”Tasa-arvotyö ei ole loppumassa” – Erasmus+ Sport -hankkeessa selvitettiin liikunnan voimaa kotoutumisen tukena

Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla liikuntaharrastuksille voi olla esteitä, joita kotoutumistyössä ei tulla ottaneeksi huomioon. Liikuntapalveluista voi myös puuttua niiden järjestäjien välistä koordinaatiota.

Tällaisten esteiden tunnistaminen ja niiden raivaaminen oli yhtenä tavoitteena Vantaan kaupungin liikuntapalvelujen koordinoimassa Erasmus+ Sport -hankkeessa  Youth with immigrant background in sports (YIB).  Hankkeen tarkoituksena on lisätä maahanmuuttajataustaisten nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia hyvinvointiin, koulutukseen ja työelämään liikunnan avulla.

Vantaan liikuntapalveluiden projektisuunnittelijan Anni Romon mukaan lapsella tai nuorella voi olla simppeli toive: oppia vaikkapa pyöräilemään. Tällaisia mahdollisuuksia ei aina tulla tarjonneeksi.

– Toiveena voi hyvin pieniä juttuja ja tarpeita samalla, kun kaikki eivät ole valmiita sitoutumaan seurojen tai kaupungin järjestämiin liikuntaryhmiin, Romo sanoo.

Toiminnan järjestämisessä pitäisi tunnistaa ja madaltaa tällaisia kynnyksiä.

– Sporttialalla on maahanmuuttajanuorten kannalta paljon tasa-arvotyötä, joka ei ole loppumassa, Romo sanoo.

Kohderyhmän toiveet huomioon

Erasmus+ Sport -hankkeessa oli mukana kuusi kumppaniorganisaatiosta, viidestä maasta, kun Suomesta Vantaan lisäksi mukana oli ammatillinen oppilaitos Helsinki Business College. Verkosto laajeni, kun kukin kumppani kartoitti omia sidosryhmiään.

– Paitsi itse nuoret, hankkeen kohderyhmiä olivat myös koulutusorganisaatiot, kunnat, urheiluseurat ja myös yksityiset toimijat. Hankkeessa loimme mallinnuksia siitä, miten sidosryhmien välistä poikkisektoraalista yhteistyötä voidaan vahvistaa, Romo kertoo.

Sidosryhmien parempi ja tiiviimpi yhteistyö osoittautui hankkeessa maahanmuuttajanuorten liikuntapalvelujen parantamisen avaintekijäksi. Jos palvelua haluaa parantaa, kohderyhmältä on Romon mukaan kysyttävä, mistä hyvät palvelut koostuvat.

– On mentävä kohderyhmän luo ja otettava heidät mukaan suunnitteluun. Ei se mene niin, että minä, Pera ja Martti menemme johonkin palaveriin keksimään, mitä nämä tarvitsevat, Romo naurahtaa.

Pysyvää yhteistyötä

Hankkeessa järjestettyihin tapahtumiin osallistettiin sporttialan paikallisia toimijoita. Esimerkiksi Vantaan Hakunilassa järjestettiin liikuntavälinelainaamo, josta maahanmuuttajanuoret lainasivat suksia. Opastusta hiihdon pariin antoi Vantaan hiihtoseura.

Samankaltaisia tapahtumia järjestettiin myös taitoluistelussa ja sisäliikunnassa, joissa mukana olivat urheiluseurat Tikkurilan Taitoluisteluklubi, Korson Kaiku ja Sporttia kaikille -yhdistys. Vantaan Maraton -juoksutapahtuman yhteydessä hankkeessa järjestettiin myös matalan kynnyksen juoksutapahtuma Mini Fun Run sekä toisaalta yökoripalloturnaus, jossa Helsingin NMKY laajensi Yökoristapahtumansa Vantaalle.

Tavoitteena oli sidosryhmien kanssa työskentely tavalla, josta syntyisi myös pysyvää yhteistyötä.

