Henkilökuvassa #kvosaaja: Kansainvälistymisen ja nuorten asialla, oli titteli nuorisotyöntekijä tai päällikkö

Hyvät tyypit kansainvälisyyden keskiössä

– Nythän me siirrytään puhumaan vuodesta 1994, kun Suomi oli liittymässä EU:hun. Muistan sen oikein hyvin. Olin ihan ensimmäisessä työpaikassani Rovaniemellä – olen siis ensimmäiseltä koulutukseltani nuorisotyöntekijä, aloittaa Merja Tervo kysyttäessä ensikosketuksesta EU:n nuoriso-ohjelmiin.

Nykyinen Rovaniemen kaupungin vapaa-ajan palveluiden palvelualuepäällikkö, silloinen kaupungin nuorisotyöntekijä Tervo kuunteli paikallisessa nuorisotila Hillassa tietoiskua EU-rahoituksen tuomista uusista mahdollisuuksista.

Ilmassa oli innostusta ja uutuudenviehätystä. Suomi oli matkalla Eurooppaan. Kunnissa kummasteltiin mahdollisuutta kansainvälistyä ja hakea rahoitusta Brysselistä asti. Tervo oli mukana panemassa vireille nuorisovaihtohakemusta ihka ensimmäisellä EU:n nuoriso-ohjelmien hakukierroksella Suomessa.

– Meillä oli monta tosi hyvää vuotta. Meidän nuorisotalon nuoret oli jatkuvasti ryhmätapaamisissa joko isäntinä tai itse matkalla. Oli ihan jonot, että kuka pääsee seuraavaksi. Se oli nuorten omaa tekemistä, jossa oli myös sillä tavalla yhdenvertaisuus läsnä, että mukana oli ihmisiä ihan laidasta lukien. Kaikki olivat innostuneita, ei pelkästään hyvin koulussa menestyneet ja kielellisesti lahjakkaat, muistelee Tervo.

Ohjelmaoppaissa puhuttiin kiinnostuksesta muita kulttuureita kohtaan, ja sitä Tervo nuorissa havaitsikin. Yksinkertaisimmillaan kyse oli kuitenkin siitä, että oli ihana tutustua toisiin nuoriin. Tervo uskoo, että ihmiset muistavat ennen kaikkea ihmiset.

– Alkoi myös käydä sillä tavalla, että mietin, pitääkö minun lopettaa nuorten lähettäminen vapaaehtoisjaksoille ulkomaille, nuoret kun meinasivat aina jäädä kohdemaihin! He rakastuivat siellä tai tuli muuta kiinnostavaa, päivittelee Tervo leikkisästi.

Hän kertoo käyneensä läpi vanhoja papereita ja esittelee 90-luvun estetiikkaa henkivää paperinivaskaa.

– Vuonna -98 Gentissä nuorisovaihdossa. Tässä on nuorten arviointikokouksen tuloksia: ”On tunnustettava, että alussa jännitti aivan hirveästi, pelottikin lähteminen ulkomaille. Sitten sitä vaan takaisin tullessa ajatteli, että kyllä sitä on ihmisellä kummallisia ennakkoluuloja. Ryhmän vahvuus: yhdessä selviytyminen ja se että kaikki tulivat toisiaan lähemmäksi. Löysimme ystäviä.” Voisin lukea näitä meille vaikka koko illan, mutta eikö kuulostakin siltä, että mieleen jäävät ihmiset ja muistellaan onnistumisen kokemuksia ja porukalla selviämistä!

Hyvä tyyppeys pätee Tervon mukaan myös aikuisiin ja hyvien kumppanuuksien rakentamiseen. Lopulta häntä itseäänkin inspiroivat alun perin juuri ihmiset.

– Kun ensimmäistä kertaa pystyi tarjoamaan lyhytkestoisia vapaaehtoisjaksoja nuorille, jotka ei vielä olleet valmiita kovinkaan itsenäiseen jaksoon, me vastaanotettiin kolme nuorta Belgiasta. Ne kuukauden päivät, jotka he olivat meillä vapaaehtoispalvelussa, olivat tavattoman hauskat. Järjestelin niin, että nuoret asuivat lähellä kotiani ja pystyin helposti viemään heille ruokaa ja käymään kuuntelemassa, että mitäs murheita on, mutta eihän niitä kauheesti ollut!

