Usein kysytyt kysymykset

Voidaanko tulkita siten, että osaamisen arvioinnissa ei tarvita allekirjoituksia, kunhan arviointiprosessiin ovat osallistuneet laissa ja asetuksessa määritellyt henkilöt ja heidän nimensä mainitaan? Onko osaamisen tunnustamisessa ja arviointipäätöksen tekemisessä kyse hallintopäätöksestä ja onko arviointi (näyttö tai tunnustaminen) vahvistettava allekirjoituksella?

Vastaus kysymykseen löytyy opetus- ja kulttuuriministeriön usein kysytyistä kysymyksistä: Ammatillisesta koulutuksesta usein kysyttyä - OKM - Opetus- ja kulttuuriministeriö

Arvioijien tekemä arviointipäätös on hallintopäätös, johon opiskelija voi pyytää tarkistamista tai oikaisua. Hallintolain mukaan hallintopäätös on tehtävä kirjallisesti, ja kirjalliset päätökset vahvistetaan yleensä allekirjoituksella (tai vahvalla sähköisellä tunnistautumisella). Tältä osin tilanne ei ole muuttunut uuden lainsäädännön myötä.

Tutkinnon osan osaamisen arvioinnin voi suorittaa vain kyseiseen tutkintoon järjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä ja koulutuksen järjestäjän nimeämät osaamisen arvioijat. Osaamisen arviointi on julkinen hallintotehtävä. Koulutuksen järjestäjän nimeämät osaamisen arvioijat päättävät osaamisen arvioinnista tutkinnon osittain yksimielisesti.

Silloin kun opiskelijan suorittamat voimassa olevien tutkinnon perusteiden mukaiset tutkinnon osat tai yhteisten tutkinnon osien osa-alueet voidaan tunnustaa suoraan osaksi suoritettavaa tutkintoa suoritettavan tutkinnon perusteiden mukaisesti, laissa tarkoitettua varsinaista osaamisen arviointia ei tehdä. Näissä tapauksissa ei tarvitse tehdä hallintopäätöstä, sillä kysymyksessä on lainsäädäntöön perustuva siirto, johon ei liity opiskelijan tarkistamispyyntö-, oikaisupyyntö- tai valitusoikeutta.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetuksen. Myös Suomen ratifioima Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lasten oikeuksista sisältää oikeuden maksuttomaan perusasteen koulutukseen jokaiselle lapselle. Perusopetuslain mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää perusopetusta alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille. Useimmissa tapauksissa velvollisuus on selkeästi todettavissa, mutta tietyissä tilanteissa voi tulla harkittavaksi, milloin henkilön oleskelua kunnan alueella on pidettävä asumisena.

Suomalaisten oppivelvollisuusikäisten osalta velvollisuus on yleensä helposti todettavissa, mutta ulkomaalaisten osalta voi syntyä tulkintatilanteita. On selvää, että kunnassa oleileva turisti ei ole oikeutettu perusopetukseen, sillä hänellä on selvä asuinpaikka toisessa maassa. Kunnassa asumiselta edellytetään tiettyä olosuhteiden pysyvyyttä, mutta kotiosoitetta tai rekisteröintiä väestötietojärjestelmään ei voida pitää välttämättöminä perusoikeuden toteutumisedellytyksinä.

Esimerkiksi oppivelvollisuusikäisen turvapaikanhakijan on katsottu olevan oikeutettu perusopetukseen oleskelukunnassaan. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on vuonna 2013 todennut oikeuden perusopetukseen kuuluvan myös paperittomille ja muille kotikuntaa vailla oleville lapsille.

Diplomaattien lapset ovat oikeutettuja ilmaiseen perusopetukseen asuinkunnassaan, vaikka heillä ei kotikuntaa olekaan; he kuitenkin asuvat kunnassa pysyväisluonteisesti eikä diplomaattien poikkeuksellinen asema ole este oikeuden toteutumiselle.

