Usein kysyttyä

Opetushallitus ei ota kantaa siihen, millaisia koulurakennuksia pitäisi rakentaa. Kunnat ja muut opetuksen järjestäjät päättävät itse, millaisia kouluja rakentavat. 

Opetushallitus ei siis myöskään suosittele ns. avokonttorikouluja. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei sanota, että tulee rakentaa avokonttorimaisia kouluja – avoimia oppimisympäristöjä ei perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainita lainkaan. Opetussuunnitelman perusteet on Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan.  

On tärkeää, että koulurakennusten suunnittelussa kuullaan koulun arjen ammattilaisia, kuten opettajia, rehtoreita ja opetuksen tutkijoita sekä oppilaita ja huoltajia. 

Millainen oppimisympäristö tukee oppimista?  

Opetussuunnitelman perusteissa korostetaan sitä, että oppimisympäristöjen tulee tukea oppimista ja olla monipuolisia. Oppimisympäristöjen suunnittelussa tulee ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet. 

Tilojen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös se, että tilat sopisivat eri oppiaineiden opetukseen. Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi ergonomia, ekologisuus, esteettömyys, akustiikka, tilojen valaistus, viihtyisyys ja siisteys sekä sisäilman laatu. 

Opetussuunnitelmaa voi toteuttaa monenlaisissa tiloissa. Opetussuunnitelman perusteissa ei oteta kantaa siihen, millainen oppimisympäristö olisi parempi kuin toinen. 

Kyllä.

Erilaiset uskonnot ovat vaikuttaneet monin tavoin kulttuureihin ja yhteiskuntiin. Näitä vaikutuksia käsitellään opetussuunnitelman mukaisessa opetuksessa perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa eri oppiaineissa. 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 yksi laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksista on ”Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu”. Se sisältää muun muassa tavoitteita, jotka liittyvät kulttuuriperintöön sekä kulttuuriseen, kielelliseen, uskonnolliseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen liittyvään osaamiseen. 

Opetussuunnitelman mukaisessa opetuksessa voidaan tarkastella erilaisia katsomuksia ja uskontoon viittaavia ja uskonnollista alkuperää olevia lähteitä tai teoksia.  Myös esimerkiksi konsertit, teatteriesitykset ja taidenäyttelyt voivat olla osa opetussuunnitelman mukaista opetusta. Esimerkiksi yksittäinen uskontoon viittaava teos kaikille oppilaille tarkoitetussa konsertissa ei tee tilaisuudesta uskonnollista tilaisuutta. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetus on oppilaita uskonnollisesti sitouttamatonta. Oppilaan tulee osallistua opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen.

Uskonnolliset tilaisuudet sisältävät uskonnon harjoittamista. Uskonnollisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi jumalanpalvelukset ja muut uskonnolliset toimitukset tai uskonnolliset päivänavaukset.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisuissaan EOAK/1609/2019 ja EOAK/1417/2019 kehottanut kouluja jatkuvasti ylläpitämään ja kehittämään uskontoon ja vakaumuksiin liittyvää yhteistyötä kotien kanssa, ottamaan näitä kysymyksiä esille oppilaiden kanssa ja kiinnittämään huomiota riittävään ja oikea-aikaiseen tiedottamiseen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan esimerkiksi musiikkiluokkien kristillisiin tai muihin uskonnollisiin perinteisiin liittyvien konserttien toteuttamisessa tulee tehdä yhteistyötä sekä oppilaiden että kotien kanssa. Tässä yhteistyössä oppilaiden ja kotien on mahdollista tuoda esille maailmankatsomukselliset ongelmat, joita konsertista ja sen harjoittelusta voi aiheutua. Tällaisiin vakaumukseen liittyviin ristiriitatilanteisiin tulee suhtautua kunnioittavasti ja niiden selvittämiseen tulee etsiä kuhunkin tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Tällaisten ratkaisujen etsiminen on perusteltua toteuttaa paikallisesti, tarvittaessa koulu- tai luokkakohtaisesti. Ratkaisujen perusteella oppilaita ei saa pakottaa tai painostaa toimimaan vakaumuksensa vastaisesti, esimerkiksi laulamaan virsiä. (EOAK/1609/2019; EOAK/1417/2019.)     
 

