Henkilökuvassa #kvosaaja: Kaikki irti EU:n nuoriso-ohjelmista

Viimeiset viisi vuotta Rauhankasvatusinstituutin toiminnanjohtajana ahkeroinut Riikka Jalonen on elävä esimerkki, kuinka ottaa EU:n nuoriso-ohjelmista ja kansainvälisistä mahdollisuuksista irti kaikki – siis todellakin kaikki!

– Sanotaan näin, että olen kyllä käyttänyt parikymppisestä asti jokaisen mahdollisuuden, mitä Opetushallitus ja myös Opetus- ja kulttuuriministeriö silloin tarjosi nuorisotoimijoille: oli nuorisovaihtoja, nuorisotyöntekijöiden liikkuvuuksia, vapaaehtoistöitä. 50 liikkuvuutta EU-ohjelmilla ei riitä, tahti oli vähintään pari vuodessa. Me ymmärrettiin kavereitten kanssa, että tällä ohjelmalla voi tehdä melkein mitään vaan! Taustalla oli kuitenkin vahva ajatus, että me voidaan saada rahaa edistääksemme maailmassa haluamiamme asioita, muistelee Jalonen.

EU:n nuoriso-ohjelmien tarjoaman kansainvälisen kokemuksen lisäksi Jalonen on tehnyt ihmisoikeustyötä Palestiinassa sekä ollut Demo Finlandin eli suomalaisten eduskuntapuolueiden kansainvälisen demokratiayhteistyön kautta edistämässä nuorten osallisuutta Nepalin rauhanprosessissa.

– Nepalissakin me hyödynnettiin EU:n nuoriso-ohjelmia! Koulutettiin paikallisia nuorisotyöntekijöitä ihmisoikeuskysymyksissä yhdessä suomalaisten ja nepalilaisten poliittisten nuorisojärjestöjen toimijoiden sekä bangladeshilaisten ja slovenialaisten nuorten ihmisoikeusaktivistien kanssa. 

Jalonen kokee saaneensa itse niin paljon, että hän on vuorostaan viimeiset 10 vuotta pyrkinyt pohtimaan, miten yhä useammat voisivat saada tietoa ohjelmien tarjoamista kansainvälisistä mahdollisuuksista. 

Uskallus ja innostus ymmärtää maailmaa ympärillämme tarttuu 

Satunnaista Ruotsin perhematkaa lukuun ottamatta matkailussa kokematon Jalonen kahlasi 17-vuotiaana suoraan kansainvälisyyden syvään päätyyn: vuonna 1996 hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Etelä-Afrikassa pian ensimmäisten vapaiden vaalien ja apartheid-järjestelmän laillisuuspohjan murtumisen jälkeen.

– Suomalaisena idealistilukiolaisena oli kokemuksen myötä pakko vakavasti miettiä omaa arvopohjaa ja ihmisyyttä. Miten kaikissa ihmisissä on valtavasti hyvää, mutta samaan aikaan tuhovoimaa; inhimilliset ihmiset pystyvät tekemään pahoja asioita ja ylläpitämään hyvinkin epäinhimillistä järjestelmää. Ymmärsin että sama rakenne ja dynamiikka löytyy kansainvälisestä yhteisöstä ja kaikista yhteiskunnista, myös Suomesta, pohtii Jalonen.

Etelä-Afrikan vuosi herätti Jalosessa tarpeen paitsi nähdä myös ymmärtää maailmaa, ihmisten toimintaa ja yhteiskuntajärjestelmien taustoja. Hän ryhtyi opiskelemaan poliittista historiaa keskittyen vähemmistöjen ja kansalaisliikkeiden historiaan. 

Olen hyvä innostamaan toisia siksi, että olen itse aidosti innostunut. Toisaalta osaan samaistua ja muistan, kuinka pelottavia ja hämmentäviä ensimmäiset kansainväliset kokemukset voivat olla. 

Neljännesvuosisata myöhemmin Jalonen kokee olevansa kiertolaissielu, jolle rajojen ylittäminen ja maantieteellisesti liikkeessä oleminen tuntuu luontevalta tavalta elää ja jonka lähipiiri levittäytyy eri puolille maailmaa.

– Olen hyvä innostamaan toisia kansainväliseen toimintaan siksi, että olen itse niin aidosti innostunut. Sitähän sanotaan, että innostus tarttuu. Toisaalta osaan myös samaistua ja muistan, kuinka pelottavia ja hämmentäviä ensimmäiset kansainväliset kokemukset voivat olla. Sitä miettii, tuleeko ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Olen itse käynyt sen läpi monta kertaa, tullut aika rohkeaksi ja sitä kautta pystyn ehkä luomaan muille turvallisempaa tilaa. 

Rauhankasvatusinstituutissa toiminnan tiloja ei etukäteen oleteta turvallisiksi. Sen sijaan panostetaan ryhmäytymiseen, avoimesti etukäteen keskusteluun, epämukavien tilanteiden tunnistamiseen ja tilan turvallistamiseen.

Jalonen uskoo, että toisaalta juuri kansainvälisten ympäristöjen jännittävyys mahdollistaa isojen asioiden käsittelyn – ei tosin itsestään, nopeasti, eikä ilman luottamuksen rakentamista.

– Parhaimmillaan se normatiivisuus tietyllä tavalla rikotaan, kun tuodaan yhteen ihmisiä eri puolilta. Se antaa mahdollisuuden irtautua tutuista rooleista ja uudistua. Lopulta maailma on kuitenkin hirveän pieni ja ihmiset pääosin ihan tosi samanlaisia kaikkialla. Go with the flow and trust the process, pitää vain luottaa prosessiin ja olla valmis virran vietäväksi, kyllä se jonnekin aina vie, kiteyttää Jalonen.