Yleisesti voidaan todeta, että epäselvissä tilanteissa järjestämisvelvollisuuden ja sitä vastaavan oppivelvollisuusikäisen oikeuden perusopetukseen arvioimisessa edellytetään tapauskohtaista harkintaa, jossa otetaan huomioon myös lapsen kunnan alueelle saapumisen syy.

Perusopetuslain 35 §:n mukaan oppilaan tulee osallistua perusopetuslaissa säädettyyn opetukseen, johon hänet on otettu, ellei oppilaalle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Laissa tarkoitetun opetuksen
sisällöstä määrätään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisällöt ovat opetusta velvoittavia, joten kyseiset sisällöt eivät ole oppilaille vapaaehtoisia, eikä
niistä voida vapauttaa oppilasta.

Perusopetuslain 30 §:n mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä.
Perusopetuksen henkilöstö suunnittelee ja toteuttaa opetusta lainsäädännön ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sekä paikallisten opetussuunnitelmien mukaisesti. Yhdenvertaisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä tulee käsitellä oppilaiden kanssa.

Opetussuunnitelman perusteisiin kuuluvien asioiden käsittelyyn ei tarvita huoltajan lupaa, eikä huoltaja voi kieltää opetussuunnitelman perusteiden mukaista opetusta. Oppilasta ei voida vapauttaa opetuksesta esimerkiksi siltä osin, kun käsitellään sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuutta, seksuaalista kehitystä, seksuaaliterveyttä ja ihmisen lisääntymistä. Opetuksen järjestäjä vastaa kuitenkin siitä, että koulutyössä ja sen kehittämisessä ollaan yhteistyössä kotien kanssa. Henkilöstön avoin ja kunnioittava suhtautuminen kotien erilaisiin uskontoihin, katsomuksiin, perinteisiin ja kasvatusnäkemyksiin on rakentavan vuorovaikutuksen perusta. Opetuksessa voidaan lisäksi etsiä erilaisille oppilaille pedagogisesti tarkoituksenmukaisia tapoja sensitiivistenkin aiheiden käsittelyyn.

S2-oppilaan arviointi perustuu opetuksen tavoitteisiin ja niistä johdettuihin kriteereihin sekä jatkuvaan ja monipuoliseen havainnointiin ja näyttöön opetussuunnitelman mukaisesti.

Arvioinnin tehtävä on tukea oppilaan kehitystä ja ohjata oppilasta tunnistamaan oman osaamisensa edistymistä, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Muissa oppiaineissa on lisäksi hyvä ottaa huomioon, että opiskelussa tarvittavan kielitaidon saavuttaminen vie aikaa, joten kaikkien oppiaineiden opetuksessa tulee oppilaalle tarjota kielellistä tukea. Kaikkien aineiden opetuksen tulee olla kielitietoista: jokainen opettaja on kielellinen malli ja myös opettamansa oppiaineen kielen opettaja.

Oppilaan tilannetta ja tulevia ei helpoteta sillä, että hänelle annetaan päättöarvosana, joka ei vastaa hänen osaamistaan. Ahkeruus ja yritteliäisyys sisältyvät työskentelyn arviointiin, mutta jos oppilaan suomen kielen taito on vähäistä, arvosana jää alhaiseksi työskentelystä huolimatta. S2-oppimäärässä päättöarvosanan tulee antaa todenmukainen kuva oppilaan suomen kielestä kielitaidon eri osa-alueilla. Myös muiden oppiaineiden päättöarvioinnissa oppilaan suomen kielen osaamisella on merkitystä, sillä oppiaineen osaaminen edellyttää perehtymistä oppiaineelle ominaisiin kielenkäyttötapoihin ja tiedonalan kieleen. Päättöarvioinnin kriteereitä tulkittaessa on arvioitava, missä määrin esimerkiksi tyydyttävän kriteerin eli arvosanan 7 saavuttaminen edellyttää osaamisen osoittamista suomen kielellä. Päättöarviointiin pätee kuitenkin sama periaate kuin arvioinnissa muutoinkin, eli oppilaan kielitaidon taso koulun opetuskielessä sekä arvioinnin kohteena olevan oppiaineen tiedonalan kielessä tulee ottaa arvioinnissa huomioon. (Katriina Rapatti 2023. Perusopetukseen valmistavasta opetuksesta yläkouluun siirtyvän oppilaan arviointi. Teoksessa Kielitaidon kehittymistä edistämässä. S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi, toim. Katri Kuukka, Katriina Rapatti ja Nina Reiman, s. 114–118, Opetushallitus.) 

