Moninaista yhteiskuntaa voidaan rakentaa luomalla uusia kulttuureja ja toimintatapoja. Tarvitaan uutta tietoa ja uusia näkökulmia yhdenvertaisuudesta, jotta osaamme tunnistaa syrjinnän juurisyitä ja suunnata tekoja sinne, missä eriarvoisuus
lähtökohtaisesti on. Vaikutustyöpajassa pohdimme: millaisissa arjen tilanteissa syrjintä ilmenee ja miten niissä voisi toimia rakentavasti?
Vaikutustyöpajaan osallistuneita

Opetushallituksessa 19.11.2019 järjestetyssä Vaikutustyöpajassa keskusteltiin, millaisin teoin voi purkaa rakenteita, arvoja ja tapoja, jotka sulkevat osan ihmisistä toiminnan tai palvelujen ulkopuolelle. Tilaisuudessa pohdittiin, miten saada aikaan konkreettisia vaikutuksia yhdenvertaisuuden toteutumiseen. 

Työpajassa näyttelijä ja ja kirjoittaja Jani Toivola puhui oppivasta kohtaamisesta ja sen mahdollistamasta kasvusta. Toivola korosti, ettei ammattilaistenkaan tarvitse tietää kaikesta kaikkea, eikä varsinkaan siitä, millaisissa todellisuuksissa asiakkaat elävät.  Tärkeintä on kysyä, mitä toinen tarvitsee tässä ja nyt ja pyrkiä toteuttamaan ne muutokset, jotka tekevät tiloista kaikille turvallisemman ja kotoisamman.

Jani Toivola

Terapeutti ja yhdenvertaisuusasiantuntija Michaela Moua puhui antirasistisesta viitekehyksestä koulumaailmassa. Monikulttuurisuuden korostamisen sijaan olisi tärkeää tarkastella etuoikeuksia ja nostaa esiin rasismin eri muotoja. Antirasismi korostaa normikriittisyyttä, ja sen kautta kyseenalaistetaan valta-asetelmia ja rakenteita. Moua painotti rodullistamisen ja normatiivisen valkoisuuden ymmärtämisen ja purkamisen vaativan tietoa, osaamista ja tahtoa: vaikka ajattelisikin, että "en näe väriä" tai "kohtelen kaikkia aina yksilöinä", saattaa silti joutua muuttamaan omaa käytöstään ja maailmankuvaansa. 

Michaela Moua

Monimuotoisuuden asiantuntija Sara Salmani käsitteli puheenvuorossaan representaatioita sekä niiden luomia mielikuvia: kuvilla ja käsitteillä rakennetaan erilaisia tiloja ja ylläpidetään tiettyjä sosiaalisia normeja, narratiiveja ja todellisuuksia. Sanat ja kuvat voivat loukata, mutta niillä voidaan myös ilahduttaa ja voimaannuttaa. Salmani korostikin sitä, että voimme tietoisesti valita sellaisia kuvia, sanoja ja käsitteitä, jotka antavat äänen moninaisuudelle ja viestivät yhteenkuuluvuutta.

Sara Salmani

Työpajatyöskentely

Kaikille avoimeen työpajaan osallistui noin 80 henkeä eri järjestöistä, viranomaistahoilta, yksityishenkilöitä sekä opetus- ja kasvatusalan henkilöstöä. Työpajoissa osallistujat jakoivat kokemuksia tilanteista, joissa he olivat kohdanneet rasismia tai muuten joutuneet pohtimaan omaa ja muiden toimintaa työpajan alustuksissa esitettyjen näkökulmien pohjalta. Tämän jälkeen kukin ryhmä valitsi tilanteista yhden jatkotyöstämistä varten. Tarkoituksena oli soveltaa tilanteisiin näkökumia oppivasta kohtaamisesta, antirasistisesta viitekehyksestä sekä representaatioiden kautta syntyvistä mielikuvista. Työpajatyöskentelyn tulokset on koottu tilaisuuden ryhmäkeskustelujen dokumentoinnin pohjalta. Opetushallitus ei vastaa tulosten sisällöstä. 