Ratkaisussaan EOAK/1609/2019 eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, että vaikka kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja uskonnonvapauslaki turvaavatkin huoltajille oikeuden varmistaa heidän omien uskonnollisten vakaumustensa mukainen kasvatus, ei se tarkoita sitä, että lapsen oma vanhemmista itsenäinen uskonnon ja omantunnon vapaus voitaisiin jättää täysin huomioimatta. Perus- ja ihmisoikeussäädökset turvaavat myös lapsille uskonnonvapauden, joka tulee huomioida lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. 

Jos huoltaja ei tee ilmoitusta siitä, osallistuuko oppilas uskonnolliseen vai sille vaihtoehtoiseen tilaisuuteen, koulun tulee kuulla oppilaan mielipidettä ja toimia sen mukaisesti. Viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä oppilaalla ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa. On tärkeää, että myös alle 15-vuotiaan mielipide tilaisuuteen osallistumisesta huomioidaan. Jos oppilaan ja hänen huoltajansa näkemykset uskonnolliseen tilaisuuteen tai sille vaihtoehtoiseen ohjelmaan osallistumisesta poikkeavat toisistaan, koulu päättää oppilaan etu huomioon ottaen, kumman näkemyksen mukaan toimitaan.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 5 §:n mukaan lapsen huoltajat vastaavat pääsääntöisesti yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Koulunkäyntiin liittyvissä asioissa voidaan yleensä katsoa riittävän se, että toinen huoltajista on allekirjoittanut koululle osoitetut hakemukset ja lomakkeet. Taustalla on olettama siitä, että huoltajat ovat keskenään sopineet asioista edellä todetun lain kohdan mukaisesti. 

Jos koululle on nimenomaisesti ilmoitettu tai koululla on muutoin tieto siitä, esimerkiksi yhteishuoltajuustilanteissa, että molemmat huoltajat haluavat tulla kuulluiksi, toimitaan tämän mukaisesti. Jos huoltajien näkemykset poikkeavat toisistaan, koulun tulisi tällöin ensisijaisesti ohjata huoltajat sopimaan asiasta keskenään. Jos sopimusta ei saada aikaan, olemassa olevan tilanteen säilyttämistä ja oppilaan edun turvaamista voidaan pitää lähtökohtana koulun päätöksenteossa.
 

Ei.

Ratkaisussaan EOAK/1417/2019 eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut, että se, että aamunavauksen pitäjänä toimii seurakunta ei väistämättä johda siihen, että tilaisuudessa olisi kyse uskonnon harjoittamisesta. Näkemys perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan järjestäjätahon oletettu tai todennettu taustamotiivi ei voi olla yksinomaisena perusteena tietyn teon tai tapahtuman arvioinnissa. 

Mikäli seurakunnan kanssa on sovittu, että seurakunnan pitämät aamunavaukset ovat yleishumanistisia ja kaikille oppilaille tarkoitettuja, ne eivät voi pitää sisällään uskonnonharjoittamista. Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että koulun ulkopuoliset toimijat noudattavat opetuksesta annettuja määräyksiä ja ohjeita. Lisäksi näissä tapauksissa oppilaille ja kodeille on tärkeää tiedottaa siitä, että seurakunnan pitämät aamunavaukset ovat yleishumanistisia, eivätkä pidä sisällään uskonnonharjoittamista. (EOAK/1417/2019.) Samat periaatteet pätevät myös muiden uskonnollisten ja katsomuksellisten toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Edellä mainittuun eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun viitataan vastaavasti myös lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta koskevissa Opetushallituksen ohjeissa.