Lisätietoa S2-oppilaan arvioinnista saa em. teoksesta: Kielitaidon kehittymistä edistämässä. S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi. Kirjan voi tilata Opetushallituksen verkkokaupasta: Kielitaidon kehittymistä edistämässä | Opetushallitus verkkokauppa

Move!-mittaukset voidaan toteuttaa sovelletulla tavalla oppilaille, joilla on pitkäaikaisia tai pysyviä toimimista vaikeuttavia haittoja tai vammoja (esimerkiksi vaikeuksia nähdä, kuulla, liikkua, keskittyä tai ymmärtää). Mikäli oppilaan osalta on perusteltua toteuttaa yksi tai useampi mittausosio sovelletusti, kirjataan oppilaan tuloslomakkeelle tuloksen lisäksi myös soveltamistapa.

Mittausten soveltamista ei ole tarkoitettu oppilaille, jolla on tilapäinen toimimista vaikeuttava haitta tai vamma, kuten nilkan nyrjähdys. Näissä tapauksissa mittaukset toteutetaan ja tulokset kirjataan niiltä osin kuin on mahdollista. Mikäli oppilas ei suorita esimerkiksi nilkan nyrjähdyksen takia yhtä tai useampaa mittausosiota, merkitään osion kohdalle ”ei suorittanut”.

Mikäli oppilaan osalta on perusteltua toteuttaa yksi tai useampi mittausosio sovelletusti, noudatetaan seuraavaa menettelyä:
Oppilaan tulokset ja soveltamisen tapa kirjataan tuloslomakkeelle. Mikäli oppilas ei voi suorittaa jotakin mittausosiota lainkaan, kirjoitetaan lomakkeeseen ”ei suorittanut”. Tärkeintä on, että oppilas ja hänen perheensä saavat mittauksista tietoa oppilaan fyysisestä toimintakyvystä. Lisäksi fyysisestä toimintakyvystä päästään keskustelemaan oppilaan ja perheen kanssa laajassa terveystarkastuksessa (mikäli huoltaja on antanut luvan mittaustulosten siirtämiseen käytettäväksi laajassa terveystarkastuksessa). 

Tulosten kirjaaminen valtakunnalliseen tietojärjestelmään:

Mikäli oppilas suoritti yhden tai useamman mittausosion sovelletusti, ei numeerisia mittaustuloksia syötetä järjestelmään lainkaan. Näin turvataan oppilaan anonymiteetti. Syöttölomakkeessa kysytään: ”Suorittiko oppilas jonkin mittausosioista sovelletusti?" Jos kysymykseen vastaa ”kyllä”, numeeristen tulosten syöttöruudut menevät ”harmaiksi” ja tuloksia ei pääse syöttämään. 

Uudet soveltamisohjeet on päivitetty Opettajan käsikirjaan, jonka löydät alla olevasta linkistä.

 Move! -järjestelmän verkkosivujen osoite on www.oph.fi/move. Sivuilta löytyvät kaikki keskeiset käytännön toteutukseen liittyvät materiaalit. "Opettajan oppaalla" kysyjä tarkoitti varmaankin Opettajan käsikirjaa, joka löytyy mittausten käytännön järjestelyihin ohjeistusta ja tukea tarjoavalta Move!-mittausohjeet-sivulta.

