OECD-vertailu: Vanhempien koulutustaso vaikuttaa yksilön koulutuspolkuun voimakkaasti myös Suomessa

Education at Glance tarkastelee muun muassa OECD:n 34 jäsenmaan ja eräiden partnerimaiden koulutustasoa, koulutukseen osallistumista, kustannuksia, opiskelijaliikkuvuutta, koulutuksen ja opetuksen järjestämistä ja päätöksentekoa sekä opettajien työehtoja ja tehtäviä. Tämän vuoden erityisenä teemana on yhdenvertaisuus. 

Tulokset osoittavat, että vaikka koulutustaso on noussut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, kaikki eivät hyödy koulutuksesta samassa määrin Suomessakaan.

Varhaiskasvatukseen osallistuminen lisääntynyt – osallistumisaste silti alle OECD-keskiarvon

Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuminen kasvoi tuntuvasti vuosina 2005–2016. Suomi ei ole kuitenkaan saanut kurottua umpeen eroa OECD-keskiarvoon, sillä osallistuminen on samaan aikaan lisääntynyt myös muualla.

Nuorimpien lasten osallistumisessa varhaiskasvatukseen Suomi ei juuri erotu OECD-keskiarvosta. Alle kolmevuotiaista varhaiskasvatukseen osallistuu 30 %, mikä on vain 4 prosenttiyksikköä alle OECD-keskiarvon. Ero lähtee kasvuun kolmen ikävuoden kohdalla ja on suurimmillaan 11 prosenttiyksikköä viisivuotiailla, joista Suomessa varhaiskasvatuksen piirissä on 84 % kun OECD-keskiarvo on 95 %. Ero katoaa kuusivuotiaiden kohdalla, sillä lähes koko ikäluokka osallistuu esiopetukseen.

Perheen tulotaso ja äidin koulutustausta vaikuttavat useimmissa maissa osallistumiseen. Hyväosaisten perheiden lapset osallistuvat suuremmalla todennäköisyydellä varhaiskasvatukseen. Suomessakin perhetaustalla on vaikutusta, kuitenkin vähemmän kuin OECD-alueella keskimäärin.

Maahanmuuttajat hyötyvät koulutustason noususta vähemmän

Vanhempien matala koulutustaso, jota pidetään mittarina matalalle sosioekonomiselle asemalle, heijastuu varhaiskasvatukseen osallistumiseen ja kouluttautumiseen. Matalan koulutustason perheistä tulevat lapset osallistuvat harvemmin varhaiskasvatukseen, valmistuvat epätodennäköisemmin toisen asteen koulutuksesta ja jatkavat epätodennäköisemmin korkea-asteelle kuin ne, joiden vanhemmista ainakin toisella on korkea-asteen koulutus.

Maahanmuuttajataustaisia uusia opiskelijoita oli korkea-asteella suhteessa vähemmän kuin heidän osuutensa on väestössä. Kun Suomessa maahanmuuttajataustaisia 18–24-vuotiaista on 6 %, heitä oli vain 3 % yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista. 

Ruotsissa 22 %, Norjassa 15 % ja Virossa 9 % saman ikäisestä väestöstä on maahanmuuttajataustaisia, uusista opiskelijoista heitä osuutensa oli Ruotsissa 18 %, Norjassa 10 % ja Virossa 5 %. Osallistumisessa korkea-asteen opintoihin tiivistyy aikaisempi eriytymiskehitys.

Vuonna 2015 niiden 20–29-vuotiaiden, joiden vanhemmilla ei ollut korkea-asteen tutkintoa, osuus korkea-asteelta valmistuvista oli pienempi kuin heidän osuutensa väestöstä kaikissa vertailun maissa. Suomessa 20–29-vuotiaita, joiden vanhemmilla ei ole korkea-asteen tutkintoa, oli 50 % väestöstä. Korkea-asteelta valmistuvista heitä oli 31 %.

Vieraskieliset eriytyvät myös Suomen koulutustilastoissa

Vieraskielisten osuus perusopetuksessa oli 7,5 % vuonna 2017, lukiokoulutuksessa 5,5 % ja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa 9,7 % (2016).

Vuoden 2018 yhteishaussa ammatilliseen koulutukseen vieraskielisistä 69 % tuli valituksi ensisijaisella hakutoiveella, suomen- ruotsin- ja saamenkielisistä 98 % sai opiskelupaikan. Suomea, ruotsia ja saamea äidinkielenään puhuvista noin 70 % suoritti vuonna 2016 ammatillisen perustutkinnon 15–24-vuotiaana, vieraskielisistä vain noin 40 %.

Suomen, saamen- ja ruotsinkieliset suorittavat tutkinnon nopeammin ja sijoittuvat sekä jatko-opintoihin että työhön toisen asteen jälkeen vieraskielisiä useammin.

Kotitaustan yhteys oppimistuloksiin on voimistunut Suomessa 2010-luvulla

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin arviointitulosten mukaan oppilaiden vanhempien koulutustausta, koulutuksen arvostus ja tuki ilmentävät eroja oppilaiden välillä perusopetuksessa. Oppilaan taustan yhteys tuloksiin on voimistunut 2010-luvulla.

Oppimistuloksissa on eroja myös sukupuolten välillä, erityisesti poikien osaaminen polarisoituu. Tasa-arvon edistäminen haastaa koulutuksen järjestäjiä kehittämään oppijoiden ja oppimisen tueksi enemmän inhimillisiä tukirakenteita. Opettajuuteen kaikilla koulutusasteilla kohdistuu yhä suurempia ja muuttuvia osaamistarpeita oppimisen monimuotoistumisen ja oppijoiden erilaistumisen vuoksi.

NEET-nuorten osuus Suomessa laskenut, mutta kansainvälisesti verrattuna heitä on edelleen paljon

Opintojen, työn ja työvoiman ulkopuolella olevien 20–24-vuotiaiden nuorten osuus Suomessa oli OECD:n mukaan viime vuonna 17 % ikäluokasta. Osuus laskenut kahden vuoden takaisesta 18,3 %:sta, mutta kansainvälisesti verrattuna NEET-nuoria (Neither Employed nor in Education or Training) on edelleen paljon. Osuus on korkea myös kymmenen vuoden takaiseen 13,3 %:in verrattuna.

Miehillä NEET-status on Suomessa yleisempi kuin naisilla. Tilanne on sama myös muissa pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta. Valtaosassa OECD- ja kumppanimaita NEETien osuus on sen sijaan naisten joukossa suurempi kuin miesten. 

Luvut kätkevät kuitenkin taakseen erilaisissa elämäntilanteissa olevia, kuten pääsykokeisiin lukevia sekä opintojen tai armeijan alkamista odottavia. NEET-status on varsin yleinen jossain vaiheessa elämää eikä välttämättä tarkoita, että nuori olisi syrjäytynyt tai vaarassa syrjäytyä. 

Lisätietoja

Opetusneuvos Kristiina Volmari, puh. 029 533 1276, kristiina.volmari [at] oph.fi