossa. Pyhyydestä ja pyhien sekä kristuksen läsnäolosta muistuttavat heitä kuvaavat ikonit. Niiden edessä tuohusta sytyttäessämme kohtaamme aina pyhien läsnäolon.
Pyhän haudan kirkko
Pyhän haudan kirkko sijaitsee Jerusalemissa vanhan kaupungin muurien sisällä niin sanotussa kristillisessä kaupunginosassa. Muita osia ovat juutalainen ja islamilainen kortteli. Pyhän haudan kirkko on laaja rakennuskokonaisuus, jossa on useampia kirkkoja ja kerroksia. Etiopialaiskristityillä (koptit) on toimiva luostari kirkon yhteydessä. Kirkko on rakennettu Golgatalle, paikalle, jossa Jeesus oletettavasti naulittiin ristille ja mihin hänet sen jälkeen haudattiin. Pyhän haudan kirkon rakentaminen on aloitettu 326 jKr., ja se vihittiin käyttöön 13. syyskuuta 335 jKr. Kirkon rakennuttaja oli pyhä keisarinna Helena, jota pidetään myös Kristuksen ristin ja Golgatan löytäjänä. Hänen poikansa oli pyhä Konstantinos Suuri, joka Rooman valtakunnassa teki kristittyjen vainojen jälkeen kristinuskosta sallitun uskonnon vuonna 313 jKr. Nykyiset rakennukset ovat peräisin 1000–1100-luvuilta.
Rakennuskokonaisuuden ja sen pyhien paikkojen hallinta ja hoito on ristiretkiajoilta peräisin olevan periaatteen mukaan jaettu eri kristillisille kirkoille. Jerusalemin patriarkaatilla eli ortodoksisella kirkolla on pyhillä paikoilla ensisijainen asema. Esimerkiksi Pyhän haudan kirkossa toimitetaan ensiksi ortodoksinen liturgia. Se alkaa keskiyöllä ja sen on määrä päättyä ennen aamuneljää. Sen jälkeen vuorossa on Armenian kirkon liturgia ja sitten katolisen kirkon messu. Aluetta hallinnoivat 1800-luvulta alkaen myös koptit, Etiopian ortodoksit ja syyrialaisortodoksit. Kirkon hallintaan liittyvien oikeuksien jakaminen on ollut yksi maallisen valtapolitiikan kaupankäynnin kohde.
Katsokaa netistä videot:
Arkkipiispa Leo Pyhällä maalla
Arkkipiispa Leo liturgiassa Pyhän haudan kirkossa 4.5.2014
Tehtävä opettajan kanssa
1. Miksi Kristuksen hauta on maailman pyhin paikka?
2. Mikä muu paikka voi olla pyhä?