Kansainvälisen opiskelijan harjoittelukokemus Opetushallituksessa

Harjoitteluni Opetushallituksen Euroguidance ja Maailmalle.net tiimeissä alkoi erityisenä syyskuuna, pandemia aikana. Koko kesä olin miettinyt, että olenko oikeasti tullut valituksi tai onko tapahtunut joku virhe. Ensimmäisenä työpäivänä tuli ilmi, että kyllä, minä olen oikeasti töissä Opetushallituksessa. Minä, joka on lyhyessä oleskelussa Suomessa (2 vuotta) lähettänyt noin sataa työhakemuksia ja pääsyt ehkä kolmeen työhaastatteluun.

Olin todella innostunut, mutta samalla kauhuissaan. Työkieli Maailmalle.netissä ja Euroguidancessa on suomi, vaikka olimme sopineet, että jos on tarve voimme puhua englantia. Kuitenkin, minä halusin yrittää tehdä töitä suomeksi. Se oli aivan uusi juttu ja alussa tuntui, että minun pääni aio räjähtää, mutta aika nopeasti totuin. Sen lisäksi, halusin hirveästi todistaa (eniten itselleni, mutta myös Opetushallitukselle), että kannattaa antaa kansainvälisille ihmisille mahdollisuus työskennellä suomeksi, vaikka heidän kielitaitonsa ei ole vielä täydellistä.

Alkupelkon jälkeen huomasin, että kaikki sujuu aika hyvin. Opin paljon suomalaisesta työkulttuurista. Kaikki asiat, mitkä olin kuulut, olivatkin totta. Hierarkia ei ollut olemassa, kaikki kollegat olivat tosi kilttejä ja avuliaita ja oli todella rento ja ystävällinen fiilis olla töissä. Mitä yllätti, oli se, että harjoittelijalla on samat oikeudet ja häneen suhtaudutaan kuin tasa-arvoiseen työntekijään. Minun mielipiteeni on aina ollut tervetullut ja kunnioitettu. Sain tosi paljon itsevarmuutta ja minun itsetuntoani nousi, kun huomasin, että tiimilaisten mielestä minun ideoitani ja ehdotukseni olivat hyviä ja arvokkaita.

Tekemällä oppii, uskaltamalla kasvaa

Ideoiminen lisäksi pääsin tekemään kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista. Tein haastattelun, kirjoitin artikkeleja, ideoin kampanjaa, tein somepostauksia, suunnittelin pelejä. Ja kaikki nämä tein suomeksi. Kolmessa kuukaudessa opin tosi paljon suomea, etten voi edes vertailla kuinka moniin kielikurssiin tämmöinen kehittäminen vaatisi. Nyt rohkeasti puhun suomeksi, koska tiedän, että vaikka tulevat vielä paljon virheittä, kaikki ymmärtävät, mitä haluan sanoa. Tietenkin, tämä ei olisi ollut mahdollista, jos en olisi tuntunut itseni turvassa, jos ei olisi ollut ystävällistä ilmapiiriä.

Ja kun sanoin, että minun itsevarmuuteni on kasvanut, tarkoitin sen oikeasti. Kerran kun olin toimistolla (mitä tapahtuu valitettavasti liian harvoin) kuulin keskustelu, että Erasmus+ -tiimissä on vapaa paikka englannin kielellä. Heti kun kuulin sen, huusin: ”Saanko minäkin hakea?” Tämmöiset mahdollisuudet tehdä hyvä vaikutusta (tai vaikutusta) kannattaa käyttää hyväksi. En yhtään tiennyt minkälainen työpaikka se on. Sitten minun harjoitteluohjaajani nauroi ja sanoi: ”Suoraan projekti päälliköksi”. Ehdin innostua jo ennen kuin edes tiesin, mistä tehtävästä on kyse.

Ohjausmaailma ja suomen kouluelämä eivät olleet ennen tuttuja. Siksi oli mielenkiintoista ja samalla haastava uppoa aiheisiin. Kuitenkin kansainvälisyys on minulle rakas konsepti ja on ollut iloa olla mukana sen edistämisessä. Minä luulen, että se, että en ole suomalainen auttoi minua näkemään ja tulkitsemaan asiat eri näkökulmasta.

Mistä minä tykkäsin eniten, on se, että vaikka meidän työtehtäviimme ovat todella merkityksellisiä ja tärkeitä, hassut hetket ovat aina olleet tervetulleet. Sain harjoittelustani paljon enemmän kuin kuvittelin. Sain suunta ja ideoita, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Nyt uskon, että minäkin voin tehdä jotain merkityksellistä ja yrittää omalla tavalla tehdä maailmaa vähän parempaa ja vähän kohtuullisempaa. Sain tukea, sain kavereita ja opin, että kannattaa rohkeasti kokeilla pelottavia juttuja, koska sieltä tulevat parhaat muistot ja kokemukset.

Kiitos kun uskoitte minuun!

Mariyana Todorova