Solidaarisuusjoukkojen toimijoita kiiteltiin, kuultiin ja kestittiin live-lähetyksessä
Interaktiivisesta studiolähetyksestä vaihtelua puhuviin päihin
Tänä vuonna joulukalenterin ensimmäinen luukku maistui teollisen suklaanapin sijaan kotiovelle yllätyslahjana toimitetulta tuoreelta lakritsilta, joka suositeltiin tarjoiltavaksi kolmen tunnin solidaarisuussession kera.
Vallitsevassa tilanteessa Euroopan solidaarisuusjoukkojen edunsaajille kiitoksena järjestettävä verkostotapahtuma piti viedä virtuaalimuotoon. Tapahtumaa ei kuitenkaan haluttu latistaa osaksi koko poikkeusvuoden kestänyttä webinaarimaratonia.
Sen sijaan joulukuun ensimmäisen päivänä laitettiin pystyyn ammattijuontaja Heidi Korvan luotsaama studio, jossa solidaarisuuden sydän sykki seinien visuaalista ilmettä myöten. Tunteilun lisäksi verkkolähetys oli täynnä vierailevien toimijoiden jakamia case-esimerkkejä sekä kouriintuntuvia vinkkejä ja hyviä käytäntöjä hankkeen toteutukseen.
Yleisö seurasi studion tapahtumia kotisohvilta käsin vuoroin katsojina, vuoroin interaktiivisesti teemahuoneissa ja chatissa keskustellen, sosiaalisen median solidaarisuudesta sekaisin somettaen sekä fiiliskyselyihin vastaillen.
Matalalla kynnyksellä ja korkean tason tuella
Live-lähetyksen valokeilassa loistivat hyvät hankkeet ja käytännöt. Heidin studiosohvalla ja virtuaaliseinällä vieraili varsin monipuolinen kattaus solidaarisuusjoukkojen toimijoita.
Helsingin NMKY:n työntekijät sekä vapaaehtoisnuoret kertoivat, kuinka solidaarisuusprojekti Y-linessa lähdettiin nuorten keskustelujen innostamana taklaamaan yksinäisyyden ongelmaa moderoitujen Discord-verkkokeskustelujen avulla. Koronapandemia teki hankkeesta mahdollisesti entistäkin ajankohtaisemman.
– Nuorten voi olla hankala sitoutua toimintaan, joka vaatii paljon tai saattaa olla korkea kynnys mennä mukaan toimintaan, jossa väki jo tuntee toisensa hyvin. Tän oli tarkoitus olla ihan erityyppinen. Me haluttiin tehdä matalan kynnyksen toimintaa, jossa osallistujien piti ainoastaan ladata sovellus, vapaaehtoiset Anna Penttinen ja Viivi Tuomi kuvailivat videotervehdyksessään Helsingin NMKY:n uutta virtuaalista aluevalloitusta.
Olemme siitä onnellisessa asemassa, että kansainvälisyystyötä ei kohdella ylimääräisenä työnä tai vapaa-ajan toimintana.
Onhan niitä aluevalloituksia tehty Janakkalan kunnassakin.
Nuorisopalvelupäällikkö Sanna Laine ja nuorten hyvinvointiohjaaja Naana Hongisto tarjoilivat arvokasta ymmärrystä siitä, kuinka koko kunta voidaan valjastaa edistämään kansainvälisyyttä pitkäkestoisten vapaaehtoistyöhankkeiden avulla. Avainasemassa Janakkalassa on ollut innostuksen ja idean vieminen alusta saakka aina kunnanjohtajan ja valtuuston puheenjohtajan tasolle. Riittävän taustatuen turvaamana kansainvälisyystyö ei tule nähdyksi ylimääräisenä työnä tai vapaa-ajan toimintana.
– Vielä ennen vuotta 2013 kansallisen toimiston koulutuksessa sanottiin, että Kanta-Häme on "mustaa aluetta" kansainvälisyyden kartalla. Eihän me nyt toki haluttu olla mitään mustaa aluetta! Tänä päivänä olemmekin siitä onnellisessa asemassa, että kansainvälisyystyö näkyy suunnitelmien ja ohjelmien tasolla ja vuosien työn tuloksena se on myös kirjattu tehtävänkuviimme, iloitsi Laine.
Aavistus luovaa hulluutta ja kokeilumieltä yhdistävät pientä ja suurempaakin toimijaa
Euroopan pienin Solidaarisuusjoukkojen toimija Vänö Vänner lunasti taatusti kokoaan suuremman paikan katsojien sydämissä. Eurooppalaisten vapaaehtoisnuorten voimin yhdistys on elävöittänyt noin 15 vakituisen asukkaan Vänön saarta.
– Vanhempani puuhaili tätä yhdistystä jotain 10–20 vuotta ja minä kasvoin yhdistyksen kanssa. Koska olin tehnyt yhtä ja toista hanketta kavereiden kanssa lukiossa, tuli mieleen että voitaisiin kokeilla eurooppalaista vapaaehtoishanketta, kertasi Eelin Hoffström-Cagiran idean syntyä.
Toimivan kokonaisuuden rakentaminen kysyi uskallusta kokeilla ja oppia lannistumatta hankalammista hetkistä:
– Kokeiltiin pari erilaista hanketta ja opittiin, että tulijan motivaatio on kyllä ykkösasia. Vänön saarihan sijaitsee keskellä ei mitään ja elämä siellä on tosi erilaista, joskus myös hankalaa ja yksinäistä. Tultiin siihen tulokseen, että on parempi tehdä lyhytjaksoisia kesähankkeita, joissa on suurempi määrä aktiviteetteja ja enemmän aikaa suunnitella keväällä ja syksyllä, Hoffström-Cagiran kertasi.
Nuorisokeskus Villa Elba on puolestaan toimija, joka on ollut isosti mukana aina eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun alusta saakka. Lähetyksessä Villa Elban kehittämispäällikkö Heli Lehto sekä hankesuunnittelija ja ohjaaja Kati Paasila esittelivät vapaaehtoishankkeita varten luotuja askelmerkkejä, muistelivat vaikeista lähtötilanteista ponnistaneiden vapaaehtoisnuorten kasvutarinoita sekä jakoivat erityistä osaamistaan uusien toimijoiden mukaan innostamisessa.
– Uskon, että työn pitää innostavana sellainen luova hulluus ja rohkeus kokeilla. Toisaalta mitä meidän pitäisi pelätä? Meillähän on todella loistava organisaatio, joka osaa nuorisotyön ja Opetushallituksessa kansallinen toimisto, johon meillä on eritäin hyvät ja helpot välit ottaa yhteyttä. Suomessa on mielestäni helppo toimia kansainvälisen nuorisotyön alalla, kiitteli Lehto.
Juuri näiden hyvien ja helppojen välien vaalimiseksi Euroopan solidaarisuusjoukkojen verkostotapahtumakin järjestettiin.
Teksti: Laura Mettälä