Ammattimaisuutta vaaditaan jo vapaaehtoistyöltäkin ꟷ järjestöille luodaan tulevaisuuden hallinnan työkaluja

Miten vapaaehtoistyön varassa toimivat järjestöt selviävät, kun yhteiskunta muuttuu yhä nopeammin? Muutoksen ja esimerkiksi digitalisaation vauhdissa olisi tavalla tai toisella pysyttävä, sanoo Opintokeskus Siviksen asiantuntija Marion Fields.

”Järjestöille ja yhdistyksille suunnatussa osaamis- ja koulutustarvekyselyssämme on noussut esiin, että monet sellaiset taidot, joita tähän saakka on edellytetty lähinnä järjestöjen palkallisessa asiantuntijatyössä, ovat yhä useammin tarpeen myös pienten järjestöjen ja yhdistysten toiminnassa”, Fields sanoo.

Uusien digitaitojen lisäksi pienten toimijoiden pitäisi osata arvioida ja ennakoida toimintaansa, ja kyetä myös sen strategiseen hallintaan. Tällainen ammattimaistuminen on Fieldsin mukaan eurooppalaisen ja koko globaalin pohjoisen vapaaehtoista järjestökenttää yhdistävä kaari.

”Yhteiskunnat hybridisoituvat, ja esimerkiksi sellainen palveluntuotanto, joka oli ennen julkisen sektorin tehtävänä, on nyt yhä useammin kolmannen sektorin hoidettavana. Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta ei suinkaan aina ole tällaista palvelutoimintaa, mutta se sama logiikka valuu myös niiden toimenkuviin.”

Eurooppalaista vertaisoppimista

Järjestöjen osaamistarpeiden muutos tunnistettiin Fieldsin mukaan laajalti viimeistään vuonna 2011, jolloin vietettiin Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuotta. Euroopan komission teemavuoden aikana nousi runsaasti keskustelua siitä, miten järjestökenttä hahmottaa ja ennakoi omaa tulevaisuuttaan.

”Sellainen havainto nousi monissa keskusteluissa, että järjestöissä tulevaisuuspohdintaa ei ollut laajemmin käyty. Järjestöt olivat digitalisaatiossakin kenties toivottua hitaampia, oikeastaan aina koronapandemiaan saakka.”

Vuosina 2015ꟷ2019 Fields osallistui kahteen peräkkäiseen kaksivuotiseen Erasmus+ -hankkeeseen, joissa mukana oli järjestöjen asiantuntijoita kymmenestä maasta. Vuonna 2017 alkanut Future Skills for Volunteering -hanke oli jatkoa sitä edeltäneelle Future Skills for the Third Sector -hankkeelle, mutta jälkimmäisessä näkökulma oli aiempaa tiiviimmin digitalisaatiossa.

Molemmissa hankkeissa kehitettiin ja testattiin muotoiluajattelua hyödyntäneet vertaisoppimismallit. Ensimmäisen avulla järjestöjen työntekijät voivat kirkastaa oman toimintansa tavoitteita tulevaisuutta varten. Toisen avulla vapaaehtoiset pystyvät kehittämään omaa osaamistaan ja ymmärtämään omia ja muiden vahvuuksia.

”Hankkeen sisällä toteutimme vertaisoppimista ja hyödynsimme some-alustoja: jaettiin artikkeleita aiheista ja menetelmistä, joita käsittelimme, ja keskustelimme niistä. Sittemmin edellisten hankkeiden opit ovat jalostuneet digimuotoon.”

Hankkeiden päätavoitteet olivat muualla kuin digitalisaatiossa, mutta monet asiat päädyttiin toteuttamaan digitaalisesti luonnostaan. Molemmissa hankkeissa pidettiin neljä webinaaria, joissa järjestöihmiset eri maista esittelivät kokemuksiaan. Some-alustat olivat ahkerassa käytössä.

Hankkeessa Fields oppi, kuinka perustavanlaatuisesti erilaisissa toimintaympäristöissä toimivat hankekumppanit painiskelivat usein samankaltaisten haasteiden parissa.

”Suomessahan järjestökenttä on eurooppalaisessa verrannossa vakiintuneempi. Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa, vapaaehtoistyötä ja kolmatta sektoria rahoitetaan osittain myös valtion budjetista. Meillä myös vapaan sivistystyön perinne ja voimavarat ovat kansainvälisesti verrattuna vahvoja.”

Suomen vahvuudet eivät silti tarkoita, etteikö Fields olisi voinut ottaa runsaasti oppia eri maiden kumppaneilta.

”Opin itse asiassa järisyttävän paljon, mikä näissäkin hankkeissa oli henkilökohtaisesti se paras asia. Olen myös hyvin ylpeä aikaansaannoksistamme.”

Työkaluja muutoksen hallintaan

Aikaansaannoksista keskeisimpiä olivat ensimmäisessä hankkeessa laadittu ja vuoteen 2027 ulottuva tulevaisuusskenaario sekä jälkimmäisessä hankkeessa tuotetut tulevaisuustaitojen malli sekä järjestösektorin ennakointityökalu.

Fieldsin mukaan Opintokeskus Sivis on käyttänyt tulevaisuusskenaariota menestyksekkäästi kaikkialla työssään, jossa Sivis kouluttaa muun muassa 75 jäsenjärjestönsä henkilökuntaa ja vapaaehtoisia.

