Uutinen

Henkilökuvassa #kvosaaja: Maailmoja avaavassa unelmatyössä sietää myös takaiskuja

Kokemuksia Nuorisotyö Kansalaistoiminta Erasmus+ nuorisoalalle Koronavirus Digitaalisuus Kansainvälistyminen
Ekaterina Sysoeva, Hyvärilän nuorisokeskuksen kansainvälinen koordinaattori, on #kvosaaja-juttusarjamme viides vieras. Sysoeva on löytänyt kansainvälisen yhteistyön parista jo teinivuosinaan haaveilemansa unelmien työn. ”Kantapään kautta” hän on oppinut kansainvälisen nuorisotyön muotoja perinteisestä digitaaliseen.
Ekaterina Sysoevan kasvokuva
Hyvärilän nuorisokeskuksen vapaaehtoinen Angela Dimisca kuvasi Ekaterina Sysoevan Nurmeksessa.

Kun korona kurittaa kansainvälistä nuorisotyötä, resilientti #kvosaaja mukautuu

Vuonna 2019 Hyvärilän nuorisokeskuksessa järjestettiin niin onnistunut nuorisovaihto portugalilaisten ja egyptiläisten kumppanien kanssa, että portugalilaisten nuorten ryhmä inspiroitui vaihdon jälkeen tapaamaan toisiaan lauantaisin kartoittaakseen uutta hankesuunnitelmaa. Muut kuulivat tästä, ja kaikki halusivat tavata uudestaan – Kyproksella, uusien kumppanien luona, elokuussa 2020.

Mikä alkoi omalla painollaan ja juuri oikealla tavalla nuorten omasta aktiivisuudesta, jatkui monivaiheisemmin kuin kukaan olisi osannut odottaa. Kukapa ei tosin jälkiviisaasti arvaisi: koronapandemia puuttui peliin.

Vaihto laitettiin jäihin, kunnes toukokuussa 2021 tilanne oli suhteellisen hyvä. Kypros avautui. Löydettiin yksi kaikille sopiva heinäkuinen viikko. 

Hyvärilän nuorisokeskuksen kansainvälinen koordinaattori Ekaterina Sysoeva muistaa lähtöä edeltävät tunnelmat: 

– Maailma oli auki, olimme innoissamme. Olimme niin lähellä. Kaikki oli pakattu! Kaikki oli valmista! Liput, lähtö- ja hätäsuunnitelma, monipuolinen kahdeksan päivän ohjelma, perumisvakuutus…

Viimeisin tulikin käyttöön ensimmäisenä. Lennon oli määrä lähteä sunnuntaina, mutta saman viikon maanantaina Kypros sulki rajansa lähtijöiltä. Oli peruttava kaikki mahdollisimman nopeasti ja kerrottava uutiset nuorille, aiheutettava uusi pettymys. 

Mutta Sysoevalla oli idea. Tosin aivan ensimmäiseksi hänen piti vakuuttaa itse itsensä.

Edellisenä koronakeväänä Sysoeva oli osallistunut Kansallisen toimiston järjestämään Nordic Thematic Training on International Online Exchanges -koulutukseen sekä SALTOn verkkokoulutuksen järjestämiskurssille. Koulutusten opit auttoivat Sysoevaa uskomaan, että nuorisovaihdon voi järjestää verkossakin. Viimeisen kimmokkeen olla luovuttamatta Sysoeva sai Suomen nuorisokeskusten tukiverkoston kollegoilta. Toisinaan on tarpeeksi, että joku vain sanoo: ”Pystyt tähän.”

En kadu yhtäkään hetkeä tästä hybridivaihdosta. Meillä oli jopa loppujuhla, joka oli…hauska. Juhlat. Verkossa. Jotka olivat hauskat.

