Polarisaation, vastakkainasettelun ja konfliktien käsittely varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa

Ihmisen mieli suosii varmuutta ja karttaa epävarmuutta. Etsimme turvaa samanmielisistä ja havaitsemme sellaista, mikä tukee näkemyksiämme. Epävarmuus on uhkaavaa ja se terästää epäluuloja. Epävarma tilanne saa myös puolustautumaan tiukasti, joskus aggressiivisesti. Mielen rakenteita emme juuri voi muuttaa, mutta voimme opetella elämään meille luontaisten käyttäytymismallien kanssa hallitusti.

On hyvä muistaa, että tunnereaktioiden tutkimiselle pitää olla tilaa. Jos epämukavaksi koettuja ilmiöitä ei käsitellä, saatetaan luoda tilanne, jossa asiat painuvat pinnan alle ja kasvattavat jännitteitä. Kiristyneet jännitteet voivat purkautua yllättäen ja aggressiivisesti.

Lasten ja nuorten pitää voida keskustella turvallisen aikuisen johdolla Venäjän hyökkäykseen liittyvistä tunteista ja peloista, mutta myös mielipiteistä ja käytännön tilanteista. Julkisessa keskustelussa esitetään Venäjän hyökkäykseen liittyen runsaasti näkemyksiä esimerkiksi syrjinnästä ja rasismista. Myös näistä pitää voida keskustella yhteisesti niin lasten ja nuorten kuin aikuisten kesken.

Erilaisten mielipiteiden kohtaaminen on oppimistilanne, joka vie asioita ja kehitystä eteenpäin. Erimielisyys ei kuitenkaan saisi johtaa polarisaation kiihtymiseen.

Polarisaatio on ajatusrakennelma, jossa vallitsee mustavalkoinen ja ehdoton me vastaan ne ajattelu. Ihmisiä ei nähdä yksilöinä vaan ryhmät asetetaan vastakkain. Ryhmille oletetaan ominaisuuksia, ja näkemyksille haetaan voimaa identiteettipuheesta ja ryhmäidentiteeteistä. Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan.

Polarisaatio on tunteita ja tuntemuksia. Se on immuuni järjelle, tosiasioille ja perusteluille. Polarisaatiokehitys mahdollistaa väkivaltaistuvat asenteet sekä lisää radikalisoitumista ja väkivaltaa. Polarisaation ääripäässä on konflikti, sotatila.

Erilaisista taustoista tulevien oppilaiden, opiskelijoiden tai huoltajien kohtaamiset saatetaan kokea varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa haasteellisiksi tilanteiksi, vaikka turvalliseen ilmapiiriin ja syrjimättömyyteen olisi kiinnitetty huomiota. On hyvä muistaa, että tällöin kyse ei ole polarisaatiosta ilmiönä vaan ihmisten kohtaamisesta yksilöinä. Yksilöiden väliset konfliktit ja ongelmat ratkaistaan osapuolten kesken keskustelemalla.

Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen lähtökohta on kaikkien yhteistyö eikä syrjivää käytöstä sallita. Useimmiten ennakkoluuloiset asenteet katoavat jo toisen kohtaamisella ja häneen tutustumalla. Jos ongelmia ilmenee, ne on syytä ottaa puheeksi heti. Ongelma pienenee, kun se todetaan ja otetaan käsiteltäväksi.

Varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa tehdään kiinteää yhteistyötä huoltajien kanssa ja koteja tiedotetaan ajankohtaisista asioista. Varhaiskasvatuksen ja koulujen arjen pelisäännöistä on tärkeää keskustella yhdessä niin henkilökunnan ja huoltajien kuin lasten ja nuorten kanssa.