Oppilas oppii, että du’a on islamissa yksi vapaaehtoisten rukousten muoto.
Oppilas tutustuu profeetta Muhammedin hadithiin eli sanontaan ”joka haluaa, että Allah pidentää hänen elämäänsä, on tämän oltava hyvä vanhemmillensa”.
Oppilas tutustuu siihen, miten Allah kehottaa Koraanissa ihmisiä kohtelemaan vanhempiaan.
Oppilas oppii du’an merkityksen, jonka muslimi voi tehdä vanhemmilleen: ”Herrani, armahda heitä, sillä he kasvattivat minua, kun olin pieni.” (K. 17:24).
Opetusvinkit
Opettaja voi kertoa oppilaille, että islamilaisen perinteen mukaan du’a on ollut profeettojen tapa. Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen, että du’a on Jumalan palvontaa.
Koraani opettaa, että Allahin profeetat tekivät du’aa vanhemmillensa, esimerkiksi du’a Ibrahim (K. 14:41). Profeetta Nuh on tehnyt seuraavan du’an sanoen: ”Herrani, anna minulle ja vanhemmilleni anteeksi.” (K. 71:28).
Oppilas oppii, että islamin mukaan Allah on säätänyt ihmiset olemaan hyviä vanhemmilleen, ja oppilas tutustuu Koraanin jakeisiin, joissa Allah on säätänyt ihmiset kohtelemaan vanhempiaan hyvin (K. 2:83, 2:215, 4:36, 6:151, 31:14–16, 17:23, 46:15).
Koraani opettaa, että ihmisten täytyy puhua vanhemmilleen ystävällisesti (K. 17:23).
Kerrotaan oppilaille, että Koraanissa Allah on kehottanut ihmisiä olemaan kiitollisia Hänelle ja omille vanhemmilleen (K. 31:14).
Profeetta Ibrahim teki du’an isänsä puolesta, jotta hän luopuisi epäjumalista ja jotta Allah johdattaisi hänet oikealle tielle (K. 26:86). Profeetta Ibrahim pyysi Allahilta anteeksi isänsä puolesta (K. 19:47).
Myös profeetta Nuh nöyränä teki du’an vanhemmillensa (K. 71:28).
Profeetta Sulaimanin kiitollisuuden du’a on myös Koraanissa (K. 27:19).