Oppilaalle on hyvä laatia oppimissuunnitelma, jossa kuvataan opetuksen tavoitteet ja sisällöt sekä oppilaan tarvitsema tuki esimerkiksi opetuskielessä. On hyvä harkita myös oman opinto-ohjelman mukaista opiskelua, jos paikallinen opetussuunnitelma mahdollistaa sen. Valmistavasta perusopetukseen siirtyvä oppilasta ei voida pitää lähtökohtaisesti tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevana opetuskielen taidon tason perusteella, joten opetuksen suunnittelussa ei sovelleta opiskelun erityisiä painoalueita. 

Jos joidenkin oppiaineiden opetus on päättynyt siinä vaiheessa, kun oppilas siirtyy perusopetukseen, on hänellä mahdollisuus suorittaa oppiaineet erityisessä tutkinnossa. Tällöin aineenopettaja laatii oppiaineen keskeisiin tavoitteisiin perustuvan arviointikokonaisuuden tai -kokonaisuuksia. Perusopetus ei tunne hyväksi lukemista, mutta oppilaan mahdolliset aiemmat opinnot on hyvä kartoittaa. Jos erityinen tutkinto suoritetaan ennen perusopetuksen päättymistä, voidaan siitä saatu arvosana siirtää päättötodistukseen.

On myös hyvä huomioida, että oppilas voi jatkaa paikallisella päätöksellä lasten perusopetuksessa siihen saakka, kun hän täyttää 18 vuotta. Jos näyttää siltä, että päättötodistuksen antaminen ole mahdollista, oppilaalle voi antaa erotodistuksen ja ohjata hänet opiskelemaan aikuisten perusopetukseen.

Oppilaan opetus voidaan perusopetuslain 18 §:n perusteella järjestää toisin, ts. vapauttaa jonkin oppiaineen tai oppiaineiden opiskelusta. Tällöin tulee huolehtia, että oppilaan vähimmäisviikkotuntimäärä kuitenkin täyttyy. Vapauttaminen on aina viimesijainen keino, ja oppilaan jatko-opintojen kannalta on tärkeää, että päätöstä harkitaan huolella yhdessä huoltajan ja oppilaan kanssa. 

Oppilas voidaan arvioida sanallisesti päättöarviointia lukuun ottamatta. Sanallisessa arvioinnissa tulee ilmaista vähimmillään se, että oppilas on saavuttanut vuosiluokan tavoitteet hyväksytysti. 

Lukuvuositodistukseen merkitään paikallisessa opetussuunnitelmassa kyseiselle vuosiluokalle merkitty oppiaineen laajuus riippumatta siitä, kuinka paljon oppilas on voinut osallistua opetukseen.

Päättöarvioinnissa tulee käyttää päättöarvioinnin kriteereitä. Oppilaan kehittyvä kielitaito tulee ottaa huomioon siinä määrin kuin mahdollista, eli pohtia, missä määrin osaamisen osoittaminen edellyttää vahvaa opetuskielen taitoa. Myös kompensaatioperiaatetta on hyvä soveltaa.

Lukiolain 29 §:n mukaan opiskelijan opiskelu voidaan opiskelijan hakemuksesta tai suostumuksella järjestää osittain toisin kuin lukiolaissa ja sen nojalla säädetään. Kyseisessä pykälässä viitataan mm. siihen, että lukiokoulutuksen oppimäärän suorittaminen voisi olla opiskelijalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta. Pääsääntöisesti tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa opiskelija ei ole perusopetuksessa opiskellut jotakin oppiainetta ollenkaan, esimerkiksi toista kotimaista kieltä. Opiskelijan tilannetta on kuitenkin hyvä tarkastella uudelleen lukiokoulutuksen alkaessa ja pohtia, onko vapautukselle näissä tapauksissa edelleen tarvetta. Mikäli opiskelija on opiskellut tiettyä oppiainetta perusopetuksessa eikä sen jälkeen ole syntynyt oppiaineen opiskelukykyyn vaikuttavaa vammaa tai muuta terveydentilaan liittyvää seikkaa, ei yleensä muodostu riittäviä perusteita vapauttaa kyseisen oppiaineen opiskelusta.

