Tuore raportti valmistunut: Turvapaikkaa hakevien ja paperittomien lasten varhaiskasvatuksen järjestäminen
Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttivat alkuvuonna 2020 hallitusohjelman kirjausten mukaisen kyselyn turvapaikkaa hakevien ja paperittomien lasten varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Kyselyssä selvitettiin myös suomi tai ruotsi toisena kielenä opetuksen toteutumista ja tarpeita. Kyselyyn vastasi yhteensä 157 eri kokoista kuntaa.
Kaikista vastanneista kunnista 15 prosenttia järjesti varhaiskasvatusta turvapaikkaa hakeville lapsille. Määrät vaihtelivat kuntien koon mukaan siten, että pienistä kunnista varhaiskasvatusta järjestivät 8 prosenttia, keskisuurista 23 prosenttia ja suurista 40 prosenttia. Lisäksi 11 prosenttia kunnista järjestivät turvapaikkaa hakeville lapsille varhaiskasvatusta siinä tapauksessa, että sitä toteutetaan lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Näin toimivat pienistä kunnista 4 prosenttia, keskisuurista 13 prosenttia ja suurista 47 prosenttia.
Pienistä kunnista 88 prosenttia, keskisuurista 66 prosenttia ja suurista 7 prosenttia ilmoitti, ettei toimintaa järjestetä, koska kunnassa ei ole turvapaikkaa hakevia lapsia. Kaikista vastanneista kunnista 74 prosenttia ei siis järjestänyt turvapaikkaa hakeville lapsille varhaiskasvatusta edes osana lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteitä. Useimmiten syynä tähän oli se, ettei kunnassa ollut turvapaikkaa hakevia lapsia. Ainoastaan viisi kuntaa ilmoitti, ettei järjestä varhaiskasvatusta turvapaikkaa hakeville lapsille, vaikka heitä kunnassa on.
Kaksi pientä ja kaksi keskisuurta kuntaa eli 2,5 prosenttia vastanneista ilmoitti järjestävänsä varhaiskasvatusta myös paperittomille lapsille. Suuret kunnat ilmoittivat järjestävänsä varhaiskasvatusta näille lapsille vain siinä tapauksessa, että toiminta oli osa lastensuojelun avohuollon tukitoimea. Tässä tapauksessa toimintaa ilmoitti järjestävänsä yhteensä 6 prosenttia kaikista vastanneista kunnista. Yksitoista kuntaa ilmoitti, että vaikka kunnassa on paperittomia lapsia, ei heille lakisääteisen velvollisuuden puuttuessa ja/tai kunnan linjausten johdosta varhaiskasvatusta järjestetä.
Suomi ja ruotsi toisena kielenä opetukseen liittyvässä tarkastelussa aineisto jaettiin kaksikielisiin ja suomenkielisiin kuntiin. Vastanneista kunnista 57 prosenttia (kaksikielisistä kunnista 71% ja suomenkielisistä kunnista 55%) ilmoitti järjestävänsä varhaiskasvatuksessa suomi toisena kielenä eli S2-opetusta. Opetusta järjestettiin pääsääntöisesti joko yksittäisille lapsille tai pienryhmille. Kaksikielisten kuntien vastaajista 42 prosenttia ja suomenkielisten kuntien vastaajista 19 prosenttia ilmoitti, että kunnassa olisi tarvetta järjestää varhaiskasvatuksessa nykyistä enemmän S2-opetusta. Kaksikielisten kuntien vastaajista 38 prosenttia ja suomenkielisten kuntien vastaajista 55 prosenttia ei nähnyt tarvetta nykyistä laajemmalle S2-opetukselle.
Kaikista vastanneista kunnista vajaa 6 prosenttia (kaksikielisistä kunnista 33% ja suomenkielisistä kunnista 0,8%) ilmoitti järjestävänsä varhaiskasvatuksessa ruotsi toisena kielenä eli R2-opetusta. Kaksikielisten kuntien vastaajista 25 prosenttia ilmoitti, että kunnassa olisi tarvetta järjestää varhaiskasvatuksessa nykyistä enemmän R2-opetusta.
Lisätietoja:
Opetusneuvos Niina Junttila, Opetushallitus, etunimi.sukunimi [at] oph.fi (etunimi[dot]sukunimi[at]oph[dot]fi), p. +358 29 5331873
Opetusneuvos Tarja Kahiluoto, opetus- ja kulttuuriministeriö, etunimi.sukunimi [at] minedu.fi (etunimi[dot]sukunimi[at]minedu[dot]fi), p. +358 29 533 0386