“Mediassa tulisi näkyä erinäköisiä samaistumisen kohteita; erinäköisiä feministejä, esimerkiksi muslimifeministejä!”

“Jos olet kurdi, olet varmaan muslimi, joten et voi olla feministi”

Tilanteessa on kyse valta-asemasta, jossa henkilö käyttää valtaa kysyessään tuntemattomalta ihmiseltä henkilökohtaisia asioita ja kyseenalaistaessaan tämän arvoja. Väitteen esittäjällä oli niin monta ennakkoluuloa, että hän ymmärsi väärin jopa hänelle kerrotut asiat. Pohdittiin, oliko väitteen esittänyt kiinnostunut henkilöstä ihmisenä ja miten rasismia voisi kohdata tässä tilanteessa. Rasismia kohdatessaan ihminen usein vaikenee, poistuu paikalta ja ahdistuu itsekseen.

“Olisiko hän kysynyt samaa suomalaiselta naiselta?”

Tällaisissa kohtaamisissa kyse on usein ulkonäöstä. “Mediassa tulisi näkyä erinäköisiä samaistumisen kohteita; erinäköisiä feministejä, esimerkiksi muslimifeministejä!”

osallistujia

“Ei meidän koulussa ole rasismia”

Näin eräs rehtori totesi koulutuksellisen tasa-arvohankkeen koordinaattorille.

Pohdittiin, ettei rehtori tukenut tilanteessa dialogia, vaan puhui roolistaan ja valta-asemastaan käsin asettautuen asian ulkopuolelle. Hän pysyi tilanteessa mukavuusalueellaan.

Oppivassa kohtaamisessa rehtori lähtisi mukaan dialogiin, mikä mahdollistaisi asian käsittelyn koko kouluyhteisön eli opettajien, oppilaiden ja vanhempien kanssa. Hän varaisi aikaa keskustelulle, koska hän itse elää todennäköisesti tilanteessa, jossa hän ei koe rasismia. Hänen tulisi kehittää kykyään ja valmiuttaan kuunnella vanhempia ja lapsia, jotka eivät mahdu valkoisen normatiivisuuden piiriin.

Olisi tärkeää tunnistaa rasismin hienovaraisuus ja tiedostaa se, mitä ei vielä tiedä. Kun tekee virheen tai loukkaa toisia, voi pyytää anteeksi ja oppia.

Käsitetyöpajan osallistuja

Kohtaamisia julkisissa palveluissa: asiakas, asiakkaan lapsi ja sosiaalityöntekijä

Pohdittiin tilannetta, jossa sosiaalityöntekijä määrittelee asiakkaan tarpeita häntä kuuntelematta. Sosiaalityöntekijän rooli tuo hänelle valta-aseman, joka vaikuttaa asiakkaiden kohtaamiseen. Tämän takia rakenteita, normeja ja omia etuoikeuksia tulisi tarkastella kriittisesti.

“Monikulttuurisesta viitekehyksestä olisi siirryttävä normikriittisyyteen ja antirasistiseen viitekehykseen.”

Koulutus- ja työelämässä tulisi saada enemmän tukea normikriittisyyteen. Työntekijöiden tulisi saada olla epävarmoja ja hyödyntää epävarmuuttaan työssä oppimisessa. Tulostavoitteiden sijaan tarvittaisiin jokin muu työskentelymalli, joka mahdollistaa kohtaavan oppimisen.

“Asiantuntijakin voi olla väärässä ja rasistinen.” Tällaisessa tilanteessa oma toiminta on tiedostettava ja kyseenalaistettava, omat virheet pitää myöntää. Tarvitaan myös yhteistä ymmärrystä antirasistisista käsitteistä.

“Monikulttuurisesta viitekehyksestä olisi siirryttävä normikriittisyyteen ja antirasistiseen viitekehykseen.”

“Muita kuin kantasuomalaisen näköisiä ja nimisiä lapsia ohjataan suomi toisena kielenä -opetukseen varhaiskasvatuksessa tai koulussa, vaikka he olisivat kasvaneet täysin suomenkielisessä perheessä.”

