Asiat muuttuu, kun muutetaan

Tämä tarina alkaa pienestä toiveesta, että joidenkin vammaisten lasten ja nuorten elämä Suomessa voisi parantua liikunnallisen harrastuksen myötä. Sitten tarina laajenee sellaiseksi, jossa satojen lasten ja nuorten elämään löytyy harrastuksia ja kymmenet opiskelijat saavat kokemuksia tulevaisuutta varten kohtaamisista, jotka ilman tätä alun toivetta eivät ehkä olisi koskaan mahdollistuneet. Tässä tarinassa myös kymmenet oppilaitokset ja urheiluseurat alkavat tehdä työtä, joka lisää osallisuutta yhteiskunnassa ja muuttaa ihmisten asenteita pysyvästi. Ja ettei tässä tarinassa jäätäisi vain tänne pohjolan kolkkaan pyörimään, niin toimijat ympäri Eurooppaa havaitsevat, että suomalaisten porukka on nyt keksinyt jotain niin arvokasta, että se kannattaa kopioida myös oman maan käyttöön. Ihan huomaamatta sellainen niinkin byrokraattiselta tuntuva asia kuin YK:n vammaissopimus saa tarinassa roolin ja sen artiklat heräävät eloon.

Vieras Hollannista

Muutamia vuosia sitten eräästä hollantilaisesta ammattikorkeakoulusta otettiin yhteyttä silloiseen Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta järjestöön eli VAU:hun. “Meillä on idea. Voidaanko tulla juttelemaan siitä teidän kanssanne?” Jo hankkeen avainsanat Sport Empowers Disabled Youth kuulostivat juuri niiltä asioilta, joiden kanssa VAU:n väki halusi työskennellä.

Hollantilaiset olivat päättäneet hakea Erasmus+ Sport -rahoitusta, jonka tuella muutamat Euroopan maat voisivat tehdä omanlaisiaan kokeiluja hankeen otsikkoon sopivasti. VAU:laisilla oli ajatus: He tiesivät pitkän kokemuksen perusteella, että vammaisten lasten ja nuorten on usein vaikea päästä mukaan liikuntaharrastuksiin, etenkään sellaisiin, jotka on tarkoitettu kaikille eikä yksinomaan vammaisille henkilöille. He ehdottivat hollantilaisille voivansa kehittää toimintamallin, jossa vapaaehtoiset tukisivat lasten harrastusten aloittamista. Suunnitelmaan kirjattiin varovainen arvio, että jospa 30 lasta saisi hankkeen puitteissa tukea.

Hankehakemus sai myönteisen rahoituspäätöksen. SEDY-hanke polkaistiin käyntiin. VAU:ssa laadittiin webropol-kysely, jota alettiin levittää sosiaalisessa mediassa omilla ja yhteistyöverkostojen kanavilla. Koska pelättiin, että ei löytyisi luvattuja 30 lasta, niin kysely tehtiin saman tien myös ruotsiksi.

Parissa tunnissa mukaan oli ilmoittautunut 60 lasta, jotka kaipasivat harrastusta. Kuukaudessa ilmoittautuneita oli nelisensataa. Tällainen ryntäys aiheutti jonkin verran päänvaivaa siitä, että mistä ihmeestä löytyy tarvittava määrä vapaaehtoisia.

Toimintakentäksi oli saman tien määritelty koko Suomi. Tuntui tärkeältä, että kokeilu alkaisi kaikkialla, eikä pelkästään muutamassa suuremmassa kaupungissa, kuten pilottihankkeissa on usein tapana.

Päätettiin aloittaa laajamittainen oppilaitosyhteistyö. Järjestöllä oli jo toimivat yhteistyösuhteet suureen osaan soveltavan liikunnan opettajista, jotka opettivat ammattikorkeakouluissa tulevia sosionomeja, fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja ja liikuntaneuvojia. Opettajille lähetettiin viesti, jossa kyseltiin, mahtuisiko tällainen toiminta mukaan opetussuunnitelmiin. Suosituksena vakuutettiin, että kyseessä on todella työelämälähtöinen toimintamalli, josta opiskelijat varmasti hyötyisivät. 20 oppilaitosta ympäri Suomen ilmoittautui mukaan. VAU:n väki suhasi ympäriinsä pitämässä infotilaisuuksia.

