Tulkinnan ja tuottamisen taitoja digiajassa

“Kriittinen lukutaito on kaiken tekstitaito-opetuksen läpäisevä asenne kieltä ja tekstejä kohtaan: tietoisuutta siitä, etteivät tekstit ole neutraaleja, vaan ne heijastavat synty- ja käyttöyhteisönsä arvoja, asenteita ja valtasuhteita.”  

Monikielisessä ja multimodaalisessa teksti- ja tietotulvassa vaaditaan kriittistä suhtautumista tulkittaviin teksteihin. Teksteillä on erilaisia tavoitteita ja vaikuttamispyrkimyksiä, joista on tärkeä tulla tietoiseksi.  

Kriittinen lukutaito -tekstissä apulaisprofessori Sari Sulkunen ja lehtori Mari Hankala tarkastelevat tätä avaintaitoa, joka tukee navigointia tiedon, valeuutisten ja trollitehtaiden pyörteissä. Kriittinen lukutaito yhdistetään usein lähinnä mediateksteihin, vaikka kaikkia tekstejä tulisi osata tarkastella kriittisesti. Artikkelissa tarkastelun kohteena on kaksi tekstilajia: nuorten kouluarkeen keskeisesti kuuluva oppikirjateksti ja nuorten vapaa-ajan tekstimaailmassa suosittu vlogi. 

Sosiaalisen median palvelut on optimoitu pitämään käyttäjä sisältövirrassa mahdollisimman pitkään, jotta sovellukset voivat ansaita esimerkiksi mainonnan avulla. Älylaitteiden koukuttava reaktiivisuus ja verkon rajattomat polut haastavat keskittymistä.

Ohjaavan aikuisen on hyvä olla tietoinen nettilukemisen eri vaiheista ja sen haasteista. Nettilukeminen edellyttää jatkuvaa oman toiminnan säätelyä ja tarkkaavuuden tavoitteellista suuntaamista. Verkossa toimimista voivat lisäksi hankaloittaa lukemisen, toiminnanohjauksen tai tarkkaavuuden vaikeudet.

Opetuksessa toiminnan kielentäminen ja mallintaminen ovat avainasemassa. Tutkivaa nettilukutaitoa ajatellen lapsille ja nuorille on tärkeää luoda mahdollisimman usein tilaisuuksia keskustella sekä kokeneiden lukijoiden että vertaisten kanssa nettiteksteistä, niiden lukemisesta ja arvioinnista (Kiili & Laurinen, 2018).

Miten lukemisen ja oppimisen pulmat vaikuttavat nettilukutaitoihin? -tekstissä tiivistetään tutkimustietoa tältä alueelta. Tekstissä todetaan, että kaikki oppijat tarvitsevat tukea tiedonhaussa, tiedon kriittisessä arvioinnissa sekä sidosteisen, eri lähteiden tietoja yhdistävän tekstin luomisessa. 

Nettilukutaitojen ohjaamisesta ja tukemisesta -tekstissä avataan oppimisen tuen periaatteita, kuten mallintamista, taustatiedon aktivoimista, monikielisyyden hyödyntämistä ja mielekkäiden tehtävien roolia sekä arviointitietoa tuen ja eriyttämisen suunnittelussa. Tekstissä esitellään taulukko erilaisista nettilukemisen tuen keinoista jatkumona tuetusta itseohjautuvaan ja monipuolisempaan osaamiseen. Taulukkoa voi hyödyntää opetuksen suunnittelussa. Opetusta suunnitellessa voi hyödyntää myös alla olevia tehtäväpohjia, joissa on muun muassa keskustelutehtävä lukustrategioista verkossa sekä ideoita tiedonhaun prosessin ohjaamiseen ja erilaisten verkkotekstien tuottamiseen.

Älylaitteiden vaikutuksesta lasten ja nuorten elämään tarkastellaan esimerkiksi kirjassa Lapset, nuoret ja älylaitteet – taiten tasapainoon (Kosola, Moisala & Ruokoniemi, toim., 2019). Kirjassa suositellaan, että aikuiset muun muassa vaalivat keskittymistä, antavat aikaa hetkille, jolloin ei ole ”mitään tekemistä”, huomioivat pelien ikärajat ja rohkaisevat sosiaaliseen pelaamiseen, laativat älylaitteiden pelisääntöjä yhdessä, kertovat ikätasoisesti nettikiusaamisesta ja seksuaalisen häirinnän muodoista, pysyvät uteliaina ja pohtivat omaa itsesäätelyään laitteiden kanssa (s. 157–164).

