1.3 Muslimi yhteiskunnan jäsenenä

Tavoitteet

  • Oppilas ymmärtää työn tekemisen tärkeyden ja sen, miten se auttaa sekä itseä ja yhteisöä.
  • Oppilas oppii, ettei islamin mukaan ole oikein jättäytyä muiden autettavaksi silloin, kun itse pystyy auttamaan itseään. Vaikeassakaan tilanteessa ei pitäisi lannistua vaan pitäisi yrittää tehdä sen verran, mitä voi ja osaa tehdä.
  • Oppilas oppii, mihin verorahoja käytetään.
  • Oppilas ymmärtää, että on tärkeää olla aktiivinen yhteisön jäsen ja osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen.
  • Oppilas oppii, mitkä ovat hänen tapojaan vaikuttaa omiin asioihin nyt ja aikuisena.

Opetusvinkit

  • Voidaan käydä keskustelu työn tekemisestä esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

a) Miksi ihmiset tekevät työtä? Vastauksina voivat olla esimerkiksi toimeentulo, hyödyllisyyden tunne, muiden auttaminen ja vastuun kantaminen yhteisistä asioista.

b) Miksi kaikki ihmiset eivät tee palkkatyötä? Vastauksina voivat olla esimerkiksi perhetilanne, kuten pienten lasten tai sairaan perheenjäsenen hoitaminen, riittämätön koulutus tai kielitaito, oman ammattialan töiden vähyys sekä sairaudesta tai vammasta johtuva työkyvyttömyys.

c) Onko kaikki työ yhtä tärkeää tai arvokasta? Islamin mukaan kaikki työ on arvokasta, kun työ on laillista. Toimiva yhteisö tarvitsee erilaisten työntekijöiden ammattitaitoa. Tässä on syytä mainita myös matalapalkkaisten töiden arvo tai palkattoman työn arvo. Raha ei voi olla ainoa mittari, kun arvioidaan työn tärkeyttä tai vaativuutta.

  • Mietitään, onko islamin tunnilla, omassa luokassa tai koulussa jokin asia, jonka toivoisi olevan toisin ja johon olisi mahdollista vaikuttaa. Oppilaat voivat esimerkiksi vaikuttaa tekemällä islamintunneille säännöt.
  • Millaisiin asioihin oppilaat haluaisivat itse vaikuttaa koulussa? Entä kotona? Miksi on hyvä, että kaikkia asioita ei voi itse päättää? Tässä on hyvä mainita yhteisen edun huomioiminen yksilön edun rinnalla sekä asiantuntijuus ja demokratia yhteisten asioiden hoidossa.
  • Opettaja voi kertoa, että ensimmäisessä islamilaisessa valtiossa Medinassa oli myös juutalaisia ja kristittyjä, jotka asuivat ja elivät rauhassa säilyttäen oman uskontonsa. Myös juutalaisten ja kristittyjen velvollisuus oli osallistua almuveron maksuun ja sitä kautta kantaa kortensa kekoon yhteisön edun puolesta köyhiä auttaen.