Erasmus+ Sport -hanke kokosi yhteen kuntodopingin asiantuntijat

Hymyilevä Jukka Koskelo ilmestyy Zoom-session ruudulle. Hänen taustallaan on värikäs abstrakti eläinmaalaus. Se tuntuu kuvastavan hänen hauskalla tavalla rönsyilevää tarinointityyliään. 

Näin DELTS-hanke sai alkunsa: Dopinglinkki-toiminta oli jo hyvässä vauhdissa Suomen A-klinikkasäätiössä. 

“Se oli liikunta-alan tilaisuus, jossa kerroin meidän toiminnasta, kun Opetushallituksen Erasmus+ Sport asiantuntija tuli nykäisemään hihasta ja sanoi, että tuo teidän juttu on kyllä niin hyvä, että sitä sietäisi levittää vähän muuallekin Eurooppaan. “  

Hanke haussa

Siitä se sitten lähti etenemään kohti Erasmus+ -rahoituksen hakemista kuuden muun kumppanin kanssa. Alussa ideaa kehiteltiin yhden kumppanin kanssa. Seuraavaksi haarukoitiin omia verkostoja ja sitten vielä verkostojen verkostoja, jotta löydettiin juuri ideaan sopivat partnerit. 

“Liian itsenäisesti lähdin hankehakemusta kirjoittamaan. Se oli hieno prosessi ja opin, että ikinä en enää aio niin tehdä”, summaa A-Klinikkasäätiön kehittämiskoordinaattori Koskelo. 

Ensimmäisen kokemuksen jälkeen Koskelo on luonut selvän sapluunan siihen, miten hakemus kirjoitetaan vuorovaikutuksellisessa yhteistyössä. Hakemuksen oheen tehdään jämpti taulukko, josta selviää jokaisen tehtävät ja vastuut yksityiskohtaisesti. Sen lisäksi, että omaa työaikaa säästyy, varmistuu kumppaneiden vahva sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin alusta asti. 

Kun DELTS-hankkeen rahoitus varmistui, oli hakemuksen kirjoittamisesta kulunut jo tovi ja oli hauska palata lukemaan hankesuunnitelmaa, että ai näinkö tuli luvattua. Hommat lähtivät kuitenkin jouhevasti rullaamaan. 

Keskiössä kuntoilun antidopingtyö

DELTS oli kaksivuotinen Erasmus+ -hanke, joka toteutettiin vuosina 2018-2019. Se toi yhteen tutkijoita, terveydenhuollon ammattilaisia, kuntoilualan edustajia ja anti-doping -työntekijöitä. 

Hankekonsortioon kuului seitsemän kumppania. Hanketta johti A-klinikkasäätiön Dopinglinkki. Toinen suomalainen kumppani oli Folkhälsan. Lisäksi mukana oli John Mooren yliopisto Liverpoolista Englannista, Aristoteleen yliopisto Kreikan Thessalonikista ja New South Walesin yliopisto Australiasta sekä Mainline-säätiö Hollannista ja  anti-dopingorganisaatio Liettuasta. Hankkeen tavoitteena oli kehittää kumppanimaiden kuntodopingin ehkäisystrategioita ja levittää tietoisuutta teemasta. 

Kilpaurheiluun liittyvä doping on nykyään tuttu asia lähes kenelle tahansa, mutta tässä hankkeessa paneuduttiin nimenomaan kuntoilun antidopingtyöhön. Dopingin käyttö kuntoliikunnassa liittyy erityisesti vartalon muokkaamiseen joko anabolisten steroidien tai laihdutusvalmisteiden avulla. 

Hankkeessa luotiin kumppanimaihin mukautetut versiot Suomessa jo kehitetystä verkkokursseista. Näistä toisen kohderyhmänä olivat terveydenhuollon ammattilaiset, erityisesti lääkärit, ja toinen oli suunnattu fitnessalan toimijoille. Jokaisessa kumppanimaassa kursseille oli määrä saada parikymmentä pilottikäyttäjää, jotka vastaisivat palautekyselyyn ja joista osaa haastateltaisiin kurssin jälkeen. 

Kurssimateriaalin sovittaminen kohdemaihin ei ollut pelkkää käännöstyötä, vaan jokaisessa maassa kurssiin tuotettiin omia asiantuntijavideoita sekä kunkin maan kontekstiin soveltuva johdanto. Myös erilaiset teemat liittyvät lainsäädännöt piti huomioida. 

Verkkokurssit ovat jääneet pysyvästi käyttöön, joten ne tulevat tavoittamaan osallistujia hankekauden jälkeenkin. 

Delts-hanke huipentui kansainväliseen konferenssiin, joka pidettiin Suomessa joulukuussa 2019. Hanke on poikinut useita tutkimusartikkeleita ja jatkotutkimuksia eri maissa. Australiassa hankkeen perusteella on laadittu lääkäreille uudet ohjeistukset liittyen kuntodopingiin ja saatu lisää rahoitusta hankkeen tulosten edelleen kehittelyyn. 

Vetovastuu ja mitä siitä opittiin?