Uraloikka nuoriso- ja EU-hanketyöstä ohjelmapapereiden ja strategiapöytien ääreen

Tervo uskoo, että Rovaniemen nuorisotyössä pystyttiin erottumaan kansainvälistymisellä ja sillä, ettei vain pelailtu biljardia nuorisotalolla. Sitäkin toki tehtiin, mutta aina välillä turnaukset pelattiin nuorisovaihdossa Belgiassa tai Saksassa.

– En sitä silloin osannut ajatella, mutta nyt ymmärrän, että kun kansainvälisen toiminnan yhdistää strategisiin painopisteisiin, joita haluaa edistää, se on ihan valtavan hieno nuorisotyön profiilin nosto. Monissa kunnissa nuorisotyö on päässyt framille, kun on kerrottu, että mitäs EU onkaan meidän kunnassa mahdollistanut. Silloin kun on vähän kauempana, mielikin saattaa olla kauempana ja vaikuttaa myös käsityksiin omista mahdollisuuksista. EU-rahoitus ja -hankkeet pienentävät välimatkoja, pohtii Tervo.

2000-luvun vaihteen tuntumassa Tervon tehtyä pitkään uraa nuorisotyöntekijänä hoksattiin Rovaniemen kaupungilla, että lukuisten EU-hankkeiden jälkeen Tervon osaamisesta voisi olla apua muissakin hommissa.

Ensin Tervosta tuli koko kaupungin hankekoordinaattori. Toisessa käännekohdassa Tervolle alettiin soitella ja ehdotella kulttuuripalvelupäällikön tehtävän hakemista. Aluksi ajatus jopa nauratti häntä, mutta kulttuuripalvelupäällikkö Tervosta kuitenkin tuli. Sittemmin toimintamallin uudistuksen myötä nuorisotyö palasi Tervon pöydälle vapaa-ajan palveluiden palvelualuepäällikön tittelin kattaessa kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön yksiköt.

Kun kansainvälisen toiminnan yhdistää strategisiin painopisteisiin, joita haluaa edistää, se on ihan valtavan hieno nuorisotyön profiilin nosto. 

Nykyinen työnkuva pitää sisällään vuorovaikutusta päättäjien kanssa sekä paljon monialaisia ja -ammatillisia työryhmiä, jotka tuntuvat Tervolle tutuilta ja mieluisilta areenoilta.

– Minusta on luontevaa ja viisautta nostaa esille nuoriin, osallisuuteen ja kansainvälisyyteen liittyviä teemoja. Aina kun on tilaisuus kirjata näitä teemoja asiakirjoihin, näen sen tehtävänäni. Esimerkiksi kun tehtiin uusi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiohjelma, kansainvälisyys lisättiin yhdeksi keskeiseksi nuorten kasvamisen ja oppimisen tukipilariksi, linjaa Tervo.

Kansainvälisyys on Tervon mielestä paitsi osa isoja prioriteetteja, valintoja ja linjauksia, myös yhteisövaikuttavaa käytännön tekemistä ja toimintaa sekä hyvinvointityötä.

– Tykkään termistä yhteisövaikuttavuus. Kansainvälinen nuorisotyö ei vaikuta vain yhteen nuoreen – mikä sekin on tärkeää – vaan siinä elää lopulta koko yhteisö mukana. Kun itse aikoinani nuorisotyöntekijänä innostuin, se levisi muihinkin. Vanhemmat ja lähikoulut kiinnostui, että mitäs siellä nuorisotyössä oikein tehdään, iloitsee Tervo.

Vuosikymmenten ammatillisen panoksen verran oppia, omistautuneisuutta ja kiitosta

– Ammatillisesti se on varmaan tehnyt samaa minulle kuin nuorillekin. Olen kasvanut, kokenut ja nostanut omaa osaamisen tasoa sitä mukaa, kun kansainväliset mahdollisuudet ja tehtävät ovat laventuneet, Tervo pohdiskelee.  

