Uutinen

Läksykerho on hyöty ja hupi samassa paketissa

Kokemuksia Kansalaistoiminta EU:n nuoriso-ohjelmat Euroopan solidaarisuusjoukot
21-vuotiaalla oululaisella Faiza Abdulqadirilla oli idea: tarvitaan läksykerho ainaisten kahvittelukerhojen sijaan. Ideasta tuli totta sinnikkyydellä, Rauhankasvatusinstituutin työpajan avulla sekä Euroopan solidaarisuusjoukkojen rahoituksella. Pian läksykerholaiset jo puursivat yhteisvoimin niin, että ajantajukin välillä katosi.
Musliminainen opiskelee kannettavan tietokoneen ääressä.

Yrität opiskella vieraalla kielellä maassa, jossa ihmisillä ei ole tapana rupatella tuntemattomille. Läksyt ärsyttävät, sillä tiedät että osaisit kyllä, jos vain saisit hiukan apua omalla äidinkielelläsi. Vapaa-ajalla olet liian usein yksin kotona ilman ystäviä, ellet lähde johonkin kahvittelemaan, mutta silloinkin jossain takaraivossa kuiskii ääni, eikö sinun pitäisi olla opiskelemassa.

Sillä jos opinnot takkuavat ja jäävät kesken, elämä tuskin muuttuu paremmaksi. Juutut epätyydyttävään elämäntilanteeseesi. Toivo katoaa.

– Sain idean, että meillä pitäisi olla läksykerho, eikä aina vain kahvia ja teetä ja juttelua, niin kuin muissa kerhoissa. Kun keskustelimme ihmisten kanssa, mikä olisi paras ajankohta, niin selvisi että kerhon pitäisi olla päiväsaikaan. Monella on pieniä lapsia, jotka pitää hakea tarhasta, kun harrastuskerhot vasta alkavat, kertoo oululainen aikuislukiolainen Faiza Abdulqadir.

Kerhon tulisi ehdottomasti olla ikärajaton ja auki niin naisille kuin miehillekin. 21-vuotias Faiza teki ideastaan totta puhumalla siitä väsymättä kaikille.

Faiza Abdulqadir tapasi muiden asiasta kiinnostuneiden nuorten kanssa Punaisen Ristin Oulun osastolla. He päättivät lähteä porukalla Rauhankasvatusinstituutin järjestämään Rauhankiihdyttämö-työpajaan Helsinkiin, jossa työstettiin yhdessä idea valmiiksi ja haettiin sille rahoitusta Euroopan Solidaarisuusjoukoilta.

Idea sopikin kriteereihin kuin nakutettu. Solidaarisuusprojektin tulee nimittäin olla nuorten itsensä ideoima vähintään viisi 18–30-vuotiasta nuorta aktivoiva hanke, joka kehittää paikallistasolla jonkin ryhmän mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa.

Niin intensiivistä että ajantaju katoaa

Faiza Abdulqadirin aktiivisuuden ansiosta Oulun Aikuislukio Kastelli avasi ovensa läksykerholle päiväsaikaan perjantaisin, jolloin maahanmuuttajaluokille ei usein ole opetusta. Vapaaehtoisia tukiopettajia löytyi, kun puhuttiin pidemmälle ehtineille maahanmuuttajaopiskelijoille, eläkkeellä oleville opettajille ja kantasuomalaisille lukiolaisille sekä Punaisen Ristin Oulun osaston vapaaehtoisille.

Jo ensimmäisenä kerhopäivänä, vapaaehtoisryhmän iloiseksi yllätykseksi, kerhoon tuli 19 oppilasta. Heidän yleisimmät äidinkielensä olivat somali, arabia ja venäjä. Vapaaehtoistiimi kykenee tarjoamaan apua suomen lisäksi 11 muullakin kielellä ja rekrytointi on koko ajan voimassa, jos joku haluaa lisätä apukielten määrää.