– Kun sitten kysyimme nuorilta, haluavatko he tätä, puolet katosi. Mutta puolet jäi! Ne, jotka olivat olleet aktiivisimmin mukana suunnittelussa, eivät lähteneet mihinkään. Se vahvisti jälleen kerran, että nuorten pitäisi olla sitoutuneita projektiin. Sanoimme, ettemme ole tehneet tätä aiemmin, mutta tavataan ainakin kerran ja jos se on ihan kamalaa, voitte mennä. Mutta antakaa sille mahdollisuus. 

Nuorisovaihdon toteutustavaksi valikoitui hybridimuoto. Päivittäin järjestettiin kaikille yhteinen aamusessio verkossa, päivän toiminnalliset aktiviteetit tehtiin omalla porukalla offline ja illalla kokoonnuttiin taas linjoille vetämään päivä yhteen. Verkkosessiot rajattiin korkeintaan puolitoistatuntisiksi. 

– Jos sinulla on nuorisovaihto tuloillaan ja mahdollisuus lähtöä edeltävään tutustumiseen verkossa tai nuorisovaihto peruttiin tai ette saaneet rahoitusta, etätoteutus on niin kokeilemisen arvoista. Jos on mahdollista tehdä hybridi, ehdottomasti hybridi! Jos kaiken täytyy tapahtua verkossa, anna sillekin mahdollisuus, vakuuttaa Sysoeva, jonka mielestä kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten nuorisovaihto on kuitenkin edelleen ykkösvaihtoehto.  

Alussa koko porukan odotukset olivat olleet niin matalla, että nuorten hybridivaihdolle ja oppimiselle antamat huippuarvioinnit yllättivät. 

– En kadu yhtäkään hetkeä tästä hybridivaihdosta. Meillä oli jopa loppujuhla, joka oli…hauska. Juhlat. Verkossa. Jotka olivat hauskat, toteaa Sysoeva leikkisästi.

Unelmatyössä suomalaisessa nuorisokeskuksessa

Sysoevan oma tulokulma kansainvälisyyteen kääntää perinteisen narratiivin kiinnostavalla tavalla nurinkurin: venäläis-moldovalaiseen perheeseen syntyneelle Sysoevalle jokakesäiset matkat isovanhempien luo Moldovaan olivat kodikkaita. Hän jopa lensi Moldovaan yksin niihin aikoihin, kun lapsi saatettiin antaa lennon ajaksi lentoemännän huomaan. Ei, ei, ei, en halua mitään, vakuutteli 5-vuotias Sysoeva lentoemännän tarjotessa lentoon sisältyvää ateriaa – eihän hänellä ollut rahaa, millä maksaa!  

Kummempia kulttuurien välisiä eroavaisuuksia Sysoeva ei kuitenkaan pitkään pannut merkille. Neuvostoliiton hajoamisesta oli verrattain lyhyt aika. Kansainvälisyyden käsite kirkastui Sysoevalle vasta noin 13-vuotiaana leirillä Moldovassa, kun lapsuuden tuttu paikka paljastui ”ulkomaaksi”, eivätkä kaikki jakaneet yhteistä kieltä. 

Kysyttäessä Sysoevan suhdetta kansainvälisyyteen tänä päivänä hän on pitkän tovin hiljaa, kunnes toteaa tyhjentävästi:

– Jotenkin se on se, mitä haluan tehdä. Aikoinani mietin, että unelmieni työ olisi matkustamista ja ihmisten tapaamista. Matkaohjelman juontajako? Mutta enhän pidä kameran edessä olemisesta… Sitten selvisi, että on oikeita töitä, joissa tehdään kansainvälisiä projekteja! Raja työkontaktien ja henkilökohtaisten kontaktien välillä on kuitenkin häilyvä. Samaa tapahtuu nuorille nuorisovaihdoissa: tehdään hommia ja leikitään yhdessä. Jos tämä ei ole unelmieni työ, en tiedä mikä on! Sysoeva iloitsee.

Sysoevan polku kansainvälisiin tehtäviin alkoi 18-vuotiaana puolen vuoden italian opintojen jälkeen. Ensimmäisenä työpäivänä oppaana Kizhin museosaarella kuuliainen joukko italialaisia odotti hänen alkavan kertoa saaren kulttuuriperintökohteista.

