Opetushallituksen raportti: Etäopetusta haastavan digitaalisen kuilun kaventamiseen tarvitaan kansallisia toimenpiteitä

Suomessa ja maailmalla on tehty maaliskuusta 2020 alkaen lukuisia selvityksiä, kyselyitä, arviointeja ja tutkimuksia etäopetuksen vaikutuksista oppimistuloksiin sekä lasten, nuorten, vanhempien ja koulun henkilöstön kokemuksista etäopetuksesta. Opetushallituksen Etäopetuksen tilannekuva koronapandemiassa vuonna 2020 -raportissa luodaan kokonaiskuvaa siitä, miltä tilanne eri aineistojen valossa näyttää. Raportin avulla saadaan kootusti esille myös kehittämisen kohteet, joita eri selvityksissä on löydetty.

Digitaalisen etäopetuksen toteuttaminen oli mahdollista kehittyneissä tietoyhteiskunnissa

Kansainvälisessä vertailussa Suomi nousee kärkimaihin etäopetuksen onnistumisessa: etäyhteyksiä hyödyntävään opetukseen pystyttiin siirtymään joustavasti ja lyhyellä varoitusajalla, koska koulujen ja oppilaitosten digitaalinen infrastruktuuri oli jo valmiiksi olemassa ja opettajilla riittävät digitaaliset valmiudet. Lähtötilanne oli monessa muussa Euroopan maassa paljon puutteellisempi. 

Globaalisti tarkastellen etäopetuksen toteuttaminen pääasiassa digitaalisesti on ollut mahdollista kehittyneissä tietoyhteiskunnissa. Vuoden 2020 lopussa useissa maissa kokonaiset koulutusjärjestelmät olivat kiinni ja 320 miljoonaa lasta ja nuorta edelleen poissa koulusta. Pandemian pitkittyessä haasteet lisääntyvät ja vaarana on, että kouluihin ei enää palata. Käynnissä on globaali koulutuksen kriisi, jonka seurauksena voi syntyä kokonaan koulutuksen ulkopuolelle jäänyt koronasukupolvi.

Erot digitaalisten laitteiden määrässä ja laadussa uhkana yhdenvertaisuudelle

– Suomessa koulutuksellinen tasa-arvo on selkeästi tärkein koulutuspolitiikkaa ohjaava arvo. Kun kevään 2020 etäopetustilanteessa kaikki koulut ja oppilaitokset olivat riippuvaisia digitaalisista työkaluista ja niihin liittyvästä osaamisesta, digitaalisuuden tasa-arvoon kytkeytyvä merkitys korostui uudella tavalla. Jatkoa ajatellen onkin olennaista ottaa tähän liittyvät kehitystarpeet vakavasti, sanoo Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.

Toisen asteen oppilaitoksissa digitaalisten laitteiden tilanne on ollut verrattain hyvä sekä opettajien että opiskelijoiden kohdalla. Sen sijaan perusopetuksessa laitteiden puuttuminen, niiden tason kirjavuus ja niihin liittyvät ongelmat olivat haaste, joka heikensi etäopetuksen mahdollisuuksia, mutta myös oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumista.

Perusopetuksen opettajilla ei aina ollut riittäviä ja asianmukaisia työvälineitä etäopetuksen toteuttamiseen. Esimerkiksi vain puolella opettajista oli oma työpuhelin. Suurimmalla osalla oppilaista on ollut käytössään koulun digilaite, mutta niiden määrissä ja laadussa on ollut suuria koulu- ja aluekohtaisia eroja. Moni korvasi puutteita käyttämällä perheen omia laitteita, joiden saatavuus ja taso on puolestaan riippuvainen esimerkiksi perheen sosioekonomisesta taustasta. 

Opettajien antamaa reaaliaikaista videovälitteistä opetusta oli aluksi hyvin vähän, mutta määrä kasvoi, kun osaaminen karttui. Reaaliaikainen videovälitteinen opetus on keskeinen tapa ylläpitää opiskelumotivaatiota sekä kiinnittymistä opetukseen ja koulutukseen. Se auttaa myös yhteisöllisyyden luomisessa. 

Digitaaliset taidot ovat kohentuneet koronan aikana

Suomalaisten opettajien digitaalinen osaaminen on parantunut viime vuosina. Opettajat eivät kuitenkaan ennen koronaa ole hyödyntäneet teknologiaa erityisen laaja-alaisesti, mikä näkyy myös siinä, minkä verran oppilaat ja opiskelijat koulussa tieto- ja viestintäteknologiaa käyttävät. Perusopetuksen oppilaat eivät kansainvälisen vertailun valossa myöskään näytä oppivan tietoteknisiä taitoja riittävästi koulussa, vaan oppiminen painottuu vapaa-ajalle.

Selvitysten mukaan opettajien, oppilaiden ja opiskelijoiden digitaaliset taidot kehittyivät kevään poikkeusjärjestelyiden aikana, mutta kehittämisen varaa on yhä. Esimerkiksi toisen asteen opiskelijoille joudutaan vielä toisinaan opettamaan tieto- ja viestintäteknologisia perustaitoja.

Opettajat kokivat saaneensa poikkeustilanteeseen tukea esihenkilöiltään ja vertaisopettajilta. Vertaistukeen perustuva tutoropettajatoiminta oli tärkeässä roolissa koulujen siirtyessä etäyhteyksiä hyödyntävään opetukseen ja myös kouluyhteisöjen digipedagogisen osaamisen kartuttamisessa.

Erilaisten digitaalisten sovellusten määrä ja kirjavuus koettiin ongelmaksi yläkouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Yleisesti laitteiden, sovellusten ja palveluiden moninaisuus on voinut vaikeuttaa etäopetuksen toteuttamista.

Jatkotoimia aletaan työstää yhdessä sidosryhmien kanssa

Opetushallituksen raportissa herätellään keskustelua siitä, mihin suuntaan perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen digitalisaatiota tulisi jatkossa kehittää. Esille nostetaan esimerkiksi tarve kansallisen tason strategialle sekä pitkän aikavälin tavoitteille ja visiolle, jotka ohjaisivat kehitystä vastuulliseen suuntaan, mutta jättäisivät tilaa paikallisille ratkaisuille. 

Raportin julkaisun jälkeen työ jatkuu varsinaisten kehittämistoimien työstämisellä laajalla sidosryhmäyhteistyöllä, jossa mukana on mm. ammatti- ja opiskelijajärjestöjä, opetuksen ja koulutuksen järjestäjätahoja, tutkimusyhteisöä sekä koulutuksen asiantuntijoita. Työ käynnistyy keväällä 2021. 

– Ilman kansallisia suuntaviivoja uhkaa digitaalinen kuilu syventyä. Tarvitaan vaikuttavia, yhdessä linjattuja ja toteutettavia toimia, joilla kansallista digitaalista oppimisen ekosysteemiä vahvistetaan. Keskeistä on laajan sidosryhmän yhteinen näkemys kehittämisen suunnasta ja sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteista, sanoo Heinonen.

Lisätiedot

• Selvityksen tulokset: Jaakko Vuorio, puh. 029 533 1904, jaakko.vuorio[at]oph.fi
• Kehittämistoimet: johtaja Anni Miettunen, puh. 029 533 1612, anni.miettunen[at]oph.fi