Tulevaisuustaitojen mallin avulla puolestaan opitaan tunnistamaan ja tunnustamaan vapaaehtoisten taitoja. Näin ollen osaamisen hankkiminen vapaaehtoistyössä nähdään jo askeleen lähempänä virallisen koulutusjärjestelmän antamaa koulutusta ja todistuksia.

"Toisaalta mallia voidaan käyttää vinkkilistana siihen, mitä taitoja yhdistyksissä tulisi kehittää.”

Järjestösektorin ennakointityökalussa kyse on yksittäisiä taitoja laajemmasta katsannosta tulevaisuuteen. Sen avulla osallistujat kartoittavat paitsi omaansa, myös sidosryhmiensä ja jäsentensä rooleja, suuntautumista ja hyödyllisyyttä toisilleen.

”Kyse on myös tiedonhankinnasta. Työkalun avulla etsitään tietoa siitä, mitä yhteistyötahot ajattelevat tulevaisuudesta tai vaikkapa siitä, kenen sana painaa kussakin asiassa eniten.”

Ennakointi on Fieldsin mukaan myös riskinhallintaa.

”Kun on joku aavistus siitä, mikä meitä odottaa, niin on myös mahdollista suuntautua sellaiseen tulevaisuuteen, jota haluaa, ja välttää samalla riskejä.”

Pandemia avasi silmät ꟷ myös mahdollisuuksille

Kaksi peräkkäistä hanketta saatiin päätökseen ennen koronapandemiaa, joka on vain korostanut hankkeessa käsiteltyjen teemojen merkitystä. Vapaaehtoisjärjestöt putosivat samaan etäkokousten maailmaan kuin ”oikeakin” työelämä, sillä erotuksella, että niiden it-tukena on voinut olla oman talon palkallisen henkilökunnan sijaan sitä, mitä on saatu, eli käytännössä muita vapaaehtoisia.

”Järjestöjen osaamistarpeista varsinkin digitaitojen hallinnan tarve on kasvanut ihan valtavasti. Järjestöjen henkilökunnan tulisi osata käyttää ja rakentaa toimintaa digitaalisesti, mutta myös järjestöjen jäsenistöön suuntautuvista tarpeista. Jos jäsenet ovat esimerkiksi vanhempia tai he ovat kokemattomia verkko- tai mobiiliympäristössä toimimisessa, niin he eivät välttämättä edes pysty osallistumaan yhdistyksen toimintaan.”

Fields arvelee, että pandemia aiheuttaa järjestöjen työhön pysyviä muutoksia, mutta avaa myös mahdollisuuksia. Vuorovaikutus ja yhteisö ovat yleisimpiä syitä, miksi ihmiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan, Fields muistuttaa.

”Siksi se yhteisö olisi saatava sinne verkkoympäristöön. Toisaalta moni yhdistys on huomannut, että he ovat pelänneet toiminnan digitalisoitumista vähän turhaankin. Olen kuullut kentältä sellaista, että hei, mehän ollaan ihan hyviä tässä, ja saatu jopa uusia vapaaehtoisiakin digitalisaation avulla.”

Kunnolliset välineet maailman pelastamiseen

Vapaaehtoistoiminnan ympärille on Fieldsin mukaan hyvä tehdä EU-hankkeita, koska alan toimijoita yhdistää samankaltainen ajatus kansalaisuudesta. Vapaaehtoistyöhön liittyy Fieldsin mukaan erityisen demokraattinen eetos.

”On hyvä muistaa, että kaikkialla maailmassa tai edes Euroopassa kansalaisyhteiskunta ei ole yhtä vapaa kuin Suomessa. Joissakin maissa vapaaehtoistyön tekeminen on ikään kuin mielenilmaus.

Fieldsin mukaan hankkeissa näki, millainen kunnianhimo yhdistää vapaaehtoisjärjestöjä läpi Euroopan.

”Vapaaehtoisyötä tekeville yhdistyksille leimallista on sekin, että ne haluavat pelastaa maailman. Mukana olevissa ihmisissä on aatteen paloa, kunnianhimoa ja halua vaikuttaa. He haluavat, että heitä kuunnellaan, ja sitä varten halutaan kunnolliset työkalut.”

Marion Fieldsin vinkit Erasmus+ -toimintaa harkitseville:

•    Rohkeasti mukaan! Me löysimme aikanaan nämä kumppanit Euroopan komission kumppanihakutyökalujen avulla ja olimme onnekkaita, kun he olivat työstämme innostuneita. Lähdimme liikkeelle ideoista, jotka tukisivat järjestöjä ja omaa työtämme, ja kumppaneista oli jopa ylitarjontaa. Kannattaa hyödyntää nykyisiä verkostoja.

•    Aiheen rajaaminen. Erasmus+ -hankkeissa olemme pyrkineet rajaamaan hankkeessa ratkaistavan ongelman ja ratkaisut melko tarkoin. Näiden kirkastaminen hankkeen aikana on ollut myös tärkeää, kun ideat alkavat jossain vaiheessa lentää.

•    Digivälineet käyttöön rohkeasti! Lähdimme pienestä, teimme mm. yhteisiä oppimisen tiloja someen ja teimme kokouksista lyhyitä live-lähetyksiä. Suurin osa asioista oli sellaisia, joita pystyimme tekemään itse, seminaarien striimauksissa oli mukana asiantuntija-apua.
 
•    Mieli avoimena. On ollut rikkaus huomata, mikä meitä hankekumppaneita yhdistää.

Kirjoittaja: Matias Manner