– Liikuntatoimessa ryhdyimme yhteistyöhön muun muassa ammatillisen koulutuksen oppilaitoksen Careerian kanssa. Heidän kanssaan jatkamme hienosti alkanutta yhteistyötä kansallisen hankkeen merkeissä, Romo kertoo.

Tukea kokeneemmilta kumppaneilta

Tapahtumat olivat vain osa hanketta ja tavallaan sen koekenttää. Keskeisintä hankkeen antia oli oppimisprosessi, sanoo Romo, jonka mukaan laaja-alaista oppia ja verkostoja oli tarjolla sekä kumppaniorganisaatioille kuin niiden työntekijöille henkilökohtaisestikin.

– Kansainvälisyys- ja kommunikointitaitojen lisäksi osallistujat oppivat esimerkiksi vertaisten kouluttamista (peer instructor training). Henkilökohtaisesti opin paljon varsinkin erilaisten ihmisten johtamisesta. Opimme hankkeessa omaksumaan palvelumuotoilun teoriaa ja käytäntöä, jotka olivat useiden hankkeen sisältöjen taustalla, Romo luettelee.

Hänestä oli hyvä, että hankkeessa oli mukana sekä EU-hankkeissa kokeneita, että myös kokemattomampia kumppaneita.

– Mehän olimme EU-hankkeessa mukana ensi kertaa, ja saimme tärkeää tukea hankemaailmassa kokeneemmilta espanjalaiselta ja italialaiselta kumppanilta, kuten myös Helsinki Business Collegelta (HSC). Näillä kokemus näkyy hiottuina prosesseina ja käytäntöinä.

HSC:n panos ja tuki oli Romon mielestä niin tärkeä, että yhden kotimaisen kumppanin mukaan ottaminen voisi olla hyvä vinkki EU-hanketta suunnitteleville.

Toisaalta esimerkiksi bulgarialainen Dia Sport -kansalaisjärjestö korvasi kokemattomuutensa aktiivisuudellaan.

– He olivat aika topakoita ja tekivät lupaamansa asiat ajallaan. Sellainen asenne sopii todella hyvin hankemaailmaan.

Myös ruotsalainen kumppani, tukholmalainen Bromman lukio, oli mukana EU-hankkeessa ensi kertaa. Ruotsalaisilla puolestaan oli paljon annettavaa itse hankkeen substanssin kannalta.

– Urheilu ja kulttuuri ovat isossa roolissa, kun Ruotsissa maahanmuuttajanuoria otetaan mukaan yhteisöön. Heillä maahanmuuttajataustaisten osuus on melko suuri. Ruotsissa ymmärretään, että kouluissa tai kunnissa pitää olla sellaisia kehittäjiä, joiden vastuulla on edesauttaa tällaista työtä.

Koronapandemia toi hankkeeseen omia vaikeuksiaan, kun tapahtumia siirrettiin verkkoon. Eniten korona kuormitti juuri ruotsalaisia, kun hanketyötä tehtiin lukion päivittäisen työn mullistumisen keskellä.

Yksi hankkeen tärkeä lopputulos ovat Romon mukaan samasta alasta innostuneiden eurooppalaisten kanssa syntyneet uudet ammatilliset verkostot.

– Hahmotamme nyt enemmänkin potentiaalisia yhteistyötahoja kuin pelkästään hankkeessa mukana olleet. Löydämme jatkuvasti lisää tahoja, joiden kanssa voimme jakaa hankkeen tuloksia, ja joilta voimme saada puhujia koulutuksiimme.

Edes hankkeen paperitöitä ja EU:n hankemaailman byrokratiaa ei tarvitse Romon mukaan pelätä.

– Minulle oli iloinen yllätys, että myös EU:n suuntaan viestiminen oli melko helppoa. Että siinä pärjää normaalilla järjellä, ellei jopa maalaisjärjellä.

Lisätietoa hankkeesta:  Youth with immigrant background in sports

Teksti: Matias Manner