”Suomessa on paljon sitä, mitä rahalla ei voi ostaa” – vaihto-opiskeluvuosi teki Lejla Cardzicille Suomesta toisen kotimaan

Bosniahertsegovinalaisen Lejla Cardzicin, 24, haastattelu alkaa pohdinnalla siitä, millä kielellä keskustelua pitäisi käydä. Cardzic aloitti suomen opiskelunsa reilut kolme vuotta sitten. Nyt suomi on nousemassa Lejlan suussa hänen parhaiten hallitsemakseen vieraaksi kieleksi, englannin rinnalle.

”Tiesin heti alussa, että kielen oppiminen auttaisi löytämään töitä Suomesta. Ensimmäisen Suomessa viettämäni päivän jälkeen ei ole kulunut yhtään päivää, etten olisi opiskellut suomea. Usein vitsailen, että suomen monimutkainen kielioppi ja miljoonat poikkeukset siinä ovat mun lempipainajaiseni”, Cardzic kertoo.

Uutta kieltä oppiva saattaa aluksi aristella suunsa avaamista. Näin kävi ensin Lejlallekin: suomalaisten parissa kieli vaihtui nopeasti englantiin.

”Halusin niin kovasti puhua hyvää suomea, etten sitten puhunut ollenkaan. Pian tajusin kollegojen ja ystävien ansiosta, kuinka paljon suomalaiset arvostavat sitä, että puhun tätä kieltä. He yrittävät ymmärtää, mitä sanon, eivätkä luovuta minun suhteeni! Pian päätin, etten koskaan vastaa englanniksi suomalaisille”, Lejla kertoo kielikylvystään.

Nyt Lejlan suomi sujuu niin, että tässä tekstissä hänen sitaattejaan ei tarvitse muokata kovinkaan paljoa enempää kuin suomalaisten puhekieltä lehtiteksteissä sujuvoitetaan.

Opiskelija etusijalla

Lejla saapui Suomeen vuonna 2017 Erasmus+ -opiskelijavaihtoon. Hän opiskeli konetekniikkaa Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMKissa.

”Olisin voinut valita vaihto-opiskelupaikan monista maista. Kun luin, että Suomi on listassa, en epäröinyt hetkeäkään. Olin unelmoinut Suomesta jo teini-ikäisenä, jolloin en tosin tiennyt Suomesta muuta kuin metallimusiikin. Rock ja metalli tosin merkitsevät minulle yhä nykyäänkin enemmän kuin vain musiikkia.”

Lejlan mukaan asiat sujuivat mutkattomasti heti alusta alkaen. Hän saapui Helsinki-Vantaan lentoasemalta bussilla Jyväskylän linja-autoasemalle, jossa vastassa oli JAMKin tutoropiskelijoita sekä oppilaitoksen bosniahertsegovinalaisia opiskelijoita. He veivät Lejlan ja muut tulijat asuntoihinsa ja näyttivät heille kaupunkia ja yliopistoa.

JAMK:issa Lejla sanoo tunteneensa, että hänet ja muut opiskelijat asetetaan koko toiminnassa etusijalle.

”Opettajat yrittivät selittää kaiken ja usein he jäivät oppitunnin jälkeenkin varmistamaan, että kaikkiin kysymyksiin saadaan vastaus.”

Suomalaista korkeakouluopiskelua hän pitää myös nykyaikaisena. JAMK:issa suurin osa opetusmateriaaleista oli digitaalisia.

”Bosniassa selkääni sattui kaikkien kirjojen kantaminen. Teknisiä piirustuksia piirrettiin kädellä, minkä vuoksi mukanaan oli kannettava myös suuria papereita, erityisiä kyniä ja viivoittimia. Luulen, että sellainen alkaa olla turhaa tällä vuosituhannella.”

Työelämän kuva: rennosti tossuissa

Vaihto-opiskelunsa aikana Lejla suoritti opintoja sekä Jyväskylään että kotikaupunkinsa Mostarin teknilliseen yliopistoon, ja kirjoitti samalla graduaankin. Vaihtovuoden jälkeen hän palasi kotimaahansa ja esitteli gradunsa ”komitean edessä”.

Valmistuttuaan Cardzic palasi Suomeen ja nykyisin hän työskentelee ja suunnittelee paperikoneita suomalaisessa Elomatic Oy:ssä. Myös työelämän suomalaiset pelisäännöt ovat olleet Lejlalle mieluinen yllätys.

”Aluksi hämmästyin, kun työpaikalla kaikki laittoivat jalkaansa tossut, eikä kukaan välittänyt. Nyt minäkin olen tottunut työtossuihini ja ne ovat lempiasiani töissä.”

Lejlasta tuntuu siltä, että työolot ja työssä viihtyminen ovat tärkeitä asioita Suomessa.

”Muissa maissa työpaikalla on tiukempaa. Mielestäni vapauksien ja rentoutumisen puute voi aiheuttaa työpaikalla stressiä, joka vaikuttaa työntekoon negatiivisesti.”

Työkavereitaan ja muita suomalaisia ystäviään Lejla pitää rauhallisina ja hiljaisina, mistä hän sanoo potevansa mustasukkaisuutta.

”He puhuvat vasta, kun heillä on asiaa tai fiksua sanottavaa. Oma kieleni on vielä joskus nopeampi kuin aivoni.”

Työpaikallaan Lejla on osastonsa nuorin.

”Eli opettelen edelleen. Olen saanut tukea jokaiselta työkaveriltani, vaikka aluksi pyysin apua muutaman minuutin välein. Minulle sanottiin aina vain, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. Tästä vastaanotosta olen tosi kiitollinen.”

Lapin sijaan Lievestuoreelle

Hiljaisuutta, tasa-arvoa ja turvallisuutta. Puhdasta ilmaa, metsiä ja järviä. Rehellisyyttä, totuutta ja koulutusta. Lejlan kirjaama lista Suomen eri puolista kuulostaa miltei loputtomalta hehkutukselta.

Hänelle Suomi tuottaa asuinpaikkana mielenrauhaa.

”Suomessa on paljon asioita, mitä rahalla ei voi ostaa. Ehkä tärkeintä on, että täällä pyritään tarjoamaan kaikille kunnollisen elämän edellytykset.”

Rahan ja koulutuksen arvon Lejla sanoo oppineensa omakohtaisesti. Hän toteaa, että insinööriopintojen rahoittaminen oli hänelle kokonaisuutena melko vaikeaa.

”Bosniassa yliopistoon on liittymismaksu. Sain parhaille opiskelijoille maksettavan stipendin, joka oli kuitenkin vain 50 euroa kuussa.”

Erasmus+ -apuraha oli ratkaisevan tärkeä tuki Lejlalle, joka pystyi jopa säästämään tästä osan itselleen. Tavoite oli selkeä: hänen oli säästettävä, koska hän halusi pystyä kustantamaan myös paluunsa Suomeen.

"Apurahan turvin selvisin perusasioista, mutta monien opiskelijoiden tavoin en tehnyt matkoja Lappiin, Viroon, Venäjälle tai Ruotsiin. Yhtenä viikonloppuna tein retken Jyväskylän lähelle Lievestuoreelle, jossa koin elämäni ensimmäisen avantouinnin. Siinä kaikki!”

Kirjoittaja: Matias Manner