Valtit hommiin

Päätettiin, että lasten ja nuorten harrastustukihenkilöitä nimitettäisiin Valteiksi. Yhdellä Valtilla saattoi olla useampikin ohjattava. Hankerahoilla palkattiin myös 15 koordinaattoria toimimaan Valttien tukena ja tsemppareina.

Valtti otti yhteyttä perheeseen ja haastatteli lasta siitä, mitkä lajit häntä saattaisivat kiinnostaa. Sitten Valtti selvitti kyseisen alueen liikuntamahdollisuudet ja kävi tutustumassa niihin tuettavan lapsen kanssa. Kokeilujen jälkeen arvioitiin, miten oli mennyt. Kun kaikkea oli testattu, laadittiin jatkosuunnitelma itsenäisemmälle harrastamiselle. Hankkeen sivutuotteena kävi joskus niin, että Valtista tuli lapselle pysyvä avustaja.

Yli puolet Valtti-toimintaan osallistuneista lapsista ja nuorista koki, että liikunta heidän elämässään lisääntyi ja yli puolella uusi harrastus oli tutkitusti jatkunut vielä ainakin vuoden päästä. Vaikka hankerahoitus oli verrattain pieni, niin tällaisista pitemmän ajan seurauksista saatiin näyttöä, koska hankkeesta innostuttiin tekemään useampikin opinnäytetyö.

Toisenlaisia todellisuuksia

400:sta alun perin ilmoittautuneesta noin 250 oli lopulta mukana ohjelmassa. Osa asui niin syrjäseuduilla, ettei heille löytynyt Valtteja. Joidenkin kohdalla tapahtui myös kaikkein surullisin eli lapsi oli menehtynyt. Tätäkin tarvetta varten oli tärkeää, että oli aluekoordinaattoreita, joilta saada tukea. VAU:n tutkimuspäälikkö Aija Saari toimi koordinaattorien tukena. Moni opiskelija sai hankkeen aikana harvinaislaatuista kokemuspääomaa päästessään tutustumaan vammaisen lapsen ja hänen perheensä elämään iloineen ja suruineen.

Hankkeen aikana ei perustettu yhtäkään uutta harrasteryhmää, vaan lapset ja nuoret pääsivät mukaan jo olemassa oleviin porukoihin. Kun SEDY-hankkeesta otettiin yhteyttä, yksikään urheiluseura ei sanonut, että meille ei saa tulla. Tärkeänä syynä oli epäilemättä Valtin mukana olo. Jos soitettiin ja kysyttiin, pääsisikö teidän nyrkkeilytreeneihin kokeilemaan, niin samalla vakuuteltiin, että me kyllä keksitään, miten treenejä voi soveltaa vammaisen osallistujan osalta. Suurin syy urheiluseuran kieltäytymiseen ottaa vammainen lapsi tai nuori mukaan toimintaan on luultavasti pelko ja epävarmuus omasta osaamisesta uudessa tilanteessa.

Hanke jäi henkiin

Vuoden 2020 alusta VAU ja Paralympiakomitea yhdistyivät. Toisen järjestön näkökulmana oli ollut kilpaurheilu ja toisen mahdollisuuksien tasa-arvoistaminen muilla liikunnallisen elämän alueilla. Yhdessä niistä tuli enemmän.

Pienehkönä rohkeana kokeiluna alkanut hanke osoittautui niin onnistuneeksi, että se viitoitti tietä pitkälle tulevaisuuteen. VAU eli nykyinen Paralympiakomitea päätyi hakemaan Valtti-toiminnalle myös Opetusministeriön liikunnallisen elämäntavan rahoitusta. Valtti-toiminta on kirjattu pysyväksi osaksi komitean toimintaa.

Erasmus+ Sport -rahoitusta haettiin lisää hollantilaisten ja muutamien muiden kanssa. Koska Suomen Valtti-toiminta vaikutti kaikista niin menestyksekkäältä, haluttiin se ottaa käyttöön muissakin kumppanimaissa. Valtista tuli kansainväliseen käyttöön PAPAI eli Personal Adapted Physical Activity Instructor. SEDY2 -hanke tulee siis levittämään Suomessa kehitettyä toimintamallia ympäri Eurooppaa vuosina 2020–22.