Kansainvälisyys on oppimista potenssiin kymmenen, kauempana koto-Euroopasta potenssiin sata

Jalosen puheista huokuu arvostus kansainvälisessä yhteistyössä opittua kohtaan niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisella tasolla.

– Jos mietin käsitystäni siitä, miten maailmaa muutetaan, niin kyllä se on syntynyt eri puolilla maailmaa kerätyistä palasista. Sitä hyödynnän koko ajan myös toiminnanjohtajana: mietin missä maailmassa tapahtuu jotakin mielenkiintoista uutta, johon olisi tärkeää päästä kiinni. Se on parhaita osia työssäni, iloitsee Jalonen.

Uuden luomisen kannalta suomalaiskonteksti yksinään on Jalosen mielestä liian pienten piirien ja jähmeiden rakenteiden rajoittama. 

– Kyllä kansainvälinen yhteistyö ja henkilöstön liikkuvuus on tehnyt Rauhankasvatusinstituutin toiminnasta paljon laadukkaampaa, sitä on ihan eri tavalla maailman pulssilla ja pystyy tarjoamaan jotain uutta. Kansainvälisistä esimerkeistä saa uskoa omaan visioonsa ja toisaalta välillä huomaa, että on pitänyt jotakin luutunutta tapaa ainoana totuutena. 

Omaa ammatillisuutta onkin Jalosen mukaan monipuolistanut parhaiden keinojen tilannesidonnaisuuden oivaltaminen ja erilaisten roolien ottaminen. Esimerkiksi Suomeen verrattuna Nepalin sisällissodan jälkeinen yhteiskunta vaati mahdollisimman neutraalin tilan luomista sekä tarjosi oivalluksia Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän yhteistyön erityisestä arvosta.

– Vaikka oli yhteinen tavoite, kulttuurit ja toimintatavat törmäsi uudenlaisella tavalla. Se oli tosi opettavaista kaikille. Monille Eurooppa alkaa olla melkeinpä kotikenttää, eikä vain eurooppalaisten keskuudessa pyöriessä herkisty muualta löytyvälle tiedolle, osaamiselle ja kokemukselle, Jalonen muistuttaa.

Jalonen suhtautuu kriittisesti kansainväliseen toimintaan ja ohjelmiin sisäänkirjoitettuun, kenties hieman ylimieliseen ajatukseen eurooppalaisista arvoista, kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Hän painottaa, että kyseiset arvot ovat oikeammin universaaleja, ihmisyyteen liittyviä arvoja. 

Mistä näkökulmasta niihin tullaan ja millaisilla käsitteillä niitä missäkin käsitellään, on toinen juttu. Ja juuri siinä kansainvälisessä leikkauspisteessä tapahtuu arvokasta oppimista.

Hakuprosessi haltuun linkittämällä hankkeet organisaation perustoimintaan ja kehittämiseen

Rauhankasvatusinstituutin tehtävä on tukea suomalaisia kasvatus- ja koulutusalan toimijoita rauhan edistämisessä, mutta rauhan kysymykset eivät ole kansallisia kysymyksiä, eikä kaikki rauhankasvatuksellinen viisaus löydy Suomen rajojen sisäpuolelta. 

Toiminnanjohtajana Jalonen luotsaa Rauhankasvatusinstituuttia vahvasti EU-rahoitusta ja kansainvälisiä mahdollisuuksia hyödyntäen. Kansainvälinen toiminta on nostettu strategisen kehittämisen keskiöön.

Jalonen myöntää, ettei EU aina tee asioista yksinkertaisia. Lisäksi hankehakemukset, -hallinto ja raportointi vaativat työaikaa. 

– Se on se hinta, joka siitä rahasta pitää maksaa. Onhan se hauskaa, kun EU aina lupailee, että ”we simplify”, mutta mä ymmärrän, että ne on poliittisia prosesseja ja kompromisseja, jotka joskus näyttäytyy hakijan näkökulmasta kaikelta muulta kuin yksinkertaistetulta. Hakijan täytyy vain pitää hankkeen päätavoite kirkkaana mielessä, ettei hakemuslomake sotke selkeää ideaa sivupoluille ajautuvaksi amebaksi, Jalonen naureskelee. 

Ensimmäistä hakemusta viilattiin Rauhankasvatusinstituutilla lähemmäs puoli vuotta. Enää hakuprosessia ei kuitenkaan tarvitse aloittaa nollasta, sillä järjestön perustoiminta ja siihen liittyvä liikkuvuus linkittyvät vahvasti EU:n nuoriso-ohjelmien prioriteetteihin ja nuorisotyön kehittämiseen.

– Strategisissa kumppanuushankkeissa kehittämistyötä saa tehdä isosti kolme vuotta, kunhan laittaa suunnitteluun ja raportointiin parin kuukauden työpanoksen. Meille myönnettiin juuri myös Erasmus+ nuorisoalan akkreditointi, mikä keventää liikkuvuushankkeiden hakuprosessia. Päästään rakentamaan entistä strategisemmin kansainvälisiä polkuja esimerkiksi osallistujasta kohti lisävastuuta suunnittelijana ja toteuttajana, visioi Jalonen.

Teksti: Laura Mettälä

Henkilökuvassa #kvosaaja -artikkelisarjassa esittelemme nuorisoalalla ja EU:n nuoriso-ohjelmien viitekehyksessä toimivia kansainvälisiä osaajia ja heidän ajatuksiaan kansainvälisyydestä. Tutustu koko sarjaan alla.