Vapauttamiseen opiskelusta tulee olla erityisen painavat syyt. Oppiaineen opiskelusta ei siis tule vapauttaa sillä perusteella, että opiskelija kokee jonkin oppiaineen opiskelun vaikeaksi. Lähtökohtaisesti oppimisvaikeudet eivät kohdistu esimerkiksi vain tiettyyn kieleen. Vapauttaminen voi perustua terveydentilasta johtuvaan tekijään kuten diagnosoituun vammaan, jonka takia tietyn oppiaineen opiskelusta vapauttaminen on perusteltua. Esimerkiksi liikunnanopetuksessa voi tulla kysymykseen myös tilapäinen vapauttaminen akuutin sairauden vuoksi. Toistaiseksi voimassa olevaa vapauttamista voidaan liikunnassa pohtia silloin, kun opiskelijalla on vakava pitkäaikaissairaus.

Vapauttamisen sijaan opiskelijalle on tarjottava tukea hänen opinnoissaan. Lukiolain 28 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus oppimisen tukeen. Oppimisen tuki on opiskelijan tarvitsemaa tukiopetusta, ohjausta ja tukea, jota hän tarvitsee lukion oppimäärän suorittamiseksi. Lukiolain 28a §:n mukaan opiskelijalla on oikeus erityisopetukseen, jos hän tarvitsee todennettujen oppimisvaikeuksien tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi erityisopetusta lukion oppimäärän suorittamiseksi eikä edellä mainittu oppimisen tuki ole riittävää. Lukion opetussuunnitelman perusteissa 2019 on luvussa 4.2 kuvattu oppimisen tukea ja erityisopetusta sekä luvussa 5.2 diagnosoitujen vammojen tai niihin rinnastettavien vaikeuksien huomioon ottamista arvioinnissa.
On myös huomionarvoista, että opiskelijan vapauttamisella jonkin oppiaineen opiskelusta voi olla kielteisiä seuraamusvaikutuksia opiskelijan myöhempien jatko-opintojen näkökulmasta. Vapauttaminen voi myös kaventaa mahdollisuuksia valita ylioppilastutkintoon sisältyviä kokeita.

Mikäli jonkin oppiaineen opiskelusta vapauttamiseen lukiolain 29 §:n perusteella päädytään, vapauttamisesta tehdään hallintopäätös. Tällaisen opiskelijan kohdalla lukioasetuksen liitteiden mukainen pakollisten opintojen opintopistemäärä ei täyty, mutta lukion oppimäärän kokonaisopintopistemäärän tulee täyttyä (nuorten lukiokoulutuksessa 150 op ja aikuisten lukiokoulutuksessa 88 op). Vapautuksen myötä pois jäävät opinnot opiskelija korvaa suorittamalla enemmän valtakunnallisia ja/tai paikallisia valinnaisia opintoja, jotta vaadittava opintopistemäärä täyttyy.

Katsomusaineiden eli uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksesta ei tarvitse hakea vapautusta tilanteessa, jossa opiskelijalla ei alun perinkään ole velvollisuutta osallistua lukion katsomusaineiden opetukseen lukiolain 16 §:n perusteella 
 

Kyllä. Oppilas saa käyttää puhelinta tai muuta mobiililaitetta oppitunnilla terveydenhoitoonsa tai apuvälineenä opettajan tai rehtorin suullisella tai kirjallisella luvalla. Tällöinkään puhelinta tai mobiililaitetta ei saa käyttää opetusta tai oppimista häiritsevällä tavalla. Suullisessa tai kirjallisessa luvassa on hyvä huomioida, koskeeko lupa oppitunnin lisäksi välitunteja, ruokailua, siirtymisiä tai muuta opetuksetonta aikaa. Jos oppilas tarvitsee mobiililaitetta terveydenhoitoon tai apuvälineenä oppitunnin tai koko koulupäivän ajaksi, lupa tulee myöntää.