Kansainvälisyyden muuttuvat kontekstit ja haastavat tehtävät ovat kannustaneet Tervoa päivittämään omaa osaamista jatkuvasti – viimeisimpänä eMBA-tutkinnon ja hyvinvointijohtamisen opintojen muodossa. Lisäksi Tervo on ollut aktiivinen monissa EU:n nuoriso-ohjelmiin liittyvissä tehtävissä, kuten aikanaan toimineissa nuoriso-ohjelmien ohjausryhmässä ja asiantuntijaverkostossa sekä vieraillut lukuisissa kansainvälisissä seminaareissa.  

Vuonna 2019 Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella Rovaniemen kaupunki myös lähti Tervon lupauksesta ToolFair-koulutuksen paikalliskumppaniksi.

– Me otettiin paikallisen tapahtuman järjestäjän vastuu kunnia-asiana ja tosissaan. Siinä oli ideaa, että ToolFair vietiin myöhäissyksyllä ihan pohjoiseen arktiseen ilmapiiriin. Totesinkin, että tässä ToolFairissa tulee olemaan paljon osallistujia. Ajatellaan että ei ihmiset niin kauas lähde, mutta se on monta kertaa koettu, että täällä järjestettyihin tapahtumiin voi saapua enemmän väkeä kuin ikinä ennen.  

ToolFairissa rovaniemeläistä nuorisotyötä esiteltiin sopivasti toisenlaisena tekemisenä: Tyttöjen Talolla oli asiaa sukupuolisensitiivisyydestä ja kauppakeskuksessa kuultiin, miten nuorisotyötä voi tehdä ostoskeskuksissa. Yhtenä iltana jaettiin hyviä käytäntöjä ja materiaaleja perinteisten rovaniemeläisten vanhojen markkinoiden malliin ja illastettiin lähellä napapiiriä sijaitsevassa luolastossa ennen joulupukin saapumista.

– Meidän vahvuus oli se, että nuorisotyöntekijät ja minä oltiin mukana kellon ympäri. Arvelen, että hyvien käytäntöjen markkinat oli kiinnostava tapa järjestää hyvien käytäntöjen esittely seminaarivieraille. Kauhia pakkanenkin tuli yhtenä iltana, mutta sehän tarkoittaa vain, että moni vieras saattoi nähdä revontulia, tunnelmoi Tervo.

Omistautuneisuus ja pitkä ura ovat keränneet myös ansaittua kiitosta. Hiljattain yksikköjen esihenkilöt ja alaiset kiittelivät Tervoa hänen puheessaan alati mukana kulkevasta arvostuksesta työntekijöitä kohtaan. Samaa arvonantoa Tervo piti aikoinaan tärkeänä nuorisotyössä: nuoren kunnioittamista kasvavana ihmisenä, yksilönä ja oman elämänsä parhaana asiantuntijana.

Kuluvan vuoden alussa Tervolle luovutettiin jopa Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki.

– Oli tosi hienoa, että ansiomerkin perusteluissa selvästi viitattiin juuri työhön kansainvälisen nuorisotyön ja EU-hankkeiden parissa. Siitä olin äärimmäisen iloinen, kyllä sen voin tunnustaa, hymyilee Tervo.

Toissa vuonna Tampereella nuorisotyöntekijöiden päivillä Tervoa ilahdutti myös 70-luvulla syntyneiden entisten nuorten terveiset nuorisotyöntekijöille. Kirjeessä kuvastui, kuinka kirjoittajat olivat nelikymppisinä perheellisinä ymmärtäneet nuoruuden kansainvälisten kokemusten ja mahdollisuuksien merkityksellisyyden jälleen uudella tavalla.

– Se mitä tässä on käyty läpi vuodesta 1994 tähän päivään, niin ei kai sitä kukaan meistä olisi tehnyt, ellei se olisi ollut niin mieluista ja saatu kulkea yhteistä tavoitetta kohti. Tuntuu että kyllä kannatti, summaa Tervo äänessään ylpeyttä yhteisistä saavutuksista.

Teksti: Laura Mettälä

Henkilökuvassa #kvosaaja -artikkelisarjassa esittelemme nuorisoalalla ja EU:n nuoriso-ohjelmien viitekehyksessä toimivia kansainvälisiä osaajia ja heidän ajatuksiaan kansainvälisyydestä. Tutustu koko sarjaan alla.