Henkilökuvassa #kvosaaja: Kansainvälisyyttä rennolla otteella intuitioon luottaen

Onnellisia sattumia

Ylivieskalaisen Elisa Männistön tie #kvosaaja'na sai alkunsa 25 vuotta sitten ja oikeastaan aivan vahingossa. Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unioniin. Nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyöohjelman käynnistämiseksi Suomeen perustettiin verkosto edistämään ohjelman toteuttamista koko maan laajuisesti. Männistö tuli nimetyksi verkostoon, vaikka hän ei omien sanojensa mukaan ”tiennyt mistään mitään”.

– Jälkikäteen ajateltuna tuo on yksi parhaita käänteitä urallani, pohtii Männistö.
Tositoimiin Männistö pääsi, kun Ylivieskan nuorisopalvelut sai läänin kautta kansainvälisen yhteistyökumppanin Barcelonasta. Myös tähän yhteistyöhön liittyi onnekas sattuma. Espanjan yhteistyökumppanin ja Ylivieskan välisessä ensimmäisessä nuorisovaihdossa oli mukana tuolloin vasta 16-vuotias Raúl Rubiales.

Oppia Barcelonan kaduilta ja kujilta

Muutamaa vuotta myöhemmin Raúl tuli Ylivieskaan vapaaehtoiseksi EU:n vapaaehtoispalveluohjelman tuella. Tämän jälkeen Rubiales siirtyi töihin järjestöön, joka toimii erityisen vaikeissa oloissa kasvavien nuorten hyväksi. Rubialesista oli kovaa vauhtia tulossa todella tärkeä henkilö Männistölle niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisellakin tasolla.  
– Yhteistyö Raúlin kanssa on niin helppoa! Hän on luotettava, ymmärtää suomalaisuutta sekä välittää aidosti nuorista. Hän on minulle kuin oma poika, jonka kasvua on saanut seurata – olla mukana häissä ja matkustaa vastasyntynyttä vauvaa katsomaan, Männistö kuvailee kaksikon läheistä kumppanuutta.

Vaikka epävakaissa oloissa Barcelonan lähiöissä kasvaneilla ja suojeltua elämää Ylivieskan rauhassa viettäneillä nuorilla ei ensisilmäyksellä olekaan kovin paljon yhteistä, on nuorten keskinäinen vuorovaikutus Männistön mielestä tuottanut runsaasti hyvää. Nuorten maailmankuva on laajentunut tutustuttaessa toisenlaisiin lähtökohtiin ja elämäntapaan. Suomalaiset nuoret esimerkiksi ymmärtävät paremmin, kuinka etuoikeutettuja ovat. Espanjalaisissa nuorissa Männistöä liikuttaa se, kuinka suojelevasti he suhtautuvat suomalaisiin, joista moni kohtaa ensimmäistä kertaa suurkaupunkien karummat puolet.

Nälkä kansainvälisyyteen kasvaa syödessä

Kansainvälisestä toiminnasta on tullut niin keskeinen osa ylivieskalaista nuorisotyötä, että se vaikuttaa muun muassa uusien työntekijöiden rekrytointiin. Kielitaito ja halu tehdä kansainvälistä yhteistyötä ovat vaatimuksia. Myös paikkakunnan nuoret osaavat odottaa, että kansainvälistä toimintaa on. Nuorisovaihtojen lisäksi paikkakunnalla on aina eurooppalaisia vapaaehtoisia.
– Kansainväliset yhteydet kasvattavat nuorista eurooppalaisempia. Kun kansainvälisyys on osa nuorten arkipäivää, he näkevät myös omat mahdollisuutensa laajemmin, analysoi Männistö.

Ylivieskassa on myös tehty uusia avauksia kansainvälisen nuorisotoiminnan kehittämiseksi. Viimeisimpänä he ovat saaneet rahoitusta tiimimuotoiseen vapaaehtoistyöhön ja solidaarisuusprojektiin.
– Nälkä oikeasti kasvaa syödessä! Tästä piti tulla oikein superkesä, mutta tuli tuo korona ja pilasi suunnitelmat, Männistö manailee.

Suunnitteilla oli rakentaa kansainvälisten ja paikallisten vapaaehtoisten nuorten kesken kesäfestari Yhessä!, joka on nyt valitettavasti pakko siirtää ensi vuoteen. Männistöä harmittaa niiden nuorten puolesta, jotka olivat sitoutuneita projektiin, mutta lähtevät syksyllä muualle opiskelemaan. Männistön tyyliin ei kuitenkaan kuulu pitkällinen synkistely:
– Jos tästä jotain hyvää pitää hakea, niin ehkä meillä on nyt paremmin aikaa suunnitella ja valmistella projektia. Festarit ovat kuitenkin kesäaikaan, joten toivon, että pois muuttaneetkin pääsevät tulemaan tapahtumaan.

Vahvuutena intuitio ja koko Euroopan kattava sydän

Kevääksi ja kesäksi suunniteltujen projektien sijaan Männistö päätyi vastaanottamaan omien kahden vapaaehtoisen lisäksi kolme muuta vapaaehtoista, joilta koronavirus vei työt. Töitä ulkomaalaisille vapaaehtoisille järjestettiin nuorisopalveluista.
– Nuorisotalolla tilaa 600 neliötä, sinne mahtuu hyvin asumaan ja kokkailemaan. Asiasta piti vähän jutella rakennustarkastuksen ja palolaitoksen kanssa, mutta lopulta kaikki olivat sitä mieltä, että tänne vaan. Kävin moikkaamassa nuoria aika usein, koska moni oli kotoisin alueelta, jossa koronatapauksia oli paljon. Ajattelin, että he saattavat olla peloissaan, mutta heillä olikin keskenään ihan ihmeen hyvä meininki, kertoo Männistö.

Männistöä kuunnellessa ei voi olla ihailematta sitä rentoa letkeyttä, jolla hän suhtautuu asioihin. Välillä nuorten kanssa toimiessa eteen tulee hankaluuksia, mutta Männistölle ne ovat vain sitä normaalia, mikä kuuluu nuorisotyöhön. Omana vahvuutenaan hän pitää intuitiota, jonka avulla voi ehkä välttyä kaikkein pahimmilta tilanteilta. Työ- ja yksityiselämän rajan hämärtymisestä hän ei välitä:
– Minulle ja perheelleni tämä on elämäntapa, enemmän mahdollisuus kuin rasite. Viime viikonloppuna vapaaehtoiset tulivat meille ja halusivat auttaa haravoinnissa. Haravoinnin jälkeen grillailtiin, saunottiin ja käytiin paljussa. Aika moni ulkomaalainen nuori kutsuu minua nimellä Finnish mom.

Tällä hetkellä Männistöä mietityttää lähinnä, milloin seuraavat vapaaehtoiset voivat tulla Suomeen ja milloin hän itse pääsee taas käymään rakkaassa Barcelonassaan.

Tekstin on kirjoittanut Hilma Ruokolainen 29.5.2020 tehdyn haastattelun pohjalta. Artikkeli on julkaistu EU:n nuoriso-ohjelmien uutiskirjeessä 5/2020.

Henkilökuvassa #kvosaaja -artikkelisarjassa esittelemme nuorisoalalla ja EU:n nuoriso-ohjelmien viitekehyksessä toimivia kansainvälisiä osaajia ja heidän ajatuksiaan kansainvälisyydestä.