"Miksi tarvetta opetukselle ei tarkasteta esitiedoista?" "Miksi oletetaan, että ruskea tai vierasniminen tarvitsee automaattisesti lisätukea?" Normikriittisyydelle sekä valta-asemien ja itsereflektion tarkastelulle on tarvetta. "Kysy, jos et tiedä."

Miten suomea äidinkielenään puhuvat esitetään esimerkiksi mediassa ja kirjallisuudessa? Onko koulujen ja päiväkotien henkilöstössä moninaisuutta?

Vaikutustyöpajan osallistuja

“Saa myös edustaa vain itseään.”

“Päiväkodissa lapset olivat leikanneet kuvia lehdistä: yksi ‘omannäköinen’ oli löytynyt, mikä toi ilon.”

Pohdittiin, että esimerkiksi mediassa, mainonnassa, oppikirjoissa ja  kuvapankeissa tarvitaan moninaisempia ja stereotypioita purkavia representaatioita.

Representaatioihin kytkeytyy valta-asetelmia ja etuoikeuksia. “Saa myös edustaa vain itseään.”

“Ohjataanko tiedostamatta maahanmuuttajataustaisia (naisia) tiettyyn rooliin ja tiettyyn suuntaan?”

Pohdittiin, ylläpidämmekö huomaamatta erilaisia rooleja. Miten nämä roolit voisi rikkoa tai kyseenalaistaa? “Uuden oppimista kaikille osapuolille!” Asiantuntijuus ja auttaminen ei tarkoita, että pitää aina tietää.

Haaveilu ja unelmat ovat tärkeitä. Niitä voi työstää esimerkiksi haavetyöskentelyllä, mutta pohdittiin, mistä saadaan kuvastoa työskentelyn tueksi. Esitteiden kuvien edustavuus varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa?

Henkilökohtaisten kokemusten huomiointi ja rohkea omien asenteiden käsittely.
“Näe persoona!”

Somalitaustainen Suomessa kasvanut työkaveri puhuu työporukassa itsestään “mamu-suomalaisena” eli ei ns. sisällytä itseään “suomalaisiin”

Voisiko työkaverilta kysyä, miksi hän puhuu itsestään näin? Mitä muut työyhteisössä ajattelevat tällaisesta puhetavasta? Ajattelevatko muut työntekijät samalla tavalla?

“Mamu-diskurssia” ylläpidetään esimerkiksi vitsailemalla. Pohdittiin, että tällainen diskurssi tulisi huomata ja tehdä näkyväksi; sovinistisetkaan vitsit eivät ole enää nykypäivänä hyväksyttäviä.

“Puheliasta poikaa rangaistaan siirtämällä tyttöjen väliin.”

Pohdittiin sukupuolen representaatioita luokkahuoneessa: opettaja - tyttöoletetut - poikaoletetut. Opettaja saattaa tuottaa puheellaan tai teoillaan tytöt-pojat-jaottelua. Esimerkiksi sukupuolten ryhmittäminen luokkahuoneeseen: tyttö-poika-parit takaamassa hiljaisuutta eli työrauhaa.

Mikä on opettajan valta tuottaa tai purkaa tyttöoletettujen ja poikaoletettujen kategorioita? Normikriittisyys: hiljaiset tytöt, äänekkäät pojat.

Työpajan osallistuja

“Toimin valmistavan luokan opettajana ja kävin oppilaiden kanssa kirjastossa. Henkilökunta puhui oppilaille englantia, vaikka he eivät sitä edes osanneet.”

Suomen kielen puhuja voi näyttää miltä tahansa, ja suomi voi kuulostaa monenlaiselta: “tuhansien suomien maa”. Tämän tulisi näkyä ja kuulua myös mediassa. Pohdittiin, että kielelliset valta-asemat pitäisi tunnistaa.

“Suomeksi, kiitos.” “Kaikki kielitaito on arvokasta.”

Lakataan olettamasta: aloitetaan keskustelu suomeksi kaikkien kanssa, otetaan riski väärinymmärryksestä ja uskalletaan neuvotella merkityksistä. “Mokaaminen on osa kasvamista.” “Uskalletaan ottaa epämukavuus arkeen.”

“Kaikki kielitaito on arvokasta.”

