8. Isoveli lähtee kurkien mukaan
Lyhytkin elämä on arvokas.
Ihmiset, eläimet ja kasvit syntyvät ja kuolevat. Jokaisella elollisella on merkitys, ja hän jättää jäljen. Kaiken elollisen aika on rajallista. Elämä jatkuu kuitenkin surun jälkeen. Surutyö on käytävä läpi, jotta voi tuntea taas iloa.
TEHTÄVÄ 1
Raitamatto
Opettaja lukee oheisen tarinan raitamatosta:
|
Sururaitoja Mari näkee unta. Yö on tähtikirkas. Hän kulkee pitkin siltaa, joka on itse asiassa matto. Äidin kutoma raitamatto johtaa ylös avaruuteen. Siltamatto on leveä. Sitä pitkin on turvalliselta kulkea. Maa pienenee hänen alapuolellaan. Tuolla häämöttää Linnunrata. Veli on siellä jossain ja odottaa häntä. Mari havahtuu omassa sängyssään juuri sillä hetkellä, kun hän on melkein perillä. Matto ei olekaan hänen jalkojensa alla, vaan hänen sänkynsä vieressä lattialla. Matto on ollut siinä niin kauan kuin Mari muistaa. Hän alkaa muistella maton tarinaa. Marilla oli ollut joskus veli. Veli oli vain kaksi kuukautta vanha, kun hän lakkasi hengittämästä ja kuoli. Kukaan ei tiedä miksi. Äidin suru oli pohjaton. Äiti halusi helpottaa oloaan. Hän alkoi kutoa mattoa. Hän oli leikannut matonkuteita jo silloin, kun isoveli eli. Äiti muisteli onnellisia hetkiä ja käytti kauniita värejä raitoihin. Silloin tällöin suru valtasi hänen sydämensä. Silloin hän kutoi mustan sururaidan mattoon. – Vähitellen suru hellittää otteensa ja kaipaus jää jäljelle, äiti oli kertonut. Enää ei tunnu niin pahalta, kun surutyö on tehty. Mari silittää mattoa kädellään. Se on pehmeä. Mustat raidat ovat vaalenneet tuskin näkyviksi. Äiti ei puhu isosta veljestä niin usein, vaikka pysähtyykin joskus katsomaan mattoa. Maton sururaidat eivät enää näytä niin mustilta kuin silloin, kun äiti laittoi sen Marin sängyn viereen. Aika oli vaalentanut maton värejä. Äiti hymyili nykyisin enemmän kuin silloin, kun hän haki maton ullakolta Marin huoneeseen. Mari nukahtaa pian uudelleen. |
Pienet oppilaat:
Tarvikkeet: mustaa A5-kokoista piirustuspaperia, pastelli- tai öljyväriliidut, piirustusalusta jokaiselle oppilaalle
Paperi asetetaan pystyasentoon. Jokainen oppilas piirtää erivärisillä liiduilla vaakasuoria raitoja paperin reunasta reunaan. Jokainen raita on kiinni seuraavassa, mutta väliin jätetään värittämättömiä kohtia, joista muodostuu mustia raitoja. Koko paperi väritetään ylhäältä alas. Piirustukset kiinnitetään seinälle peräkkäin joko vaakasuoraan tai kiemurtelemaan seinälle raidallisena polkuna.
Isot oppilaat:
Tarvikkeet: A4-kokoista tummansinistä, turkoosia tai vaaleansinistä piirustuspaperia, pastelli- tai öljyväriliidut, lyijykynä, liimaa, sakset, mustaa A6-kokoista piirustuspaperia
Oppilaat piirtävät siniselle pohjalle mutkittelevan polun, jota pitkin he voisivat kuvitella kulkevansa elämänsä aikana. Polku alkaa mistä tahansa reunasta ja päättyy toiseen reunaan. Polkuun väritetään liiduilla erivärisiä raitoja. Väliin piirretään mustia raitoja. Mustalle paperille oppilas piirtää ihmisen, joka sopii kulkemaan oppilaan piirtämälle polulle. Tämän jälkeen hän leikkaa hahmon irti ja liimaa sen raidallisen polun päälle.
Työt asetetaan näytteille ja niistä keskustellaan. Voidaan kuunnella myös musiikkia esimerkiksi Uusi riepumatto säv. ja sov. George Malmsten, sanoitus Asser Tarvasmäki, esittäjä Ragni Malmsten, 1962.
TEHTÄVÄ 2
Kädenjälki
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja hänestä jää jälkiä. Jokaisen yksilön geenit, sormien ja varpaiden jäljet ovat erilaisia. Niiden perusteella hänet tunnistetaan. Tämän tehtävän tarkoituksena on korostaa oppilaan yksilöllisyyttä ja hänen kehitysvaiheensa ainutlaatuisuutta.
Tarvikkeet: punasavea, erilaisia elintarvikekoteloita, joita kotitalouksiin kertyy, esimerkiksi lihan ja hedelmien pakkauskoteloita, reunallisia kertakäyttölautasia, jotka ovat kooltaan riittävän suuria.
Savireliefin teko-ohjeet:
Kullekin oppilaalle annetaan matalareunainen kertakäyttöinen pakkauskotelo, johon hänen kätensä mahtuu. Oppilas muokkaa saven ja levittää sen kotelon pohjalle n. 3 cm:n kerroksena. Savikerroksen tulee olla riittävän paksu, jotta jäljestä muodostuisi tarpeeksi syvä. Oppilas painaa toista kättään voimakkaasti saveen ja irrottaa sen sitten savesta, niin että käden jälki jää syvänteenä saveen. Hän piirtää jäljen alapuolelle tikulla nimikirjaimensa tai nimensä pienessä koossa.
Laatta irrotetaan varovasti kotelosta ja asetetaan kuivumaan. Päälle asetetaan kevyesti muovia, jotta kuivuminen ei tapahdu liian nopeasti, jolloin savi halkeaa helposti. Runsaan viikon kuluttua laatat voidaan polttaa saviuunissa n. 950 asteessa. Jos koulussa ei ole uunia, poltto voidaan jättää tekemättä ja työt asetetaan näytteille sellaisenaan niiden kuivuttua.