”Suomesta voi tulla kestävän ohjauksen edelläkävijä”

Ympäristövastuullisuus ja kestävä kehitys ovat nousseet viime vuosien polttavimpien teemojen joukkoon yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ohjauksen kentällä kestävyys on vasta nousemassa puheenaiheeksi. Kalle Vihtari halusi perehtyä teemaan tarkemmin ja osallistui Sitran kiertotalous- sekä pohjoismaiseen kestävän ohjauksen seminaariin ammentaakseen niistä oppia omaan ohjaustyöhönsä. 

”Ohjausalan pitäisi olla äärettömän pitkällä tulevaisuusajattelussa, ja kestävä kehitys on yksi nuoria puhututtavista tulevaisuuden megatrendeistä”, Vihtari toteaa. ”Ohjauksessa keskustellaan arvoista, tulevaisuudesta ja valinnoista, ja opiskelijat tuottavat näkökulmia siitä, mitä haluavat ammatin ja opiskelupaikan suhteen. Mutta otammeko sellaisia teemoja kuin kestävyys arkipäivän ohjaustyössä kovin tietoisesti esille? Tematiikka nousee kyllä esiin tietyissä opintoyhteyksissä, mutta mikä on ohjauksen rooli tässä laajassa kokonaisuudessa?” Kalle Vihtari kysyy. 

”Itse haluaisin nähdä tämän teeman läpileikkaavana kaikessa, ei vain niin sanotusti ’vihreän ajattelun’ ihmisten toimintana, tai joitain tiettyjä aloja koskevina asioina.”

Kestävyysajattelun rooli tutkimustiedolla näkyvämmäksi

Suomessa on Vihtarin mielestä paljon osaamista ympäristökestävyyden aiheissa, mutta haasteena on, miten tämä osaaminen siirtyy ohjauksen kentälle. Kysymykset ohjauksen ydintehtävästä ja siitä, millä tavoin kestävän kehityksen tyyppisten teemojen tulisi näkyä ohjauksessa, jakavat mielipiteitä. ”Voi olla, että monet luottavat siihen, että jokin muu taho tuo ne esiin.”

Kalle Vihtari työskentelee myös väitöskirjatutkijana Lapin yliopistossa. Tutkimustiedon tuottaminen ja tiedon jakaminen ovat Kalle Vihtarin mielestä avain tietoisuuden lisäämiseen. Hänen mukaansa olisi syytä tutkia esimerkiksi sitä, minkä verran kestävyysnäkökulmat nyt näkyvät ohjauksessa ja toisaalta sitä, minkä verran niiden tulisi olla mukana. ”Voitaisiin tehdä mielipide- ja arvotutkimusta opetuksen ja ohjauksen näkökulmasta, tai katsoa, mitä koulutuspoliittisissa asiakirjoissa näistä puhutaan.”

Tutkimustietoon pohjaavia menetelmiä tulisi hänen mielestään sen jälkeen tuoda hyvin konkreettisesti opetukseen ja ohjaukseen. ”Seminaarit, joihin itse olen osallistunut ovat olleet lyhyitä, mutta ajattelua järisyttäviä.”
”Pandemiatilanne on avannut uusia mahdollisuuksia. Aiemmin tanskalainen seminaari olisi todennäköisesti ollut päivän seminaari paikan päällä Kööpenhaminassa. Mutta nyt se on yhden klikkauksen päässä ja helpommin kaikkien ulottuvilla.” Hän pitää myös yliopistojen täydennyskoulutusta olennaisena. 

”Ohjauksen koulutuksiin voisi tuoda Kestävä kasvu ja kehitys -ajattelun mukaisia kokonaisuuksia. Tälläisia kokonaisuuksia ja kokonaisia koulutusohjelmia on jo opettajille: esimerkiksi Lapin yliopiston Kestävyys- ja luontokasvatuspainotteinen luokanopettajakoulutus -ohjelma. Samat sisällöntuottajat voisivat tuoda näkökulmaa myös ura- ja opinto-ohjauksen koulutuksiin.”

Kalle Vihtarille ei ole vielä täysin selvää, miten kestävän kehityksen ajattelu voisi konkreettisesti näkyä ohjaustyössä. ”Jos opiskelija miettii esimerkiksi tekniikan alan ammatteja, opo voi nostaa esiin muun muassa kiertotalouden näkökulmaa siinä yhteydessä”, hän pohtii. 

Suomesta kestävän ohjauksen mallimaa?

Uusi elinikäisen ohjauksen strategia antaa Vihtarin mielestä uusia mahdollisuuksia myös kestävän ohjauksen teemojen esiin nostamiseen Suomessa.

”Tiedän, että on tutkijoita, jotka pystyisivät tuottamaan tähän teemaan poikkitieteellistä tietoa opetuksen ja ohjauksen käyttöön. Pitäisi vain saada yhdistettyä eri toimijoita rohkeammin yhteen. Pienessä maassa on helppo järjestää paneeleja ja tuoda tutkijoita samaan pöytään käytännön tekijöiden kanssa.”

Vihtari näkee, että Suomella on globaalistikin paljon annettavaa ja mahdollisuus ottaa merkittävä rooli kestävässä ohjauksessa. 
”Suomalaiset ovat usein liian vaatimattomia: voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on vahva ohjauksen koulutus ja paljon osaamista. Toivon, että luotamme jatkossa enemmän siihen, että olemme kansainvälisesti kilpailukykyinen maa myös ohjauksen puolella. Kansainväliset toimijat voivat tulla jatkossa benchmarkkaamaan meitä, eikä meidän tarvitse aina lähteä maailmalle hakemaan tietoa.”