Tilaisuudessa, jossa on paikalla kotoutumisen ja maahanmuuton asiantuntijoita, tullaan kysymään tilaisuuden järjestäjältä yhdestä asiantuntijasta, onko hän maahanmuuttaja vai ehkä toisen polven maahanmuuttaja.

Asiantuntija ei vastannut kysyjän kuvaa siitä, millainen tutkijan pitää olla. Tämän vuoksi kysyjälle oli tullut tarve luokitella tai määritellä hänet maahanmuuttajaksi tai toisen polven maahanmuuttajaksi.

Pohdittiin, miten taustaa kysyneen henkilön kanssa olisi voinut toimia järjestäjän roolissa. Järjestäjä voisi kysyä, mihin tai miksi tätä tietoa tarvitaan.

Kyseinen asiantuntija oli saanut aplodit, vaikka kukaan muu asiantuntijoista ei saanut. Aplodit saattoivat tilanteessa osoittaa valta-asemasta lähtöisin olevaa “hyväksyntää” tai kannustusta.

Historiantunnilla aiheena kolonialismi ja valkoisen miehen taakka.

Pohdittiin, miten opettajana haastaa eurosentrismiä.

Opettajan on tärkeä tunnistaa oma valta-asemansa ja tietämättömyytensä. Opettajakin voi sanoa, ettei tiedä kaikkea. Opettajan on kyettävä puhumaan myös itselle vaikeista asioista.

Opetustilanteessa pitää huomioida, miten erilaisia käsitteitä käytetään ja missä tilanteessa.

Rasismin monisyisyys tulee hahmottaa ja opettajan on reflektoitava myös itseään. Rasismista pitää puhua rasismina.

Opettajan pitää harkita oppikirjaa valitessaan ja esimerkiksi PowerPoint-esityksiä tehdessään, millaisia kuvia niissä käytetään. Pitää miettiä, miksi näytetään juuri tiettyjä kuvia ja minkälaisia tarinoita niiden kautta oppijoille kerrotaan. Kuva pitää purkaa oppilaiden kanssa. Kuvia valitessa tulisi myös vastastereotypisoida.

Työpajan osallistuja

Vanhempien ja ympäristön siirtämät asenteet ja sanat valuvat lasten maailmaan.

Hiljainen “krooninen” kiusaaminen ja häirintä pitää huomata. Tilanteen sanoittaminen, kysymysten kysyminen. Tilanteeseen palaaminen. Olemme kaikki erehtyväisiä, sen myöntäminen yhdistää ja riisuu aseista. Yksittäisten ihmisten ja kohtaamisten merkitys.

Pohdittiin, että kasvatukseen ja opetukseen tarvitaan antirasistinen viitekehys, koska muuten vastuu jää vähemmistön edustajalle. Risteävien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää.                  

Opettajien koulutukseen tarvitaan opetusta antirasistisesta viitekehyksestä. Mainoksissa ja lastenohjelmissa on valtava muutoksen tukemisen potentiaali sekä mahdollisuus rikkoa stereotypioita. Tässä on tapahtunut edistystä, mutta myös takapakkia.

Organisaation strategian uudistaminen: monikulttuurisuudesta antirasistiseen viitekehykseen.

Pohdittiin keinoja muutoksen edistämiseen:

  • Käsitteet ja niistä keskustelu jatkuvasti
  • Jatkuva reflektointi
  • Koulutus
  • Etuoikeuksien tunnistaminen
  • Normien tunnistaminen ja purkaminen
  • Hitaan muutoksen hyväksyminen
  • Johtaminen
  • Strategian jalkauttaminen ja arviointi
  • Organisaation historian reflektointi

Prosessissa tulisi huomioida:

  • Erilaiset äänet: tilan ja ajan antaminen
  • Osallisuuden portaat
  • Dialogisuus: turvallisuus, kunnioitus
  • Roolit mahdollistajana ja estäjinä
  • Virheitä ei saa pelätä
  • Miten antirasismi näkyy rekrytoinnissa ja viestinnässä?

"Kasvatukseen ja opetukseen tarvitaan antirasistinen viitekehys. Muutoin vastuu jää vähemmistön edustajalle."