Kannattaako Erasmus-vaihtoon lähteä, jos sellainen mahdollisuus ammatillisten opintojen aikana tarjoutuu?
"Aivan ehdottomasti kannattaa!", toteavat Susanna Välimäki ja Jenni Paasilinna kuin yhdestä suusta.
Susanna on jo valmistunut Hyriasta turvallisuusvalvojaksi ja Lapin koulutuskeskus REDU:ssa Sodankylässä opiskeleva Jenni on viittä vaille valmis lähihoitaja.
Mahdollisuus oppia uutta innosti lähtemään
Molemmat kertoivat idean vaihtoon lähtemisestä tulleen siitä, että tästä mahdollisuudesta kerrottiin koulussa jo ensimmäisenä opintovuonna. Susannaa olisi kiinnostanut eniten Tsekki, mutta sinne ei ollut paikkoja tarjolla. Jenni puolestaan harkitsi ensin Espanjaa, mutta päätyi lopulta Saksaan.
"Valitsin Saksan, koska olen opiskellut kieltä yläkoulussa. Espanjaa en osaa ollenkaan ja olisi ollut hankalaa, jos en ymmärtäisi päiväkodin lapsia eivätkä he minua", Jenni toteaa.
Molempien mielestä hakuprosessi oli ollut helppo. Varsinkin, kun kaikki tarvittavat opinnot oli lähtöön mennessä suoritettu, eikä rästejä ollut.
"Kirjoitin ikään kuin avoimen työhakemuksen, jossa kerroin itsestäni ja osaamisestani ja minulle löytyi harjoittelupaikka sitä kautta", Susanna kertoo.
"Minä kirjoitin hakemukseen, että tavoitteeni on nähdä saksalaista työkulttuuria ja toimintatapoja sekä oppia niistä. Lisäksi halusin kohentaa kielitaitoani", muistelee puolestaan Jenni.
Lastenhoitoa ja yötöitä
Jennin työpaikkana oli katolilainen päiväkoti, jossa hän työskenteli viiden viikon ajan. Kyseessä oli kouluikäisten ryhmä, mikä vastasi lähinnä suomalaista iltapäiväkerhoa. Työpäivät olivat hänen mielestään mielenkiintoisia, vaikkakin keskenään melko samanlaisia.
"Työpäivä alkoi puolilta päivin ja tunnin verran teimme valmistelevia töitä ennen kuin lapset saapuivat yhden maissa. Autoin pienimpiä lapsia ruokailussa, ja sen jälkeen läksyjen teossa. Loppupäivästä askartelimme tai puuhailimme jotain muuta mukavaa yhdessä. Viimeiset lapset haettiin päiväkodista kello viiteen mennessä. "
Erityisen mukavaa vaihtojaksossa oli Jennin mukaan se, että hän sai mielestään sopivasti vastuuta ja mahdollisuuden viettää aikaa itsenäisesti yhdessä lasten kanssa.
Susanna puolestaan työskenteli kaksi ja puoli kuukautta slovenialaisessa turvallisuusalan yrityksessä Ljubljanan kaupungissa, mistä syystä hänen työnsä oli luonnollisesti kovin erilaista kuin Jennin.
"Suurimman osan ajasta työskentelin erään hotellin respassa yöaikaan. Lisäksi olin mukana muun muassa jääkiekkopelissä ja konsertissa, jolloin tehtäviini kuului esimerkiksi lippujen tarkistusta ja yleisestä turvallisuudesta huolehtimista", Susanna kertoo.
Mitään erityisen hankalaa tilannetta ei tyttöjen mielestä työpaikalla eteen tullut.
Jenni tosin oli ennakolta jännittänyt hieman sitä, kuinka suurta osaa uskonto näyttelisi päiväkodin arjessa. Jännitys osoittautui kuitenkin nopeasti turhaksi.
"Ruokarukous oli ainoa, josta päiväkodin uskonnollisuuden saattoi huomata", Jenni kertoo.
Susannan mukaan alussa oli hankalaa, kun hänen kanssaan yövuorossa ollut kollega ei puhunut englantia sen enempää kuin hotelliin saapunut asiakaskaan. Toisaalta hänen oma sloveenin taitonsa ei vielä riittänyt kommunikointiin paikallisella kielellä, mutta jotenkin tilanne piti hoitaa.
"Jollakin pantomiimilla siitäkin selvittiin ja seuraavalla kerralla osasin jo paremmin", hän sanoo.
Reissuja ja pieniä pyykkihaasteita
Sekä Susanna että Jenni asuivat vaihtonsa ajan kimppakämpässä. Jennin mukaan kämppikset ehtivät noinkin lyhyessä ajassa vaihtua useampaan kertaan, mikä oli vähän harmillista. Kaverisuhteita heidän kanssaan ei juuri ehtinyt syntyä.
Susanna puolestaan kertoo viettäneensä aika paljonkin vapaa-aikaa kämppistensä kanssa, vaikka vuorokausirytmit olivatkin erilaisia.
"Kokattiin yhdessä ja käytiin lenkillä, ja mitä nyt milloinkin tuli mieleen."
Susanna kertoo kämppiksistä olleen apua myös kauppa-asioissa ja pyykinpesussa.
"Olihan se mielenkiintoista ensimmäistä kertaa elämässään pestä pyykkiä, kun pesukoneen käyttöohjeista ei ymmärtänyt juuri mitään. Tai kun ruokakaupassa et ollut ihan varma, mitä tuli ostettua. Onneksi en ole allerginen millekään", Susanna kertoo nauraen.
Matkustus kuuluu sekä Jennin että Susannan lempiharrastuksiin ja onneksi siihen tarjoutui mahdollisuus vaihtojakson aikana. Susannan matkakohteina olivat muun muassa naapurimaat Kroatia ja Italia. Jenni puolestaan vieraili Wolfsburgissa ja muissa lähikaupungeissa. Lisäksi Jennistä oli ollut erityisen mukavaa päästä mukaan Zumba-tunnille kolmena maanantaina viiden viikon aikana. Oikea tanssinharrastajan unelma!
Monenlaisia eväitä tulevaisuuteen
Molempien mielestä vaihtokokemus antoi paljon eväitä sekä tulevaan työhön että omaan tulevaisuuteen muutenkin.
Jennin harjoittelupaikassa oli lapsia useista eri maista ja uskontokunnista. Susanna puolestaan joutui tilanteisiin, joissa yhteistä kieltä ei aina ollut. Niinpä molemmat oppivat paljon siitä, mitä monikulttuurinen työympäristö tarkoittaa ja kuinka siinä kannattaa toimia.
Toisaalta oppiminen ja itsensä kehittäminen ei heidän mielestään suinkaan rajoittunut vain työpaikalle.
"Jo se, että asut ulkomailla yksin, opettaa paljon itsenäistymisestä. Kyllähän se aluksi vähän jännitti. Mutta kun huomasi kaiken sujuvan hyvin, niin itseluottamus kasvoi", Jenni kertoo.
Samoilla linjoilla on myös Susanna.
"Kun huomaat, että hei, mä handlaan tän ja mä pystyn tähän, niin onhan se aivan mahtavaa."
Teksti:
Marko Jääskeläinen