Puhelinta tai muuta mobiililaitetta on mahdollista käyttää esimerkiksi diabeteksen hoidossa. Kun puhelinta tai muuta mobiililaitetta käytetään terveydenhoitoon, on kyseessä useimmiten pitkäaikaissairaus, jolloin lupaa ei ole tarpeen pyytää tai myöntää toistuvasti, vaan se myönnetään esimerkiksi koko lukuvuotta varten.

Opetussuunnitelman mukaan koululaisen lääkehoidosta vastaavat huoltajat ja lapsi itse oman kehitystasonsa mukaisesti. Tarvittaessa opetuksen järjestäjän yhteiset lääkehoitoon liittyvät toimintamallit voidaan kuvata esimerkiksi opetuksen järjestäjän opiskeluhuoltosuunnitelmassa.

Jos puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttö on välttämätöntä oppilaan henkilökohtaiseen terveydenhoitoon, on opettajan tai rehtorin mahdollista saada tiedot lapsen sairaudesta ja sen vaatimista toimista huoltajilta, erikoissairaanhoidosta ja kouluterveydenhuollosta. Tämän perusteella opettaja tai rehtori voi antaa luvan puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttöön oppitunnilla tai koko koulupäivän ajaksi.

Mobiililaitteita voidaan käyttää koulussa terveydenhoidon lisäksi myös oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tukemiseen, toimintakyvyn ylläpitämiseen ja apuvälineenä oppilaan tuen tarpeissa, esimerkiksi kommunikoinnin tukemiseen ja digitaalisina apuvälineinä. Oppilas saa käyttää toimintakykyään ylläpitäviä digitaalisia laitteita oppimiseen tarvittavina apuvälineinä ja myös silloin, kun oppilas tarvitsee puhelinta tai mobiililaitetta vammasta aiheutuvan toimintarajoitteensa vuoksi.

Tapauskohtaista suullista lupaa ei tarvitse kirjata oppilastietoihin. Pitkäaikainen kirjallinen lupa, esimerkiksi koko lukuvuoden kattava lupa diabeteksen seurantaa varten, on hyvä kirjata koulun käytössä olevaan oppilastietojärjestelmään. Opetuksen järjestäjä päättää, kuinka pitkäksi aikaa lupa myönnetään. Lupa voi olla esimerkiksi koko lukuvuoden kattava tai toistaiseksi voimassa oleva.

Luvasta on hyvä informoida oppilasta opettavia ja ohjaavia tahoja siten, ettei oppilaan tarvitse osoittaa myönnettyä lupaa toistuvasti. Oppilaan terveystiedot ovat julkisuuslain 24 §:n mukaan salassa pidettäviä tietoja. Lupakäytänteissä tulee huomioida se, etteivät ne tarpeettomasti paljasta oppilaan salassa pidettäviä tietoja. Oikeus salassa pidettävien oppilastietojen käsittelyyn on vain sillä koulun henkilöstöllä, joiden työtehtävät edellyttävät tietojen käsittelyä. Opetuksen järjestäjä voi tallentaa luvan oppilastietojärjestelmään, kun oppilastietojärjestelmä täyttää lainsäädännön vaatimukset esimerkiksi tietosuojasta ja tietoturvasta.

Perusopetuslain 29 §:n puhelimiin ja muihin mobiililaitteisiin liittyvän sääntelyn tarkoituksena on luoda perusopetukseen työrauhaa, edistää oppimista ja oppimiseen keskittymistä, rajoittaa puhelimen oppimista häiritsevää käyttöä, edistää liikunnallista elämäntapaa ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista kasvokkain sekä mahdollistaa puhelimen käyttö oppimisessa ja terveydellisistä syistä.