Työttömät nuoret kävivät kaukana näkemässä, miten paljon on lähellä

Mitä kummaa – työttömät tamperelaisnuoret ukrainalaisessa metsässä? Voiko hyvinvointia ja mahdollisuuksia työelämässä parantaa ja syrjäytymistä ehkäistä matkustamalla Itä-Eurooppaan maahan, joka on sodassakin?

Kyllä, päättelivät Erasmus+ -hankeavustuksen myöntäjät ja lähtivät tukemaan Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n Luontopolkua eteenpäin -työpajaa sekä Nuorisokeskus Marttista Virroilla. Ja oikeassa olivat. Mukana Ukrainassa 2019 ollut Hanna Hyytiäinen kertoo, mitä muuta hän Erasmus+ -nuorisovaihtoon osallistumisesta sai kuin hauskan ulkomaanmatkan ja notkeamman englannin kielen.

– Kun näin, miten on mahdollista toteuttaa tällaisia projekteja, usko omiin kykyihin kasvoi. Minä voin olla järjestämässä tällaista.

Erasmus+ -nuorisovaihdossa kahden maan nuoret laativat itse tapaamissuunnitelman ja tavatessaan tutkivat toiminnan kautta itseään kiinnostavaa aihetta ja vertailevat samalla kulttuurejaan.

Tamperelaisia työpajanuoria ja ukrainalaista partiota muistuttavan nuorisojärjestön jäseniä kiinnosti ja yhdisti luonto. Luontopolkua eteenpäin -työpajan toiminnassa luonto on keskeisessä osassa. Olikin luontevaa, että Ukrainan reissusta osa vietettiin metsämajoituksessa – ja jos ukrainalaiset tulevat vastavierailulle maailman selvittyä koronapandemiasta, tapaamispaikkana toimii metsäinen Marttinen.

Yhtäläisyyksiä ja kulttuurieroja

Maastossa pohdittiin maapallon tilaa ja vertailtiin kestävän kehityksen käytäntöjä, ympäristönsuojelua ja myös terveyden ja hyvinvoinnin käytäntöjä ja palveluita. Matkaan mahtui myös suunnistusta Kiovassa sekä hostellimajoitus.

– Luonto oli Ukrainassa yllättävän samanlainen kuin Suomessa, männyt vaan kiemuraisempia. Ja ukrainalaisten tapa tehdä asiat oli suomalaista korullisempaa, he näkivät tosi paljon vaivaa leirialueen rakentamisessa ja esimerkiksi juhlapöydän koristelussa, Hyytiäinen toteaa.

Isompiakin kulttuurieroja Let’s Meet Outdoors -hankkeen aikana löytyi. Nimenomaan niiden takia kaikkien mielestä oli upeaa, että kumppanusmaaksi valikoitui juuri Ukraina, vaikka aluksi mietittiin Irlantiakin. Matkalaiset alkoivat nähdä oman elämänsä toisesta näkökulmasta.

– Arvostus Suomen sosiaalijärjestelmää kohtaan nousi. Ei Ukrainalssa ole sellaista. Myöskään mielenterveysongelmista ei puhuta siellä, ne ovat siellä tosi tabu. Suomessa näissä asioissa on päästy hyvin eteenpäin. Nyt arvostaa sitäkin, että Suomessa niistä puhutaan, Hanna Hyytiäinen kertoo ja jatkaa:

– Ihmisoikeudet ovat maissamme ihan eri tasolla! Esimerkiksi Kiovan Pride oli heti vierailumme jälkeen, ja sen takia siellä oli hirveät turvallisuusohjeet. Ei se ole siellä niin kuin Helsingissä. Mutta todella hieno maa, ei tullut mieleen kurjuutta ja sotia, ja kohtaamamme ihmiset olivat avoimia, ystävällisiä ja avoimia. Olemme pitäneet toisiimme yhteyttä reissun jälkeen.

Ei lisätyöksi vaan osaksi normaalia toimintaa

– Minulle on tullut luotto siihen, että rahoitus kyllä tulee, kunhan nuoret tekevät itse, kertoo Marttisen kansainvälisen nuorisotyön koordinaattori Antti Korhonen.

– Jos aikuiset vaihtavat sähköpostiviestejä ja tulkkaavat sitten nuorille, jotain on mennyt pieleen. Mitä nopeammin saatiin WhatsApp-ryhmä auki Suomen ja Ukrainan nuorten välille, sitä nopeammin tämä lähti lentoon itsestään ja yhteys toi konkretiaa suunnitteluun.