Kesätöitä museosaarella seurasivat kansainvälisten suhteiden opinnot, työskentely yliopiston sekä museon kansainvälisellä osastolla ja pohjoismaisten yhteistyöhankkeiden parissa kansalaisjärjestössä. Eräs hanke tutustutti Sysoevan ensi kertaa Hyvärilän nuorisokeskuksen väkeen, ja yksi asia johti toiseen.

Tällä hetkellä Hyvärilällä on käynnissä 8 EU:n nuoriso-ohjelmien rahoittamaa hanketta. Nuorisokeskus sekä lähettää että vastaanottaa kansainvälisiä vapaaehtoisia ja nuorisovaihtoryhmiä, järjestää koulutuksia ja kumppanuudenrakentamishankkeita nuorisotyöntekijöille sekä on mukana useammissa strategisissa kumppanuushankkeissa. 

Sysoevalla on mahdollisuus myös vaikuttaa teemoihin, joiden parissa hän työskentelee.  

– Uskon vahvasti, että nuoret voivat taiteen, kulttuurin ja luovuuden kautta löytää itsensä ja monia mahdollisuuksia. Hyvärilässä aloitettuani halusin ensi töikseni tavata paikallisen museon kanssa, mistä alkoi ystävyytemme Nurmeksen museon kanssa. Yhteistyö poiki pian nuorisovaihdon. Tykkään ajatella, että olen magneetti, joka tuo oikeat ihmiset yhteen. 

Kansainvälisyys jättää jälkensä kokijan oman maailman rakenteisiin

Sysoevan maailma ja ymmärrys omasta paikasta siinä on avartunut kansainvälisten kokemusten myötä niin paljon, että nuorten auttaminen saman kokemuksen äärelle tarjoaa parhainta motivaatiota työhön. Sysoevasta todella huomaa, että hän on pysähtynyt pohtimaan kansainvälisen nuorisotyön merkitystä.

– Uskon, että kansainvälinen kokemus auttaa ajattelemaan maailmasta analyyttisemmin ja tuntemaan enemmän yhteyttä siihen. Kun selaa uutisia tai vaikka Tiktok-videoita, maailman tapahtumilla ei ehkä tunnu olevan kauheasti tekemistä oman todellisuuden kanssa. Mutta kun tapaa ihmisen toisesta maasta, yhtäkkiä tapahtumat tuossa maassa liittyvät omaan tuttavaan ja niitä alkaa ymmärtää vähemmän mustavalkoisesti.  

Sysoeva painottaa erityisesti yhteistyötä EU:n ulkopuolisten kumppanien kanssa, sillä hänestä kokemus tapaamista edeltävästä molemminpuolisesta epävarmuudesta ja tutustumisen palkitsevuudesta esimerkiksi egyptiläisten nuorten kanssa vain korosti kansainvälisyyden parhaita puolia.

– Sanoisin, että kansainvälisyyden ajatukselle lämpeneminen on hankalin askel. Usein ajatellaan, että on jo ollut lomalla kyseisessä maassa, mutta kansainvälinen nuorisotyö on tietoisempi askel kulttuurienvälistä oppimista kohti. Kun ensimmäisen askel on otettu, juuri kukaan ei sano ”Okei, tämä oli tässä, en enää halua tavata ulkomaalaisia”.  

Aina ei tarvitse edes lähteä, muistuttaa Sysoeva. 

– Pienillekin paikkakunnille tulevien kansainvälisten vapaaehtoisten kautta paikalliset saavat nähdä, että on niin monia nuoria ihmisiä, jotka välittävät – ja maailma on taas hieman parempi paikka.  

 

Teksti: Laura Mettälä


Henkilökuvassa #kvosaaja -artikkelisarjassa esittelemme nuorisoalalla ja EU:n nuoriso-ohjelmien viitekehyksessä toimivia kansainvälisiä osaajia ja heidän ajatuksiaan kansainvälisyydestä. Tutustu koko sarjaan alla.