Faiza kuvailee kerhon intensiivistä tunnelmaa:

– Yhdet vasta valmistautuivat opintoihin, toiset taas opiskelivat ja kertoivat mihin tarvitsevat apua, kaikilla oli erilainen ongelma, jollakulla matikassa, toisella englannissa, hissassa tai biologiassa tai kemiassa, joku tarvitsi apua suomen kielen kanssa…

Opiskelijat odottivat jo ennen puoli yhtätoista ovella, ja puoli kahdelta sanoivat, että miksi aika loppuu, ei saa loppua, pysytään täällä kolmeen, lisää teetä!

– Minusta tuli tarjoilija, ja luuta, kun opiskelijat eivät ehtineet edes teetä hakea vaan pyysivät minua tuomaan. Periaatteessa kerho on 10.30–13.30 mutta opiskelijat odottivat jo ennen puoli yhtätoista ovella, ja puoli kahdelta sanoivat, että miksi aika loppuu, ei saa loppua, pysytään täällä kolmeen, lisää teetä! Faiza nauraa.

Vaikka mukana on monenikäistä porukkaa, nuoret aikuiset muodostavat enemmistön. Yksi heistä on Sara Takalgn, 22-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Hän aikoo opiskella lääkäriksi, mutta tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa suomalainen peruskoulu. Sinne hän meni heti suomen kielen kurssin päätyttyä.

– Joskus on tullut punaista merkintää Wilmaan, kun en ole ehtinyt saada tehtävää valmiiksi kello 16 mennessä. Sitten minun on pitänyt hakea lapset tarhasta, ja pienet lapset eivät ymmärrä, jos äiti yrittää keskittyä opiskeluun. Vaikka minä opiskelen ahkerasti, en aina ymmärrä kaikkia sanoja ja lauseita ja opiskeleminen on siksi hidasta, Sara avaa tarvettaan käydä läksykerhossa, ja kiittelee:

– Tykkään läksykerhosta paljon! Siellä on paljon ohjaajia, jotka auttavat läksyissä. Ja suomea siellä saa puhua siitä aiheesta kuin haluaa, eikä vain siitä mistä opettaja päättää. Opin läksykerhossa myös, kun kuuntelen muiden keskusteluja.

Solidaarisuus ei katso syntyperää

Opetushallitus on rahoittanut reilun vuoden verran nuorten solidaarisuusprojekteja. Solidaarisuusprojektit ovat osa Euroopan Solidaarisuusjoukkoja. Näihin joukkoihin ovat tervetulleita kaikki 18–30-vuotiaat nuoret sekä organisaatiot, jotka haluavat toimia solidaarisemman yhteiskunnan hyväksi. Opetushallitus pyrkii solidaarisuusjoukkojen kautta järjestämään nuorille mahdollisuuksia toteuttaa yhteenkuuluvuutta vahvistavia projekteja ja auttaa nuoria työelämään.

Solidaarisuusprojekti voi saada rahoitusta 500 euroa kuussa, korkeintaan vuoden ajan. Lisäksi nuoria voi tukea valmentaja, joka voi saada palkkion maksimissaan 14 päivältä.

Faiza Abdulqadirille oli tärkeää levittää sanomaa siitä, että tässä ei nyt auteta vain maahanmuuttajia, vaan Läksykerhon ovet ovat avoinna aivan kaikille. Hän kävi noutamassa tuntemattomia ulkoa asti kerhoon ilmaisille kahveille, tutustumaan toimintaan.

– Eräskin suomalainen sanoi, että sain hänet muuttamaan käsityksiään. Hän oli aiemmin ajatellut, että tässä maassa tukea annetaan vain maahanmuuttajille, mutta minä kuulemma todistin hänelle, että asiat eivät olekaan niin ja että maahanmuuttajatkin voivat olla aktiivisia ja saada paljon hyvää aikaan, Abdulqadir iloitsee.

Koska kaikki eivät aina voineet olla paikalla kuin tunnin tai kaksi, vapaaehtoisille auttajille sai kertoa etukäteen ongelman ja he valmistelivat siihen vastauksen valmiiksi jo ennen kerhoa.

Kun Rauhankasvatusinstituutin hankekoordinaattori Anna Litewka-Anttolainen on vieraillut kerhossa, päällimmäisin mielikuva siitä on voimaantuminen.