Korhonen on vaarallisen taitava vetämään ihmisiä mukaan Erasmus+ -kuvioihin. Hän saattaa hipsiä esimerkiksi Tampereelle kysymään nuorilta, haluaisitteko mennä käymään Hervannan Shelliä kauempana ja mitäs tekisitte, jos saisitte 25 000 euroa matkarahaa.

– Jos kansainvälisyyshankkeen näkee ylimääräisenä juttuna kaiken muun työn lisäksi, niin totta kai se tuntuu haastavalta. Mutta hanke kannattaakin rakentaa olemassa oleviin juttuihin linkittyen. Etapillakin oli jo valmiiksi luontoon liittyvää ryhmätoimintaa, ja kun nuoret kiinnostuivat kansainvälisestä nuorisovaihdosta, sen suunnittelusta tuli osa olemassa olevaa toimintaa, Korhonen summaa.

– Voi että kun ihmiset nuorisotyön kentällä hoksaisivat, että mikä vaan kokkikerho tai harrastus voi olla ensi vuoden kansainvälinen nuorisohankkeenne. Eräs nuorisovaihtohanke syntyi poikien kenkientuunausharrastuksesta!

Korhonen alleviivaa, ettei hankehakemuksen tarvitse olla täydellinen.

– Tavoittele mieluummin sitä, että nuoret ovat sen tehneet, äläkä sitä, että se on tosi hienosti kirjoitettu. 

Let’s Meet Outdoors -hankkeen virallisina hankekumppanuksina toimivat Virtain kaupunki, jonka työntekijöihin Marttisen väki kuuluu, sekä Ukrainassa Ukraine NGO Forum.

Tukena pelkojen konkretisoituessa

Hienosti kirjoittamisen sijaan aikuiset voivat keskittyä ryhmäyttämiseen ja pelkojen poistoon.

– Tämä hanke jos joku osui oikeaan kohtaan. Pystyimme tukemaan nuorten tarpeita. Moni porukasta ei olisi koskaan lähtenyt mukaan, ellemme ensin olisi hitsanneet porukkaa porukaksi, suunnitelleet ja varautuneet, Korhonen sanoo.

Jokainen matka on matka myös omaan itseen, ja uuden näkökulman tarjoava tähystystorni omaan elämään. Tämä voi olla tavallista rajumpaa, jos ei ole juurikaan aiemmin matkustellut tai jos uusien ihmisten kohtaaminen jännittää kovasti. Puhumattakaan siitä, jos oma elämä tuntuu olevan solmussa.

– Isoja juttuja kohdattiin ja syvissäkin vesissä uitiin uusien juttujen ja omien tunnemyrskyjen kanssa. Aamuin illoin meillä olikin purut, tosi paljon reflektointia. Keskusteltiin, kommunikoitiin, pohdittiin tunteita ja kokemuksia. Hyvin tuli esille, että olemme ryhmä ja ryhmänä ratkaistaan asioita, kuvailee Niina Rautiainen, Luontopolkua eteenpäin työpajan projektipäällikkö Etapista.

– Panostimme ryhmäytymiseen etukäteen, meillä oli ainakin 15 tapaamista.

Kokemusten sanallistaminen jatkui vielä Marttisessa syksyllä 2019. Rautiainen ja Korhonen näkivät nuorissa kaksi isoa hyvinvointiin vaikuttanutta muutosta. Halu valittaa oman sosiaaliturvan määrästä ja valittaa ylipäätään hiipui, kun kohdattiin ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta siihenkään vähään.

– Ja sitten oli toiveikkuuden näkökulma, osallisuus omaan elämään. Jos aina menee tuttuja turvallisia uria, siinä rupeavat laput tulemaan silmille, eikä nähdä isoja mahdollisuuksia. Tämä hanke pyrki ottamaan niitä lappuja pois. Mitä kaikkea onkaan oikeasti mahdollista tehdä! Rautiainen selittää.

– Kun yhden oven aukaisee, sen takaa saattaa löytyä uusia ovia. Kanava on nyt auki! 

Mukana olleet nuoret, myös Hanna Hyytiäinen, ovat nyt hakemassa itsenäisesti rahoitusta uudelle Erasmus+ -hankeelle. Osa mukana olleista nuorista kiinnostui tosissaan Youth in Action -vapaaehtoistyövaihtoon lähtemisestä.

Kirjoittaja: Natalia Kisnanen