Mitenkäs tämä hankkeen johtaminen on sujunut?

 “Sekavasti. Eikun älä vaan sitä kirjoita!”, nauraa Koskelo. 

Tulee kyllä selväksi, että tätä hanketta on johdettu suunnitelmallisesti, mutta joustavasti ja epäilemättä myös sydämellisesti. 

Erasmus+ -hanke on tuonut Koskelon mukaan ainoastaan hyviä asioita hänen työhönsä. Se on opettanut hanketyöskentelyä A:sta Ö:hön. Merkittävää lisäarvoa on tuonut verkostoituminen eri maiden toimijoiden kanssa, mikä on ollut sekä ammatillisesti valtavan antoisaa, että inhimillisesti kiinnostavaa. 

Hanketyö on tarjonnut oivan mahdollisuuden lisätä omaa osaamistaan. Johtamisen, hankehallinnon ja koordinoinnin ohella myös kielitaito ja viestintätaidot ovat kehittyneet. 

Tärkeä osa johtamista on Koskelon mukaan ollut myös eri maiden ja toimijoiden hyvinkin poikkeavien toimintakulttuurien ymmärtäminen. 

”Yleisesti voi sanoa, että suomalaiset tunnetaan Euroopassa luotettavina ja tunnollisina työntekijöinä”. 

Sekin on vaatinut pelisilmää, kuinka saa ryhmädynamiikan pelaamaan joukossa, jossa kaikki ovat alansa huippuasiantuntijoita. Eri partnerimaissa oli erilaisia vahvuuksia hankkeen teemaan liittyen. Pohjoismaissa on paljon tutkimustietoa ja käytännön kokemusta kuntoilun antidopingtyöstä, britit ovat ansioituneet erityisesti ennaltaehkäisevässä työssä ja Hollannissa on jo pitkään toiminut klinikka, josta kuntodopingin käyttäjät saavat apua. 

Osa partnereista oli itseohjautuvampia kuin toiset. Joka kuukausi pidettiin virtuaalikokous, jossa käytiin tilanne ja tulevat asiat läpi. Toiset sanoivat hankkeen itsearviointiin kuuluneissa palautteissa, että tapaamisia oli liikaa ja toiset taas kiittelivät niitä erityisesti. Joka tapauksessa hankkeen sisäiseen viestintään on syytä paneutua tarkasti. 

Siitä voinee päätellä, että suomalaisjohto on hankkeessa onnistunut, koska ajoittain tulee kumppaneilta viestejä, joissa kysellään, että mitäs me tänä vuonna tehtäisiin yhdessä. 

Rohkaisuksi muille hakijoille

Suomalainen Dopinglinkki on saanut hankkeen kautta mainetta ja kunniaa sekä Suomessa että EU-tasolla eli sen kanssa halutaan verkostoitua ja tehdä yhteistyöstä. 

“Olen saanut useita kutsuja tulla puhumaan kuntodopingin ehkäisystä eri puolille Eurooppaa. Ilman tätä hanketta suomalaisen kuntoilun antidopingtyön koulutusosaaminen ja yleisesti Dopinglinkin toiminta ei olisi saavuttanut nykyisen kaltaista tunnettavuutta.” 

Motivaatio omaan työhön on siis epäilemättä lisääntynyt sitä kautta, että sen merkityksellisyys on saanut laajempaa tunnustusta. 

Erityisenä bonuksena Koskelo näkee sen, miten paljon partnereilta on oppinut asioita, joita ei mitenkään muuten olisi voinut oppia. Tapaamiset partnerimaissa olivat myös todella antoisia paikallisoppaitten ansiosta. 

“Hanketyössä pitää sietää epävarmuutta. Joskus sitä tekee mielestään aivan loistavan hakemuksen ja saa kuitenkin hylkäävän päätöksen.” 

Sellaisesta pitää vain nousta ja jatkaa sinnikkäästi yrittämistä. 

“Niille, jotka pelkäävät EU:n byrokratiaa, sanon että höpsis!” 

Koskelo vakuuttaa, että ihan kaikkiin pulmiin on saanut apua, joko Opetushallituksesta tai EU:n hankkeesta vastaavalta viranomaiselta. 

“Olen ollut tilaisuuksissa kertomassa, mitä kannattaa huomioida, kun lähtee hakemaan rahoitusta. Olen sanonut, että kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Paraskin sanomaan, kun itsellä meinaa aina jäädä viime tippaan”, tunnustaa Koskelo. 

Ideaalitilanteessa hankehakuun lähdetään kuitenkin ajoissa ja siten, että on koottu sopiva porukka, joka on valmis työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen. 

Hanke on parhaimmillaan matka, jonka suunta saattaa välillä hieman vaihdella ja joissain kohdissa kenties junnataan paikoillaankin, mutta aina kuitenkin opitaan, saadaan uusia ihmisiä ja ajatuksia elämään ja päästään päätepisteeseen, jotta voidaan taas alkaa suunnitella uutta matkaa. 

Kirjoittaja: Hanna Niittymäki