"Viestinnän ja kirjoittamisen alueella suurin muutos on tapahtunut siinä, että lähes kaikista meistä on viimeisten vuosikymmenten aikana tullut erilaisia mediasisältöjen tuottajia. Kirjoitettujen ja julkaistujen tekstien määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Varsinkin nuorten kohdalla tämä prosessi on johtanut niin kutsuttujen internetin osallisuuden kulttuureiden syntymiseen." 

Uusi kirjoittaminen kuvaa käsitteenä kirjoittamisen ja tekstien tuottamisen tapojen monimuotoistumista. Lapset ja nuoret ovat arjessaan aktiivisia toimijoita, jotka tuottavat erilaisia mediasisältöjä. Monipuolisessa tekstimaailmassa tarvitaan yhteistyötaitoja, luovuutta ja kriittistä ymmärrystä siitä, miten eri julkaisufoorumeita voi hyödyntää. Uudessa kirjoittamisessa keskeistä on ohjata oppijoita hahmottamaan ja harjoittelemaan tekstien tuottamisen eri ulottuvuuksia. Uuden kirjoittamisen osataidot kehittyvät jatkuvasti myös lasten ja nuorten vapaa-ajalla.

Uudet kirjoittamisen menetelmät -kuvassa esitellään uuden kirjoittamisen osataidot ja kirjoittamisen työpajan vaiheet. 

Uusi kirjoittaminen -videolla yliopistonlehtori Outi Kallionpää johdattelee uuden kirjoittamisen käsitteeseen ja sen taustoihin. Videolla kerrotaan osallisuuden kulttuurista ja esitellään nelikenttämalli, jonka avulla voi suunnitella opetussuunnitelmien perusteiden mukaista kirjoittamisen opetusta. Nelikenttämalli yhdistää mediakasvatuksen, yhteisöllisen taidekasvatuksen ja kirjoittamisen opetuksen näkökulmia.

”Kannustus, kritiikki ja sosiaalinen tuki, joita kirjoittaja voi saada opettajiltaan, vanhemmiltaan tai muilta oppilailta luokassa, vaikuttavat kaikki yhdessä siihen, millainen käsitys kirjoittajalle muodostuu itsestään kirjoittajana, eli millaisen kirjoittajan minäpystyvyyden hän vähitellen itselleen kehittää.”

Monilukutaitoiseksi kasvun tukemisessa tavoitteena on aktiivinen ja itsenäinen toimija, joka osaa navigoida tietotulvassa, viihtyä tekstien parissa ja tuottaa itsenäisesti erilaisia tekstejä. Ennen kuin tämä saavutetaan, oppijat tarvitsevat tukea niin kirjoitusprosessin säätelyyn kuin oman osaamisen ja kehittämiskohteiden tunnistamiseen, tapahtui kirjoittaminen missä ympäristössä tahansa. Selkeät tavoitteet, joista oppijat ovat tietoisia, ja näihin tavoitteisiin nojaava palaute auttavat oppijaa kasvamaan omaääniseksi ja itsenäiseksi kirjoittajaksi. 

Palaute kirjoittamistaitojen kehityksen tukena -videolla professori Minna-Riitta Luukka ja yliopistonlehtori Päivi Torvelainen antavat näkökulmia siihen, millainen ja miten muotoiltu palaute tukee parhaiten tuottamisen taitojen kehitystä, miten palautteen antamisen tapoja voi monipuolistaa ja minkälaisia rooleja oppijoilla voi olla palautteenantajina.

Sähköisiä työkaluja palautteen antamiseen ja arviointiin -videolla lehtori Hanna Hovila käy läpi erilaisia sähköisiä palautteen antamisen tapoja. Hovila esittelee ruudunkaappausvideon mahdollisuuksia palautteenantamisen prosessissa ja tekstien kommentoinnissa sekä antaa esimerkkejä siitä, miten ääni- tai videopalaute voi rikastaa palautteenantamisen käytänteitä ja tuoda palautetta lähemmäksi oppijaa.