YK:n vammaissopimus on laadittu jo 2006, mutta Suomi ratifioi sen vasta 2016. Artikla 30 antaa Paralympiakomitealle selkänojan kaikkeen toimintaan. Se linjaa vammaisten ihmisen oikeudesta liikuntaan ja osallisuuteen. Näin ollen komitealla on kaksi hattua päässä, kun on tarpeen kehittää sekä vammaisille suunnattua vertaistoimintaa, että edistää inkluusiota luomalla mahdollisuuksia päästä mukaan yleiseen seuratoimintaan. Vammaisilla ihmisillä itsellään on oikeus valita eri toimintaympäristöistä itselle sopivimmat.

Mukaan vaan!

Erasmus+ -hankkeisiin kannattaa epäilemättä lähteä mukaan. Jos oma rooli on olla kumppani, niin on loistava tilaisuus keskittyä varsinaiseen sisältöön muiden hoitaessa hankehallinnon. Tuskin se hallintokaan silti ylivoimaista on. Alkuvalmisteluissa on syytä panostaa kumppaneihin tutustumiseen, jotta tiedetään, mihin ollaan lähdössä ja mitkä ovat kenenkin odotukset ja resurssit. Matkan varrella suunnitelmat saattavat muuttua, mutta muutoksista ilmoittaminen ja sopiminen on hoitunut ainakin SEDY-hankkeissa todella helposti.

Paralympiakomitea on käyttänyt hankkeita oman vision ja tavoitteen toteuttamiseen. Samalla on verkostoiduttu muiden toimijoiden kanssa kotimaassa ja muualla Euroopassa. Komiteassa uskotaan, että ilman hankkeita ei oltaisi edistetty vammaisten mahdollisuuksia päästä mukaan liikunnan ja urheilun maailmaan näin hyvin.

Tarina, joka ei pääty

Kerrataan vielä, miten monet eri viiteryhmät ovat Valtti-toiminnalle altistuneet ja saaneet epäilemättä uutta sisältöä elämäänsä.

Tärkein kohderyhmä ovat tietenkin ne sadat vammaiset lapset ja nuoret, jotka ovat saaneet oman Valtin ja löytäneet liikuntaharrastuksen. Lasten vanhemmat ovat saaneet kokemuksia siitä, että oma lapsi voi harrastaa monenlaista vammasta huolimatta. Valtin tuki on vähentänyt vanhempien kuormitusta harrastusten järjestelyssä.

Valtit, jotka opiskelevat enimmäkseen sosiaali- ja terveysalaa tai liikunta-alaa, ovat saaneet korvaamatonta kokemusta vammaisen lapsen ja hänen perheensä elämästä sekä vuorovaikutuksesta perheiden ja urheiluseurojen kanssa.

Urheiluseurat ovat saaneet uutta rohkeutta lähteä toteuttamaan aitoa inkluusiota, jossa jokainen lapsi ja nuori toivotetaan tervetulleeksi mieleiseensä liikuntaharrastukseen omalla kotiseudullaan.

Hyötyjiä ovat olleen myös oppilaitokset, joiden opetussuunnitelma on vahvistunut mahtavalla työelämäorientoituneella toimintamuodolla ja usealla hankkeen kirvoittamalla opinnäytetyöllä. Opinnäytetöistä on tietenkin hyötynyt myös Paralympiakomitea ja sen tulevat hankkeet.

Tulevaisuuden toiveissa Paralympiakomitealla on Suomi, jossa ihmiset pääsevät harrastamaan siellä, missä haluavat ja sitä, mitä haluavat. Muutosta tavoitellaan yhdessä koko yhteiskunnan voimin luomalla positiivisia mahdollisuuksia sen sijaan, että ruikutettaisiin.

SEDY-hankkeet ja Valtti-toiminta ovat avanneet oven, joka on nyt jätetty auki.

Kirjoittaja: Hanna Niittymäki