– Kerholla oli iso sosiaalinen merkitys. Sen lisäksi, että kerholaisia autetaan läksyissä, he saavat tavata toisiaan, vaihtaa ajatuksia, keskustella koulun haasteista, hän tuumii.

Stressaavan paljon verkkotapaamisia – keskitytään siis suomen puhumiseen!

Puhumme menneessä aikamuodossa, sillä korona iski myös läksykerhoon. Läksykerhoprojektin piti pyöriä vähintään koko vuoden 2020 ajan, mutta koronasäädökset pakottivat sulkemaan luokan.

– Kysyimme, pitäisikö jatkaa etänä, mutta moni opiskelija on kokenut, että verkkoryhmätapaamisia on jo koulun puolesta todella paljon, liikaa, Anna Litewka-Anttolainen kertoo.

Läksykerho on jatkunut tarjoamalla kerholaisille henkilökohtaista apua verkossa. Vapaaehtoisilla on välillä ollut kokoontumisia 1–3 hengen oppilaan kanssa.

– On tullut esiin, kuinka paljon haasteita uusi tilanne on aiheuttanut. Kaikilla ei ole tietokonetta kotona. Kännykän avulla on aika haastavaa tehdä kotitehtäviä, Litewka-Anttolainen suree.

Faiza Abdulqadir on havainnut, että koronan aikaan korostuu tarve luoda tilanteita, joissa puhutaan suomea. Juuri se on ehkä kaikkein tärkeintä, kun vapaaehtoiset tapaavat läksykerholaisia nyt rajoitetusti. Kaikki me kärsimme tavalla tai toisella sosiaalisen elämän rajoittamisesta koronan takia, mutta maahanmuuttajalla eristys voi alkaa tiputtaa suomen kielen sanoja päästä.

Sara Tagalgn vahvistaa, että korona-aika häiritsee opintoja tuntuvasti.

– Etäopetuksessa moni unohtaa sen mitä on oppinut tähän asti koulussa. Minä haluan aina opiskella kun en ole lasten kanssa, mutta kun lapset ovat kotona, opiskelu on hyvin vaikeaa.

Yhden ryhmätyön läksykerho on kuitenkin toteuttanut yhteisin verkkotapaamisin: työpajan, jossa 12 läksykerholaista opetteli editoimaan videoita ammattilaisohjaajan johdolla. 

Läksykerho palaa Kastellin tiloihin heti kun koronatilanne hellittää.

– Moni maahanmuuttaja valittaa, miten vaikeaa Suomessa on. Minä taas haluan muistuttaa, että Suomi on antanut minulle elämän. Ja vaikka täällä on rasismia, niin rasismia on meidän maahanmuuttajienkin maissa ja omiakin kohtaan. Esimerkiksi Somaliassa minua syrjittiin, koska olen köyhästä klaanista, Faiza Abdulqadir huomauttaa ja painottaa:

– Suomalaisille sanon, että tavatkaa minut ennen kuin vihaatte minua. Jos haluat vihata minua sen jälkeen, kun olemme tutustuneet, niin ihan vapaasti saat. Pitää tutustua ja näyttää toiminnalla, millainen on, eikä vain puhua! 

Hän aikoo tehdä kaikkensa, että Läksykerho jatkuisi ensi vuonnakin. Hänellä on mielessään myös toinen orastava hanke: naisten tanssikerho, jossa maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset kokeilisivat yhdessä eri maiden tansseja.

 

Teksti: Natalia Kisnanen

Rauhankasvatusinstituutin Läksykerho -hanke:

  • Täsmäapua opiskeluun omalla äidinkielellä sekä tilaisuus käyttää ja parantaa suomen kielen taitoa, keskustella ja purkaa sydäntään.
  • Mukana kymmeniä opiskelijoita ja vapaaehtoisia tukiopettajia. Myös Punaisen Ristin Oulun osasto ja Oulun Aikuislukio ovat mukana Läksykerhon toteuttamisessa.
  • Euroopan Solidaarisuusjoukkojen -ohjelmasta hanke sai rahoitusta 8 568 euroa (ESC31 Solidaarisuusprojekti).